Miksi emme osaa kohdata toisiamme arvostavasti ja mitä sille pitäisi tehdä? Näin asiantuntija vastaa

Yhteiskunnallinen keskustelu on viime vuosina muuttunut yhä kärjekkäämmäksi. Sosiaalinen media, joka alun perin tarjosi mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja yhteydenpitoon, on monin paikoin muuttunut areenaksi, jossa korostuvat vastakkainasettelu, vihapuhe ja kuplautuminen. Miksi emme enää osaa kohdata toisiamme arvostavasti? Ja ennen kaikkea: mitä voimme tehdä toisin? 

Diakonissalaitoksen asiantuntija Hanna Myllynen tuntee, miten vastakkainasettelu näkyy myös Diakonissalaitoksen työssä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ja erityisesti nuorten parissa. Kuva: Susanna Kekkonen.

Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa, yhteiskunnallinen polarisaatio on voimistunut. Politiikassa, mediassa ja arjen keskusteluissa näkyy yhä enemmän ilmiö, jossa eri mieltä olevia ei vain vastusteta, vaan heihin suhtaudutaan tunnepitoisesti kielteisesti. Tämä voi johtaa vihamielisyyteen, keskustelun välttelyyn ja jopa demokratian toimivuuden heikkenemiseen. 

Sosiaalinen media on osaltaan kiihdyttänyt tätä kehitystä. Algoritmit suosivat sisältöjä, jotka herättävät voimakkaita tunteita, ja vahvistusharha saa meidät hakeutumaan samanmielisten seuraan. Näin syntyy kuplia, joissa erilaiset näkemykset eivät kohtaa ja jos kohtaavat, se tapahtuu usein konfliktin kautta. 

Ylen ja Erätauko-säätiön vuosittain teettämien Hyvin sanottu -selvitysten mukaan suurin osa suomalaisista kokee keskustelukulttuurin muuttuneen huonommaksi, ja lähes puolet pelkää sanoa mielipiteensä ääneen. Tämä kertoo siitä, että moni kokee keskusteluilmapiirin turvattomaksi ja pelkää leimautumista tai väärinymmärrystä. 

Suomalaiset kokevat, että hyvä keskustelu edellyttää kunnioitusta, kuuntelemista, keskittymistä ja läsnäoloa, mutta nämä elementit ovat yhä harvinaisempia julkisessa keskustelussa. 

Turvallisuuden tunne rakentuu luottamuksesta

Diakonissalaitoksen asiantuntija Hanna Myllynen tuntee, miten vastakkainasettelu näkyy myös Diakonissalaitoksen työssä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ja erityisesti nuorten parissa. 

“Valitettavasti nuorten keskuudessa näkyy ilmiö, jossa huonoa keskustelukulttuuria ja jopa vihapuhetta on opittu sietämään”, Hanna Myllynen toteaa. “Tällöin sen vaikutukset eivät välttämättä näy heti vaan vasta pitkänkin ajan päästä.” 

“Somessa, joka on osa nuorten arkea – ei erillinen saareke – koetut vuorovaikutustilanteet, kuten esimerkiksi epäasiallisen kuvamateriaalin levittäminen, voivat aiheuttaa voimakasta häpeää. Saadut kolhut sosiaalisiin suhteisiin, itsetuntoon ja minäkuvaan vaikuttavat pahimmillaan vielä aikuisena”, Myllynen jatkaa.  

Vastakkainasettelulla on vaikutuksia kaikilla tasoilla. Yksilötasolla se heikentää ihmissuhteita ja hyvinvointia. Yhteiskunnallisella tasolla se voi rapauttaa luottamusta, lisätä syrjintää ja heikentää demokratian toimivuutta.  

”Turvallisuuden tunne rakentuu ennen kaikkea luottamuksesta ei vain instituutioihin, vaan myös toisiimme”, Myllynen muistuttaa. 

Luottamuksen rapautuminen yhteiskunnassa on yksi keskeinen syy keskustelun kärjistymiseen. Kun ihmiset eivät koe tulevansa kuulluiksi tai ymmärretyiksi, syntyy turhautumista, joka voi purkautua vihapuheena tai vetäytymisenä keskustelusta kokonaan. Tämä heikentää yhteiskunnan kriisinkestävyyttä ja kykyä ratkaista yhteisiä ongelmia. Myös kasvava epävarmuus ja eriarvoistuminen heikentävät luottamusta yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin. 

Keskustelukulttuurin muutokset näkyvät arjessa monin tavoin: 

• Työpaikoilla ihmiset saattavat vältellä yhteiskunnallisia aiheita kahvipöytäkeskusteluissa, koska pelkäävät konfliktia. 

