Raportti julkaistu: Mentorointi muuttaa romaninaisten elämää

Diakonissalaitoksen RomniME-hankkeen tänään julkaisema raportti avaa nuorten romaninaisten kohtaamia haasteita Suomessa. Se tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten mentorointi voi olla merkittävä keino vahvistaa heidän osallisuuttaan ja mahdollisuuksiaan.

”Romanit ja -tytöt ovat voimakkaita muutoksen tekijöitä: he inspiroivat edistystä, tuovat energiaa ja rakentavat toivoa.”
~ Michael O’Flaherty, Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari, kansallisen raportin esipuheessa

Raportti avaa mentoroinnin mahdollisuuksia romaninaisten tukemisessa

Suomessa romaneita on arviolta 10 000–12 000 ja heidän historiansa ulottuu yli 500 vuoden taakse. Lisäksi maassa asuu pieni joukko maahanmuuttajataustaisia romaneja, esimerkiksi Romaniasta muuttaneita.

Monet romaninaiset kohtaavat moniperusteista syrjintää. Diakonissalaitoksen ja sen kansainvälisten kumppaneiden RomniME-hanke vastaa romaninaisten kohtaamiin haasteisiin tarjoamalla mentorointia. Mentoreina toimivat sekä romanit että valtaväestöön kuuluvat, ja he tukevat nuoria romaninaisia muun muassa koulutuksessa, työllistymisessä, ihmissuhteissa, identiteetin vahvistamisessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa.

Hankkeen tavoitteena on edistää tasa-arvoa ja osallisuutta kehittämällä yhteisölähtöisiä mentorointimalleja, jotka vastaavat nuorten romaninaisten tarpeisiin.

Tänään julkaistu RomniME-hankkeen kansallinen raportti kertoo romaninaisten kohtaamista haasteista ja mentoroinnin mahdollisuuksista heidän tukemisekseen. Vastaavat kansalliset raportit on tuotettu myös Bulgariassa, Italiassa ja Kroatiassa.

Syrjintä on yleistä

Raportti perustuu 39 romaninaisen, 10 ammattilaisen sekä projektin työntekijöiden antamiin tietoihin. Se tarjoaa kattavan kuvan Suomessa asuvien romaninaisten tarpeista, esteistä ja tavoitteista.

Romaninaiset elävät usein monimutkaisessa tilanteessa, jossa etnisyys, sukupuoli, maahanmuuttajuus ja sosioekonominen haavoittuvuus risteävät. He kohtaavat merkittäviä esteitä yhteiskunnalliselle osallistumiselle sekä koulutukseen, työhön ja terveydenhuoltoon pääsylle.

Tutkimuksen mukaan syrjintä on yleistä: peräti 90 % vastaajista kertoi kokeneensa syrjintää, useimmiten etnisyytensä (74 %) ja maahanmuuttajataustansa (51 %) vuoksi.

Suurin osa osallistujista oli suorittanut vain perus- tai toisen asteen koulutuksen, ja 69 % oli työttömiä. Silti 88 % piti koulutusta erittäin tärkeänä tulevaisuutensa kannalta.

Terveydenhuoltoon pääsy oli useimmille mahdollista, mutta kielimuuri ja puutteelliset digitaaliset taidot vaikeuttivat palveluiden käyttöä. Digitaalinen osallisuus oli muutenkin haaste: 67 %:lla ei ollut omaa tietokonetta, vaikka 90 % käytti internetiä älypuhelimella. Kiinnostus digitaalisten taitojen kehittämiseen oli suuri, erityisesti sosiaalisen median, viestintätyökalujen ja Microsoft Officen osalta.

Mentoroinnille nähtiin selkeä tarve. Osallistujat kaipasivat emotionaalista, koulutukseen liittyvää, ammatillista ja käytännön tukea. Monilla ei ollut aiemmin ollut mentoria, mutta 64 % uskoi, että mentorointi voisi auttaa heitä saavuttamaan elämäntavoitteitaan.

