Mielen maisemat ja radikalisoitumisen reitit – miten mielen hyvinvointi vaikuttaa väkivaltaiseen ekstremismiin?

Miten mielenterveys ja identiteetin rakentuminen voivat vaikuttaa yksilön alttiuteen väkivaltaiselle radikalisoitumiselle – tai suojata siltä? Diakonissalaitoksen Exit-tiimi keskusteli oikeuspsykiatri Aissa Bah’n kanssa siitä, miksi yksilöllinen ymmärrys, haavoittuvuustekijät ja merkityksellisyyden kokemukset ovat keskeisiä väkivaltaisesta ekstremismistä irtautumisessa.

Oikeuspsykiatri Aissa Bah. Kuvan valkoista taustaa on jatkettu kuvanmuokkausohjelmalla, jotta pystykuva saatiin rajattua vaakakuvaksi.

Viime vuosina on kansainvälisesti kiinnitetty runsaasti huomiota mielenterveyden ja mielenterveyshäiriöiden sekä väkivaltaisen radikalisoitumisen välisiin yhteyksiin. Selkeää syy-seuraussuhdetta näiden kahden välillä ei ole, ja tiettyjen ominaisuuksien tai mielenterveyden häiriöiden yhdistäminen väkivaltaiseen radikalisoitumiseen on paitsi leimaavaa, myös monimutkaista ilmiötä yksinkertaistavaa. Tiedetään kuitenkin, että mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät voivat yhdessä monien muiden tekijöiden yhteisvaikutuksella toimia radikalisoitumisen osatekijänä.

Pääsimme Exit-tiimissä keskustelemaan aiheesta Etelä-Suomen aluehallintovirastossa aluehallintoylilääkärinä työskentelevän Aissa Bah’n kanssa.

Mikä saa henkilön turvautumaan väkivaltaan yhteiskunnallisen muutoksen tavoittelussa ja toisen taas ei?

”Ei ole olemassa yhtä tunnistettavaa terroristista profiilia”, Aissa Bah toteaa.

Hän tähdentää, että sen sijaan on tarpeen tarkastella asiaa yksilötasolla ja arvioida, mitä eri haavoittuvuustekijöitä väkivaltaisen ekstremismin taustalta voidaan yksilöiden omissa kokemuksissa löytää.

Identiteetin rakentuminen ja merkitys

Identiteetti on yksi ihmismielen keskeisimmistä rakennuspalikoista ja muodostaa minuuden ytimen.

Identiteetin tai persoonallisuuden voidaan ajatella rakentuvan toisilla eheäksi, eli terveeksi ja tasapainoiseksi, ja toisilla taas ei-normatiivisesti ja kehityksellisesti kypsymättömäksi. Jos persoonallisuuden kehitys on häiriintynyt merkittävästi ja pitkäkestoisesti, voi ihmiselle kehittyä persoonallisuushäiriö, jonka ilmenemisen vaikeusaste voidaan ajatella jatkumoksi, ja jossa korostuvat tietyt piirteet tavalla, joka aiheuttaa arjessa merkittävää kärsimystä itselle ja muille.

Persoonallisuuden kehittymiseen liittyvät haasteet voivat myös myötävaikuttaa erilaisten mielenterveyden häiriöiden ilmenemiseen. Tietyt persoonallisuus- ja mielenterveyden häiriöt voivat olla haavoittuvuustekijöitä ja lisätä riskiä sille, että yksilö on alttiimpi radikalisoitumaan. Toisaalta samat haavoittuvuudet voivat toimia myös jarruttavina, radikalisoitumiselta suojaavina tekijöinä.

Tämä ei tarkoita, että ehjä identiteetti tai persoonallisuus eli rakentava ja toimiva kokemus omasta itsestä ja menneisyydestä automaattisesti suojelisi väkivaltaiselta radikalisoitumiselta tai mielenterveyden häiriöiltä. Vakaa mieli voi kuitenkin antaa enemmän vastustuskykyä kriisitilanteissa esimerkiksi tyhjyyden ja katkeroitumisen tunteiden käsittelylle sekä toisaalta merkityksellisyyden löytymiselle yhteiskunnallisesti hyväksyttävillä tavoilla.

Radikalisoituminen voi tarjota turvaa ja identiteettiä, mutta irtautuminen vaatii uusia sosiaalisia suhteita

Ihmisillä on luontainen tarve kuulua johonkin ryhmään. Radikalisoitumisprosessissa yksilö voi saada hyväksyntää, turvaa, merkitystä ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia ekstremistisestä tai radikalisoituneesta yhteisöstä ja sen sisällä ylläpidetyistä, hyväksytyistä sosiaalisista suhteista, jotka ryhmän ulkopuolelta voidaan nähdä haitallisina tai yhteiskuntavastaisina. Yhtä lailla esimerkiksi väkivallan oikeutus ryhmän ideologian määrittelemien epäkohtien korjaamiseksi ja joidenkin ihmisryhmien käsittäminen alempiarvoisiksi voi saada kuvatunlaisessa ryhmässä nopeasti vahvistusta ryhmän omien etujen tavoittelemisessa.

