Pärjäävät nuoret yhteiskunnan väliinputoajina

Millaista on kantaa pärjäävän nuoren roolia, kun tukeakin tarvitsisi, ja yhteiskunnan odotukset kovenevat? Kolme Nuoret SIB Tampere -hankkeen nuorta kuvaa kokemuksiaan aiheesta ja SIB:in merkityksestä. 

“Ihana, kun oot aina niin reipas! “ 

“Jep, kiitos. Oon niin reipas, etten aina uskalla pyytää apua, koska pelkään, että oon vaivaksi muille, jos tarvitsen jotain. Oon niin reipas, että en joskus halua myöntää, että mulla on haasteita, ettei mun maine mee. Oon jopa niin reipas, että joskus unohdan, että ei tarvitse olla.” 

Mitä pärjääminen oikeastaan on ja kenestä puhumme, kun puhumme pärjäävistä nuorista? Yhteiskunnan normit, palvelut ja järjestelmä luovat meille tietynlaiset pärjäävän ihmisen kriteerit ja lokeron, jonka ulkopuolelle jäädessään ihminen voi olla todella yksin. Nuoret SIB Tampere -hankkeen nuorilla on lastensuojelutausta. Tämä erityispiirre saattaa asettaa nuoret erilaiseen asemaan verrattuna toisiin nuoriin, ja samalla luo heille myös isommat paineet pärjätä ja menestyä. 

“Pitäisi päästä ensimmäisellä yrittämällä kouluun, opiskella, saada töitä ja menestyä elämässä. Pitäisi maksaa veroja ja olla yhteiskunnalle hyödyllinen. Pitäisi mahtua tiettyyn boksiin, jota sanotaan hyväksi elämäksi”, Joona toteaa.   

“Lastensuojelutausta tuo sekä hyvää että huonoa. Uskon ainakin itse, että itsenäinen luonteeni ja halu tehdä asioita saavutusten eteen johtuu lastensuojelutaustasta”, Tinja pohtii. 

Ennen  SIB:n käynnistämistä toteutettiin selvitys, jossa hyödynnettiin kansallista syntymäkohortti 1987 -aineistoa. Selvityksen mukaan sijoitetuilla nuorilla on esimerkiksi pienempi mahdollisuus valmistua toiselta asteelta tai päästä korkeakouluopintoihin. 

“Elämä ei ole ollut helppo, eikä ympärillä ole aina ollut malli-ihmisiä. Myöskään todennäköisyydet eivät puhu puolestamme: meillä on korkeammat todennäköisyydet työttömyyteen, masennukseen, rikollisuuteen ja päihdeongelmiin. Halu olla todennäköisyyksiä vastaan vie eteenpäin”, Tinja jatkaa. 

Nuoret kaipaavat tukea, kannustusta sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemista omana itsenään

Nuorten kanssa työskennellessä olemme tunnistaneet yhteiskunnan luomat paineet nuorille sekä tarpeen kyseenalaistaa normeja. Tiukkojen raamien ja odotusten sijaan nuoret kaipaavat tukea, kannustusta sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemista omana itsenään.  

Pärjäävyyden vaatimukset ja yksilökeskeisyys luovat korkeaa kynnystä avun pyytämiselle. Aikuisten vastuulla on olla puheeksi ottajia ja tilan antajia myös niiden nuorten kohdalla, jotka ulkoisten kriteerien mukaan pärjäävät, sillä haasteet tai murheet saattavat olla pinnan alla piilossa. Olemalla turvallisia aikuisia nuorille, voimme ennaltaehkäistä tilanteiden kriisiytymistä.  

Tinjan mukaan SIB huomioi myös “pärjäävät” sosiaalihuollon lapset. 

“Täällä ei tarvitse mennä huonosti ennen, kuin joku huomaa. Aikuisten merkitys nuoren elämään ei poistu siinä vaiheessa, kun nuori täyttää 18. Se tarve ja merkitys vain vaan muuttuu erilaiseksi. Siksi pidän omasta SIB:in työntekijästäni. Hänellä on ymmärrys siitä, että vastahan on päässyt aikuistumaan, eikä kaikkea voi osata. Eikä se ole niin isoa asia, ettei kaikkea heti osaa.” 

Pitkäaikaista ja rinnalla kulkevaa tukea

Nuoria koskeva puhe mediassa liittyy usein huoleen tai siihen, että heissä on tulevaisuus ja potentiaali. Samaan aikaan leikkauksia on kohdistunut nuoriin ja heikoimmassa asemassa oleviin. Tämä voi luoda tunteen siitä, että vain tietyllä tavalla pärjäävänä olet potentiaalinen ja sinuun panostetaan. SIB:in nuorten kokemuksissa korostuvatkin palveluiden saatavuuden haasteet, jos ongelmat eivät ole riittävän suuria yhteiskunnan mittareilla. 

“En usko, että olisin tässä ilman omaohjaajani apua ja tukea. Isoin apu on kumminkin henkisellä puolella, ilo siitä, että minuun luotetaan, uskotaan ja tuetaan. Ikinä ei ole iso kynnys lähteä kysymään apua tai neuvoja, oli asia mikä tahansa”, Roosa sanoo.  

“SIB:ssä pärjäävyyttä ei määritellä negatiivisen kautta. Vaikka itsellä olisi ajatus, että elämässä mikään ei rullaa, SIB on aina auttamassa ja ratkomassa tilanteita sun kanssa, jotta et jää yksin.” 

“Eri palveluissa navigointi on tosi monimutkaista. Suurimmassa osassa palveluja on tarkat kriteerit sille, kuka saa apua ja millaisiin ongelmiin. Joskus ne ongelmat ei kuitenkaan mahdu siihen boksiin, ja silloin voin helposti jäädä avun ulkopuolelle”, Joona toteaa. 

Nuoret SIB -hankkeessa nuorelle tarjottava tuki on pitkäaikaista ja rinnalla kulkevaa. Syntymävuodesta riippuen nuori voi olla mukana toiminnassa 24- tai 25-vuotiaaksi asti. Moni nuori on lähtenyt mukaan toimintaan ollessaan vielä alaikäinen. 

Hankkeen tavoitteena on tukea nuoria suorittamaan toisen asteen tutkinto ja työllistymään. Nuoret ovat kokeneet SIBin tuen vastaanottamista helpottavan, ettei sillä ole ennalta määriteltyä agendaa. 

“SIB:issä nuori saa itse määritellä, kuinka hän kokee pärjäävänsä arjessa tai millaista tukea hän tarvitsee”, Joona kertoo. 

“SIB:in tavoitteena on auttaa nuoria suorittamaan toisen asteen koulutus sekä pääsemään kiinni työelämään, mutta kumpikaan saavutus ei poissulje toimintaan osallistumista tai tarkoita tuen loppumista.” 

Me SIB:issä ajattelemme, että jokaisella on oikeus määritellä mikä on itselle riittävää pärjäämistä ja hyvää elämää, huolimatta yhteiskunnan odotuksista. Tinja tiivistää hyvin aikuisten merkityksen nuorten elämässä: 

“Tukevan aikuisen ei onneksi tarvitse olla [oma] vanhempi. Jokainen voi tehdä oman osansa siinä että nuoret voi paremmin, ja jotta nuorilla on mahdollisuus astua ulos kohdistetuista paineista ja lähteä rakentamaan tulevaisuutta.” 

Teksti: Vamos Tampereen valmentaja Lotta Torppa. Tekstissä esiintyvien nuorten nimet on muutettu.