Monet esteet rajoittavat maahanmuuttajanaisten osallisuutta

Raportti on erityisen merkityksellinen, sillä se painottuu maahanmuuttajanaisiin – ryhmään, jota Suomessa on tutkittu hyvin vähän. Vaikka romaniväestöön kuuluu sekä suomalaisia että maahanmuuttajataustaisia romaneja, jälkimmäinen ryhmä on jäänyt vähälle huomiolle niin tutkimuksessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämän raportin tavoitteena on osaltaan korjata tätä puutetta ja tuoda esiin maahanmuuttajanaisten kokemukset, tarpeet ja haasteet.

39 kyselyyn osallistuneesta romaninaisesta 72 % oli syntynyt Suomen ulkopuolella. Suurin osa heistä asui Helsingissä (61 %), Vantaalla (18 %) ja Pietarsaaressa (15 %), ja yli puolet oli asunut Suomessa 6–15 vuotta ja kolmasosa 16–30 vuotta.

Vaikka monet naiset olivat asuneet Suomessa jo pitkään, erilaiset esteet rajoittivat heidän osallistumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Näitä esteitä olivat muun muassa kielimuuri, alhainen koulutustaso, rajoitettu pääsy sosiaaliturvaan ja korkea työttömyys.

Suurin osa kyselyyn vastanneista naisista ei puhunut suomea tai ruotsia – yleisimmät heidän käyttämänsä kielet olivat romani ja romania. 54 % naisista oli korkeintaan suorittanut peruskoulun, ja vain harva oli käynyt ammatillisen koulutuksen tai yliopiston. Alle puolet vastanneista tiesi sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksistaan, ja monilla ei ollut vakinaista asuinkuntaa, mikä vaikeutti palveluiden saamista. Vastanneiden työttömyysprosentti oli lähes 70 %, ja keskeisiksi esteiksi työnhaussa he mainitsivat kielitaidon puutteen, alhaisen koulutustason ja syrjinnän.

Maahanmuuttajanaiset tulee huomioida paremmin yhdenvertaisuustyössä

Raportti korostaa, että maahanmuuttajanaiset kokevat usein monimuotoista syrjintää liittyen etnisyyteen, sukupuoleen, maahanmuuttajastatukseen ja sosioekonomiseen asemaan. He tarvitsevat monenlaista mentorointia: emotionaalista tukea, käytännön apua suomalaisissa järjestelmissä toimimiseen, kielten oppimiseen, työnhakuun ja terveydenhuoltoon pääsyyn sekä tukea byrokratian ymmärtämiseen.

Vastanneet pitivät mentorointiohjelmaa tärkeänä tukikeinona – 64 % uskoi sen auttavan tavoitteiden saavuttamisessa tarjoamalla tietoa ja kontakteja. Maahanmuuttajanaisille tulee tarjota heidän kokemuksiinsa perustuvaa kohdennettua tukea ja kulttuurisesti sensitiivisiä mentorointimalleja.

Raportti painottaa, että mentoroinnin tulee vastata paitsi yksilöllisiin haasteisiin myös pyrkiä purkamaan rakenteellisia esteitä. Raportti kutsuu tutkijoita, päättäjiä ja muita toimijoita varmistamaan, että maahanmuuttajanaiset huomioidaan yhdenvertaisuustyössä. Tämä edellyttää paitsi konkreettisia toimia myös muutoksia julkisessa keskustelussa ja arjen asenteissa.

Mentorointi polkuna voimaantumiseen

Ammattilaisten haastatteluihin ja mentoroitavien palautteeseen perustuva raportti osoittaa, että mentorointi on eettinen ja luottamukseen perustuva tukimuoto. Sen ytimessä ovat empatia, kulttuurinen herkkyys ja syvällinen ymmärrys rakenteellisesta syrjinnästä.

Vaikka ohjelman ensisijainen tavoite oli tukea mentoroitavia, myös mentorit kokivat merkittävää henkilökohtaista kasvua. Monet kuvasivat kokemusta palkitsevaksi ja opettavaiseksi: he oppivat resilienssistä, kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja intersektionaalisuudesta. Prosessi ei ollut yksisuuntainen, vaan se vahvisti vastavuoroisesti empatiaa, oppimista ja merkityksellisyyden tunnetta.