Exit-työssä nähdään konkreettisesti, että yksilön irtautuessa radikalisoituneesta toiminnasta tai ryhmittymistä tarvitaan tilalle täydentäviä sosiaalisia suhteita ja merkityksellisyyttä. Minuuden muuttumista mahdollistetaan vaikuttamalla irtautumisprosessissa henkilön sosiaalisiin suhteisiin ja ympäristöön sekä vuorovaikutussuhteisiin. Muutosprosessiin sisältyy parhaimmillaan menneisyyden tapahtumien integroituminen, entisen itsen mielikuvan pois sureminen ja osittain uuden asteittainen työstäminen ja kypsyminen.

Miten väkivaltaisesta aatemaailmasta voi irtautua – ja mitä muutos vaatii?

Exit-työssä tuetaan ihmisiä irtautumaan väkivaltaisista ääriliikkeistä ja aatemaailmoista. Tämä tapahtuu tukemalla ihmisiä tarkastelemaan omaa ajatteluaan, tunnesäätelytaitojaan ja toimintatapojaan sekä rakentamaan väkivallatonta ja mielekästä elämää. Tähän voi liittyä myös yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemista eri tavoin. Kyse on siis muutosprosessien tukemisesta, mikä tapahtuu aina yksilön oman motivaation ja toiveiden pohjalta.

Miten muutos oikeastaan mahdollistuu ja kuinka sitä voi tukea?

Ensimmäiseksi on hyvä muistaa, että muutos on jatkuvaa. Jo ennen mahdollista ajatusta irtautumisesta henkilön elämässä ja hänessä itsessään on jatkuvasti tapahtunut muutosta.

Aissa Bah korostaa yksilöllisten tilanteiden ja tarpeiden tunnistamisen sekä tarkoituksenmukaisten ja realististen tavoitteiden asettamisen merkitystä. Jokaiseen henkilöön ja hänen tilanteeseensa sekä siihen liittyviin kokemuksiin suhtautumisen tulisi olla neutraalia, asiallista ja ei-tuomitsevaa. Näin voidaan tunnistaa yksilölle merkitykselliset huolet ja tarpeet. Irtautumisprosessin lisäksi tarkastellaan ihmistä kokonaisuutena ja pohditaan, miten juuri hänen arkeaan voidaan tukea eri tavoin, jotta kestävä muutos mahdollistuu aidosti.

Muutos rakentuu yksilöllisistä motiiveista ja arjen tarpeista

Muutostyössä voidaan hyödyntää konkreettisesti henkilön yksilöllisten motivaatioiden ja tarpeiden huomioimista. Jos henkilöllä on esimerkiksi rajoittunut kyky huomioida toisten ihmisten hyvinvointia ja kokea empatiaa, voi toisten huomioimiseen ja yhteiskunnan normeihin sitoutumiseen kannustaa niiden noudattamisesta koituvien hyötyjen kautta. Mikäli yhteisten pelisääntöjen noudattaminen ei istu yksilön arvoihin, voi yhteiskunnan sääntöjen mukaan pelaamisella kuitenkin välttää itselle ikäviä seurauksia.

Motivaatio ja syyt muutokseen voivat eri ihmisillä löytyä erilaisista asioista. Irtautumistyö perustuu ymmärrykseen siitä, mitä ja mistä kulmista asioita kunkin henkilön kohdalla voidaan ja kannattaa lähteä työstämään.

Irtautumishalun takana voi olla yksilöllisesti erilaisia tekijöitä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi väsymys valittuun elämäntapaan, henkilökohtaiset elämänmuutokset, kuten uskonnollinen herääminen tai isot ihmissuhteissa tapahtuvat kokemukset, kuten lapsen saaminen tai uusi parisuhde. Muun muassa tällaisiin tapahtumiin kytkeytyy mahdollisuus itsen ja oman elämän uudelleen määrittelyyn ja kokemiseen. Irtautumishaluun voi liittyä myös pettymys tai katkeroituminen valikoituneeseen ideologiaan, ääriliikkeeseen tai näitä edustavaan ryhmään.

Muutostyö voi sisältää yksilön ulkoisen ympäristön ja sosiaalisten suhteiden tarkastelua myös kriittisesti. Ymmärryksen lisäämiseksi voidaan irtautujan kanssa tutkia muun muassa sitä, miten radikalisoituneen yhteisön lupaukset ja ihanteet ovat toteutuneet ja kuinka ne usein käytännössä ovat eronneet ihanteista. Lähtökohtana on, että ymmärrys aiemmasta kokemusmaailmasta muuttuu muutostyön aikana. Käytännössä tutkimisen kohteena olevat mielikuvat ja tulkinnat aiemmasta elämästä ja tulevaisuudennäkymistä muuttuvat koko ajan. Ehjän minän vahvistamisessa olennaista kuitenkin on, että menneisyys saadaan integroitua tavalla tai toisella osaksi kokonaisuutta, jotta elämässä voi siirtyä eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Tämän tulee tapahtua sellaisella tavalla, jota menneisyyden tapahtumat ja kokemukset eivät psyykkisen kuormituksen kautta estä.

Kirjoittajana on Diakonissalaitoksen Exit-toiminnan tiimi.