Miten kohdata nuori sensitiivisesti ja yksilöllisesti työelämässä ja miksi se on Suomelle nyt niin tärkeää?

Yhä useampi vanhemman polven työntekijä siirtyy eläkkeelle, ja samalla työelämä tarvitsee nuoria enemmän kuin vuosikymmeniin. Nuoret ovat työmarkkinoiden tulevaisuus, ja siksi ensimmäiset työelämäkokemukset ovat ratkaisevia. Ne voivat vahvistaa uskoa tulevaisuuteen, tai horjuttaa sitä pitkäksi aikaa.

Polku töihin -hankkeen valmentaja Renin Vähäsöyrinki, kokemusasiantuntija Jona Kukkonen sekä hankkeen projektipäällikkö Liisa Love.

Z-sukupolvi on monella tapaa uudenlainen työntekijäpolvi: valveutunut, kriittinen, arvolähtöinen ja rohkea kyseenalaistamaan epäoikeudenmukaisuuksia. He kantavat huolta ympäristöstä, tasa-arvosta ja yhteiskunnallisesta epäreiluudesta. He arvostavat joustavuutta, merkityksellisyyttä ja työn monipuolisuutta sekä odottavat yksilöllisempiä tapoja tehdä töitä.

Tämä näkyy myös pitovoimassa. Milleniaalien arvioidaan vaihtavan työpaikkaa keskimäärin 16 kertaa uransa aikana, ja Z-sukupolvella luvun arvioidaan nousevan vielä korkeammaksi. Kyse ei ole oikuista, vaan globaalista kulttuurisesta muutoksesta: jos työ ei tunnu eettisesti kestävältä, reilulta tai mielekkäältä, siirrytään herkemmin eteenpäin.

Polku töihin -hanke rakentaa ymmärrystä ja konkreettisia taitoja työnantajille

Näiden muutosten keskellä Vamos Turun Polku töihin -hanke kouluttaa työnantajia, yrityksiä ja työyhteisöjä nuorten kohtaamisesta ja pitovoiman vahvistamisesta. Maksuton koulutus avaa Z-sukupolven ajattelua ja arvoja sekä tarjoaa käytännön työkaluja sensitiiviseen ja sitouttavaan kohtaamiseen muuttuvassa työelämässä. Koulutuksia on järjestetty Turussa muun muassa Hesburgerin esihenkilöille, hyvinvointialueen työntekijöille sekä paikallisille yrittäjille.

Kokemus eri toimialojen arjesta ja nuorten kohtaamisesta konkretisoi ydinsanoman: jokaisella työpaikalla on mahdollisuus vaikuttaa nuoren kokemukseen, pienilläkin teoilla. Moninaisuuden tunnistaminen ja työn räätälöinti vahvistavat työyhteisöä. Työtehtäviä voidaan usein sovittaa enemmän kuin ajatellaan, ja osatyökyky on myös työkykyä. Yksilöllinen kohtelu ei ole erityiskohtelua, vaan hyvää johtamista.

Nuorten ääni ja kokemusasiantuntijamme näkemykset tuovat koulutukseen inhimillisyyttä sekä kysymyksiä, joita nuoret kantavat mukanaan työelämään siirtyessään: osaanko, jaksanko, pärjäänkö, hyväksytäänkö minut? Ilman turvallista ympäristöä nämä huolet voivat kasvaa ylitsepääsemättömiksi.

Sensitiivisyys on tekoja, ei varovaisuutta

Sensitiivisyys ei ole vaikenemista tai pelkoa siitä, että “mitään ei saa enää sanoa”. Se on avointa, läpinäkyvää ja kunnioittavaa vuorovaikutusta. Nuoret haluavat tulla kohdatuksi omana itsenään ilman pelkoa vähättelystä tai leimaamisesta. He toivovat, että heistä ollaan kiinnostuneita, kohdataan ennakkoluulottomasti ja kohdellaan ihmisinä, ei oletusten kautta.

Turvallisempi tila rakentuu sekä henkisesti että fyysisesti. Konkreettiset signaalit turvallisemmasta tilasta voivat olla erityisen merkittäviä heille, jotka ovat aiemmin kokeneet syrjintää. Kokemusasiantuntijamme kuvaa koulutuksessa, kuinka hän skannaa tilan heti sisään astuttuaan: onko seinällä turvallisemman tilan periaatteita, näkyykö syrjinnästä vapaa -merkki tai työntekijän avainnauhassa sateenkaaren värit? Tällaiset signaalit rauhoittavat hermostoa ja ratkaisevat sen, tuntuuko tila tervetulleelta vai herättääkö se varautuneisuutta.

Kokemusasiantuntijamme muistuttaa, että vuorovaikutuksella, kohtaamisella ja puheella on valtava merkitys. Sanavalinnat luovat todellisuutta: yksi tokaisu voi lannistaa, ja yksi kannustava lause voi kantaa pitkälle.

Palautteet kertovat aidosta keskustelun tarpeesta

Koulutuksista saatu palaute on ollut sekä pysäyttävää että innostavaa:

“Kiitos hienosta ja tärkeästä työstä työelämän sillanrakentajana eri sukupolvien välillä. Tieto ei todellakaan lisää tuskaa!”

“En ollut osannut ajatella, että sateenkaarisignaali voi olla merkittävä tekijä turvallisuuskokemuksena. Kiva, että kokemusasiantuntija oli mukana kertomassa ja esille tuli myös muiden Vamos-nuorten kommentteja. Hyvä miettiä, miten meillä toimitaan ja mitä voimme tehdä paremmin.”

“Tehdään yhdessä oikeasti Suomesta maailman onnellisin työtätekevä kansa.”

Yhteiskunnallinen huoli ja yhteinen mahdollisuus

Taustalla on syvä huoli: Suomessa joka kymmenes nuori on syrjäytymisriskissä, nuorisotyöttömyys pysyy korkeana ja mielenterveyssyistä alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet kasvavat alle 35-vuotiailla. Tähän kehityssuuntaan ei ole varaa jatkaa.

Siksi jokaisella työpaikalla, joka pysähtyy pohtimaan nuorten kohtaamista ja sitouttamista, on valtava merkitys. Nuoret eivät pyydä mahdottomia. He pyytävät oikeudenmukaisuutta, mahdollisuuksia ja ihmisarvoista kohtelua.

Ensimmäiset työelämäkokemukset voivat kantaa tai katkaista polun. Rakennetaan yhdessä työelämä, jossa nuoret haluavat pysyä.

Kirjoittaja Liisa Love työskentelee Vamoksen Polku töihin -hankkeen projektipäällikkönä.