Miten rakentaa parempaa dialogia päättäjien ja asukkaiden kesken? Tätä testattiin Oulun tulevaisuusilloissa

Mitä tapahtuu, kun erilaiset ihmiset kokoontuvat saman pöydän ääreen pohtimaan tulevaisuutta? Juuri tätä haluttiin selvittää Oulun tulevaisuusilloissa. Kun näkemyksiä ja kokemuksia tuodaan yhteen, syntyy ymmärrystä ja uusia ratkaisuja, jotka palvelevat mahdollisimman monia. 

Ismo (vas.) ja Tommi ovat aktiivisia kävijöitä Tuiran D-asemalla. Valtteri Kohvakka (takana vas.) työskentelee D-asemalla projektipäällikkönä.

Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty: siihen voidaan vaikuttaa yhdessä tehdyillä valinnoilla ja teoilla. Kun näkemyksiä ja kokemuksia tuodaan yhteen, syntyy ymmärrystä ja uusia ratkaisuja, jotka palvelevat mahdollisimman monia.

Marraskuussa 2025 järjestetyissä Oulun tulevaisuusilloissa oli tavoitteena luoda tila, jossa oululaiset voivat jakaa toiveitaan ja huoliaan, kuulla toistensa ajatuksia ja rakentaa yhteistä visiota siitä, millainen Oulu voisi olla vuonna 2035. Moninäkökulmaisuus on voima – siksi keskusteluun kutsuttiin niin päättäjiä kuin ihmisiä, joiden ääni ei aina kuulu päätöksenteossa. Tulevaisuus on yhteinen asia, ja sen suunnittelu vaatii kaikkien osallistumista.

Business Oulun puheenjohtaja Veli-Pekka Pohjola osallistui innokkaana keskusteluun: ”Tulevaisuus kiinnostaa aina!” Samassa pöydässä hänen vasemmallaan istui alue- ja kaupunginvaltuutettuna toimiva Tuula Ala-Aho.

Millaiset ovat Oulun ”valttikortit” vuonna 2035?

Millaista Oulussa ja Pohjois-Pohjanmaalla on 10 vuoden päästä asua, tehdä työtä tai liikkua? Entä mitä Oulun nykyisessä ympäristössä ja kulttuurissa halutaan vaalia, mistä luopua?

Lämpimästä tunnelmastaan tunnettu Tuiran D-asema tarjosi hyvät puitteet dialogille. Oulun alueelta tulevaisuuskeskusteluihin osallistui päättäjiä, D-aseman ja Oulun Vamoksen asiakkaita sekä Diakonissalaitoksen työntekijöitä. Tulevaisuusaiheiset tehtävät herättivät osallistujat innokkaaseen ajatuksenvaihtoon, joissa Oulua puitiin paikoin syvällisestikin paikallisten ihmisten näkökulmasta.

Mainettaan parempi

Kukaan keskustelun osallistujista ei kokenut nykyistä kotikaupunkiaan erityisen turvattomaksi, vaikka turvallisuuden tunteisiin tunnistettiinkin vaikuttavan eri alueiden tuttuus ja vuorokauden aika ulkona liikkuessa. Ymmärrystä löytyi sillekin, jos joku koki olonsa turvattomammaksi kuin toinen.

Huonojen uutisten koettiin siitä huolimatta saaneen liikaa tilaa julkisuudessa, ja monen toiveena olikin, että negatiivista huomiota keränneitä murheellisia tapahtumia osattaisiin suhteuttaa oululaisten kokemiin positiivisiin puoliin kotikaupungistaan. Niitä nähtiin rutkasti enemmän, kuin ulkopaikkakuntalainen osaisi uutisten puolesta arvioida. ”Oulu on mainettaan parempi”, kuului perusteltu mielipide useammastakin suusta.

”Kun muutin tänne noin puolitoista vuotta sitten, tunsin itseni tervetulleeksi. Ainakaan kukaan ei ole katsonut kieroon, vaikka en puhukaan ihan samalla tavalla”, kertoi naurahtaen lähes päivittäin Tuiran D-asemalla poikkeava eläkeläinen Ismo.