Mentorointi perustuu tasa-arvoon ja kulttuuriseen herkkyyteen

Ammattilaiset korostivat, että mentoroinnin tulee olla mentoroitavan ohjaamaa. Tavoitteet, etenemistahti ja sisältö määrittyvät mentoroitavan toiveiden mukaan, ei ulkopuolelta asetettujen vaatimusten perusteella. Mentorointi tarkoittaa rinnalla kulkemista, kuuntelemista ja yhteisen tilan luomista, jossa mentoroitava kokee olevansa nähty, kuultu ja kunnioitettu. Se on kaksisuuntainen suhde, jossa molemmat osapuolet oppivat ja kasvavat. Mentorit kertoivat, että romaninaisten todellisuuksiin tutustuminen laajensi heidän näkökulmiaan ja vahvisti heidän sitoutumistaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen.

Raportti tunnisti mentoroinnin rakentuvan luottamuksen ja luottamuksellisuuden varaan. Niiden avulla voidaan luoda turvallinen tila, jossa mentoroitavat voivat jakaa haavoittuvuuksiaan ja unelmiaan avoimesti. Mentorointi perustuu tasa-arvoon ja keskinäiseen kunnioitukseen – se ei ole hierarkkinen suhde, vaan molemminpuolinen oppimisprosessi, jossa sekä mentori että mentoroitava kasvavat yhdessä.

Myös kulttuurinen herkkyys ja refleksiivisyys ovat olennaisia: mentorin tulee tunnistaa omat ennakkoluulonsa ja kohdata mentoroitavan kokemukset avoimesti ja arvostavasti. Lisäksi intersektionaalisuuden ymmärtäminen on tärkeää, sillä etnisyys, sukupuoli, maahanmuuttajastatus ja sosioekonominen tausta vaikuttavat merkittävästi mentoroitavan elämään ja mahdollisuuksiin.

Eri mentorointimuodoilla on erilaisia hyötyjä

Raportti tarkastelee kolmea erilaista mentorointimuotoa, joita on pilotoitu RomniME-hankkeessa. Jokaisella mallilla on omat vahvuutensa ja haasteensa.

Yksilömentorointi tarjosi henkilökohtaista tukea ja mahdollisti syvien, luottamuksellisten suhteiden rakentamisen mentorin ja mentoroitavan välille. Se oli erityisen tehokas yksilöllisissä tavoitteissa, kuten urasuunnittelussa ja koulutustavoitteissa tukemisessa. Mentoroitavat kokivat olonsa vähemmän yksinäiseksi ja itsevarmemmaksi ja he tunsivat olevansa paremmin valmistautuneita kehittymään yksilötasolla. Haasteena on kuitenkin, että yksilömentoroinnista voi puuttua selkeä rakenne eikä se tue yhteisöllisyyden rakentamista.

Pienryhmämentorointi vahvisti vertaisoppimista ja keskinäistä tukea ja loi siten yhteisöllisyyden tunnetta. Mentoroitavat hyötyivät muiden kokemusten kuulemisesta, mikä auttoi normalisoimaan omia haasteita ja luomaan solidaarisuuden tunnetta. Malli vahvisti itsetuntoa, lisäsi etnistä ylpeyttä ja kasvatti tietoisuutta rakenteellisesta syrjinnästä. Haasteena on, että pienryhmämentorointi ei huomioi samalla tavalla yksilöllisiä tarpeita.

Mentorointi isommissa ryhmissä tarjosi mahdollisuuksia verkostoitumiseen, julkiseen esiintymiseen ja yhteisöaktivismiin. Mentoroitavat saivat itsevarmuutta ilmaista itseään julkisesti, oppivat navigoimaan yhteiskunnan rakenteissa ja kehittivät vahvemman identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Vaikka tämä malli on osallistava ja tehokas, se on vähemmän intiimi eikä aina pysty tarjoamaan räätälöityä tukea.