• Sosiaalisessa mediassa moni kokee, ettei voi jakaa mielipiteitään ilman pelkoa hyökkäyksistä tai väärinymmärryksistä. 

• Perheissä ja ystäväpiireissä poliittiset tai arvopohjaiset erimielisyydet voivat johtaa etääntymiseen tai jopa katkenneisiin suhteisiin. 

• Nuorten keskuudessa yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen halu on hiipumassa, koska ilmapiiri koetaan liian jyrkäksi ja tuomitsevaksi. 

”Turvallisuuden tunne rakentuu ennen kaikkea luottamuksesta ei vain instituutioihin, vaan myös toisiimme”, Hanna Myllynen muistuttaa. Kuva: Susanna Kekkonen.

Vastakkainasettelun purkaminen on jokaisen vastuulla

Myllynen korostaa, että vastakkainasettelun purkaminen ei ole vain päättäjien tai median tehtävä vaan se on meidän jokaisen vastuulla.  

”Arkisilla kohtaamisilla on kaikkein suurin merkitys yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Sen takia myös myönteiset muutokset tapahtuvat ihmisten välillä kohtaamisissa”, Myllynen muistuttaa. ”Kohtaamisen laatu ratkaisee, ei määrä.” 

Myllynen nostaa esiin viisi K:ta, jotka jokainen voi ottaa käyttöön arjen vuorovaikutuksessa: kiinnostu, kysy, kuuntele, kannusta ja kunnioita. Näillä yksinkertaisilla, mutta vaikuttavilla periaatteilla voidaan rakentaa siltoja erilaisten ihmisten ja näkemysten välille. 

Myllysen mukaan tärkeää on myös erimielisyyden sietäminen.  

”Voimme olla rakentavia ja kunnioittavia, vaikka olisimme eri mieltä.”

Tarvitaan myös turvallisia tiloja ja yhteisöjä, joissa kukin uskaltaa olla keskeneräinen ja myöntää ettei tiedetä, mokata ja oppia virheistä ilman syyllistämistä ja pelkoa kasvojen menettämisestä. 

Myllynen painottaa myös aktiivisen kuuntelun merkitystä: kuuntele toista ilman keskeyttämistä, liiallista tulkintaa tai tarvetta muuttaa hänen mielipidettään. 

Jokainen voi vaikuttaa ilmapiiriin omalla toiminnallaan. Viiden K:n lisäksi Myllynen ehdottaa konkreettisiksi keinoiksi esimerkiksi: 

• Tunteita herättävissä tilanteissa kokemusten jakamista neutraalien havaintojen kautta 

• Aitoa uteliaisuutta ja toisen ajatusten ja kokemusten kuuntelemista ilman tarvetta olla oikeassa 

• Tilanteiden tarkastelua siitä näkökulmasta, onko tavoitteena ymmärryksen lisääminen vai voittaminen 

Keskustelun kärjistyessä tunteet ja erityisesti viha ja ärsytys nousevat usein pintaan. Myllynen muistuttaa, että tunteet ovat tärkeitä viestejä. Ärsytyksen tai vihastumisen hetkellä voi olla hyödyllistä pysähtyä ja kysyä: mikä tässä tilanteessa oikeastaan ärsyttää? Tuntuuko, ettei itse tule kuulluksi tai ymmärretyksi? 

Viha voi olla voimakas toiminnan moottori, mutta se myös ruokkii vihaa. Vihaisena kyky kriittiseen ajatteluun ja reflektioon heikkenee. Siksi tunteiden tunnistaminen ja niiden käsittely on keskeinen osa rakentavaa vuorovaikutusta. Tunteiden äärelle pysähtyminen voi avata reitin ymmärrykseen – sekä itseä että toista kohtaan. 

Hän kysyy: ”Voinko yrittää ymmärtää, vaikka en ole samaa mieltä?” Tämä kysymys voi avata oven rakentavalle vuoropuhelulle. 

Arvostava kohtaaminen ei ole itsestäänselvyys, se on valinta. Se vaatii tietoista päätöstä kuunnella, ymmärtää ja kunnioittaa toista, myös silloin kun olemme eri mieltä. Hanna Myllysen sanoin:

”Myötätunto ja rakentava, ihmistä kunnioittava kohtaaminen on tässä ajassa radikaalia.”

Hanna Myllynen korostaa, että vastakkainasettelun purkaminen ei ole vain päättäjien tai median tehtävä vaan se on meidän jokaisen vastuulla.  Kuva: Susanna Kekkonen.