Saman kahvipöydän äärellä istunut Tommi yhtyi Ismon ajatuksiin, ja oli myös tyytyväinen uuteen asuinpaikkakuntaansa, mutta haasteet työpaikan löytämisessä suurten hakijamäärien vuoksi tuntuivat välillä lannistavilta.

Tulevaisuuskeskustelu aloitettiin lämmittelyharjoituksella, jossa asetetuttiin mielipidejanalle Oulua koskevien väittämien pohjalta.

Myös ensimmäisen kodin sijainti oli Tommista tuntunut alkuun epämukavalta, mutta kaupunginosaa vaihtamalla oli sekin asia onneksi ratkennut. Läheltä löytyvästä D-asemasta oli tullut tärkeä ja arvokas asia molemman ”uusoululaisen” arjessa, ja sillä oli varmaankin ollut oma roolinsa kaupungin vieraanvaraisen vaikutelman välittymisessä.

Tommi ei tulevaisuuden Oululle esittänytkään juuri muita merkittäviä toiveita, kuin mahdollisuuden työntekoon itseä kiinnostavalla alalla, esimerkiksi mekaniikan tai elektroniikan parissa.

Oulun hieno luonto ja loistavat liikkumismahdollisuudet saivat erityistä kiitosta kaikilta asukkailtaan, ja niitä haluttiin myös tulevaisuudessa vaalia.

”Täällä on kaikkea sopivasti ja kaikki on lähellä.”

Myös tunne siitä, että Oulussa voi kokea olevansa täysin oma itsensä, yhdisti pariakin keskustelijaa. Silti aina ei ollut itsestäänselvyys, oliko kaikilla riittävästi mahdollisuuksia osallistua kaupungin tarjoamiin kulttuurin ja luonnon antimiin.

”Kalastamisesta on tehty liian vaikeaa”, harmitteli Ismo.

”Oulussa on vielä mahdollisuus yhteiseen toivoon”

Visiot tulevaisuuden Oulusta sisälsivät isoja ja pienempiäkin unelmia, mutta myös monia syvää huolta herättäviä haasteita, joista merkittävimpinä nähtiin nuorten hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen osallisuuden turvaaminen. Miten luodaan nuorille työtä, turvataan terveyttä ja vahvistetaan uskoa tulevaisuuteen? Vaikuttavia toimenpiteitä toivottiin monelta taholta, mutta olennaiseksi nähtiin muutosten toteuttaminen yhdessä nuorten kanssa.

Muita teemoja olivat teknologia ja erityisesti tekoälyn nopea kehittyminen: Kuinka monin ja arvaamattomin tavoin teknologia tulee vaikuttamaan työelämään, palveluihin tai elämäämme ylipäänsä? Ovatko digitaaliset palvelut aidosti niin toimivia ja kehittyneitä, jotta ne ovat kaikille saavutettavia?

Huolta nostattaviin kysymyksiin ei kenelläkään ollut yksinkertaisia vastauksia. Teknologian nopeaa kehitystäkään ei nähty pelkästään negatiivisena tekijänä, vaan asiana, jonka Oulu voisi kääntää vielä myös voitokseen.

Kantavana teemana keskusteluissa myös vaikeiden haasteiden kohdalla korostuikin toivo. Pitkän poliittisen uran tehnyt ja nykyään kaupunginvaltuutettuna toimiva Anne Huotari halusi muistuttaa, että Oulussa on vielä mahdollisuus yhteiseen toivoon. Mutta tärkeää olisi huolehtia kaikkien pysymisestä mukana, ei vain harvojen.

Anne Huotari (oik.) on entinen kansanedustaja ja edelleen aktiivinen politiikassa kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hänelle Oulun tulevaisuus on sydäntä lähellä, erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta. Toivoa Anne näkee Oulussa vielä paljon.

Oulu 2035 on kohtaava Oulu

Tärkeinä tarpeina tulevaisuudessa nähtiin tasavertaiset kynnyksettömät harrastemahdollisuudet, kaikkia asukkaita palvelevat yhteisötilat sekä ympäristön esteettisyyttä ja hyvinvointia lisäävien luonnonalueiden säilyttäminen ja suojelu. Luonnon monimuotoisuus mainittiin itseisarvona, joka tulisi tiedostaa ja ottaa vakavasti nyt, kun ei vielä ole liian myöhäistä.