Mentorointi on tuottanut myönteisiä tuloksia

Mentorointiohjelma on vaikuttanut myönteisesti mentoroitavien itseluottamukseen, motivaatioon ja henkilökohtaiseen kasvuun. Monet osallistujat asettivat uusia tavoitteita, kuten koulutuksen jatkamisen, merkityksellisen työn löytämisen ja aktiivisemman roolin omissa yhteisöissään. Ohjelma on auttanut heitä myös ymmärtämään omia oikeuksiaan, käyttämään palveluita ja rakentamaan verkostoja – kaikki tärkeitä askeleita kohti vahvempaa osallisuutta.

Mentorointiprosessit ovat kehittyneet ajan myötä. Suhteet ovat syventyneet pinnallisista kohtaamisista luottamuksellisiin keskusteluihin. Mentorit ovat mukauttaneet lähestymistapojaan yksilöllisiin tarpeisiin, usein navigoiden kielimuureja, traumataustoja ja kulttuurieroja herkkyydellä ja huolella. He kokivat ohjelman rikastuttaneen myös omaa ammatillista ja henkilökohtaista elämäänsä: he oppivat uusia taitoja kulttuurisessa osaamisessa, traumainformoidussa työssä ja vaikuttamisessa. Useat mentorit kertoivat, että mentoroitavien edistymisen seuraaminen oli heille ylpeyden ja motivaation lähde.

Raportti nostaa esiin myös joitakin haasteita: aikatauluristiriidat ja logistiset esteet, kuten kuljetus ja lastenhoito; kielimuurit, erityisesti maahanmuuttajanaisten kohdalla; epätasainen osallistuminen ja mentorien valmiudet, mikä korostaa jatkuvan tuen ja koulutuksen tarvetta; sekä ryhmädynamiikka, joka teki yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta ajoittain vaikeaa.

Suositukset mentoriohjelmien kehittämiseksi

Raportti esittää seuraavat konkreettiset suositukset mentorointiohjelmien kehittämiseksi:

• Anna selkeät ohjeet mentoreille ja mentoroitaville ja kerro, mitä he voivat prosessilta odottaa.
• Tarjoa koulutusta kulttuurisessa osaamisessa, traumainformoidussa työssä ja viestintätaidoissa.
• Varmista monipuoliset mentoripoolit ja tehokkaat yhdistämisprosessit.
• Luo joustavat rakenteet, vuorovaikutteisia toimintoja ja tarjoa emotionaalista tukea.
• Pyri ratkaisemaan logistisia esteitä, kuten siirtymisiä ja aikataulutusta.
• Edistä intersektionaalista tietoisuutta ja vältä stereotypioiden tai vallan epätasapainojen vahvistamista.
• Vahvista tietoisuutta intersektionaalisuudesta ja vältä stereotypioiden vahvistamista.

Romaninaisten menestyminen vaatii yhteistä sitoutumista

Raportti tarjoaa arvokkaan näkökulman romaninaisten moninaisiin todellisuuksiin Suomessa. Se vahvistaa, että mentorointi – kun se on huolellisesti suunniteltu ja osallistavasti toteutettu – voi tarjota vahvaa tukea voimaantumiselle. RomniME-projektin edetessä nämä havainnot ohjaavat mentorikäsikirjan kehittämistä ja tulevia politiikkasuosituksia.

Lopulta raportti on toimintakehotus: se vaatii yhteistä sitoutumista kuunnella, tukea ja rakentaa tiloja, joissa romaninaiset voivat menestyä – ei vain mentoroitavina, vaan johtajina, ammattilaisina ja muutoksen tekijöinä.

Suomessa, Bulgariassa, Italiassa ja Kroatiassa toimiva RomniME-hanke saa rahoitusta EU:n CERV–2023 EQUAL-ohjelmasta. Sen tavoitteena on edistää tasa-arvoa ja osallisuutta kehittämällä yhteisölähtöisiä mentorointimalleja, jotka vastaavat nuorten romaninaisten tarpeisiin.