Monimuotoisuus kosketti yhtä D-aseman aktiivista vapaaehtoista myös inhimillisellä tasolla. Hän kertoi taustastaan vaikeita elämäntilanteita läpikäyneenä, ja toivoi kaikkien ihmisten joskus ymmärtävän, mitä monimuotoisuus ihmisten kohdalla todella tarkoittaa:

”Toivon, että vuoteen 2035 mennessä ymmärrämme, että voimme olla erilaisia. Eikä vain että ymmärrämme, vaan erityisesti tunnemme sen, että meidät hyväksytään.”

Miten tulevaisuusiltoja fasilitoinut Hanna Myllynen summaisi keskustelun annin? Mitä olivat osallistuneiden valitsemat Oulun valttikortit ajatellen 10 vuoden päähän?

”Ainakin terveys, toivo, monimuotoisuus, demokratia, sivistys, viihtyisyys, luonto, ja muiden ihmisten seura. Oulu 2035 on kohtaava Oulu.”

Mihin tulevaisuuskeskusteluita tarvitaan?

Tulevaisuuskeskustelut ovat olleet aktiivisessa roolissa Diakonissalaitoksen toiminnassa jo parin vuoden ajan. Menetelmää on hyödynnetty kaikissa asiakasryhmissämme ja keskusteluita toteutettu jo kymmenillä paikkakunnilla. Työkaluja on myös rohkeasti kehitetty eteenpäin huomioiden erilaisten osallistujien toiveet ja valmiudet.

Diakonissalaitoksen Radikaalisti sovussa –ohjelman vetäjänä toimiva Hanna Myllynen näkee tärkeäksi, että mahdollisimman moni ihminen on mukana puhumassa tulevaisuudesta.

Miksi tulevaisuudesta keskusteleminen sitten on niin tärkeää? Oulun tulevaisuusiltoja vetänyt Hanna Myllynen näkee keskustelut merkityksellisiksi useammalla tasolla:

“Epäselvä tulevaisuus ja monimutkainen maailma aiheuttavat helposti ahdistusta. Emme voi vaikuttaa suoraan moniin ilmiöihin tai tehdä niitä näkymättömäksi”, toteaa Myllynen.

”Mutta siitä huolimatta on hyvä muistaa, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty. Siihen voi vaikuttaa sillä, mitä teemme tai päätämme jättää tekemättä tässä hetkessä. Pienetkin teot voivat sysätä liikkeelle suurta muutosta. Tämä edellyttää, että tunnistetaan tarpeita ja mahdollisuuksia, joiden eteen voimme alkaa tehdä nyt valintoja”, Myllynen jatkaa.

Tulevaisuus on aina yhteinen ja jaettu asia. Siksi Diakonissalaitoksella on nähty erityisen tärkeäksi, etteivät vain harvat pohdi sitä, mitä tulevaisuuden pitäisi olla:

“On tärkeää, että mahdollisimman moni ihminen puhuu tulevaisuudesta, jotta asiat, joita työpajassa nousi esiin, tulevat kuulluksi. Jos niitä ei tuoda esiin, emme voi yrittää vaikuttaa niihin”, Myllynen perustelee.

Tulevaisuuskeskusteluissa hyödynnetään yhtenä työkaluna keskustelukortteja, jotka on kehitetty Diakonissalaitoksella.

Tulevaisuuskeskustelut ovat parhaimmillaan vaikuttamisen paikkoja, jossa yhteisiä asioita päästään tarkastelemaan mahdollisimman monesta näkökulmasta. Kun osa osallistuu päätöksenteon, osa oman työnsä ja osa omien kokemustensa kautta, on keskustelun moninäkökulmaisuus Hanna Myllysen mukaan varmasti laajempi:

“Kaikkia näitä tarvitaan, kun puhutaan tulevaisuudesta, joka on meidän kaikkien asia. Mitä useammasta näkökulmasta tarkastelemme tavoiteltavaa tulevaisuutta, sitä todennäköisemmin onnistumme.”

Kaikki Oulun tulevaisuuskeskusteluissa nousseet puheenvuorot kirjattiin anonyymisti talteen ja niistä julkaistiin koonti, joka välitetään myös muille oululaisille päättäjille.

 Teksti ja kuvat: Tarja Kerttula / Diakonissalaitos