Sisar Rauha oli viimeinen A-sisar

Diakonissalaitoksen viimeinen A-sisar, diakonissa Rauha Venetmäki kuoli 99-vuotiaana 22.8.2025. Hänen myötään päättyi Diakonissalaitoksella vuonna 1867 alkanut Sisarkodin aika. Sisarkoti oli alun perin kutsumukseen perustuva hengellinen yhteisö, jossa tärkeintä oli palvelu, ei palkka. Diakonissavihkimystä edelsi oppilas- ja koesisaraika.

Rauha Venetmäki syntyi 11.6.1926 Mouhijärvellä. Sisaruksia hänellä oli kolme. Elämänuraa Diakonissalaitoksella pohjusti vuonna 1941 päättynyt kansakoulu ja jatko-opetus, naapureiden ja isoäidin avustaminen muutaman seuraavan vuoden ajan sekä vuoden opinnot Helsingin kristillisessä kansanopistossa. Diakonissalaitokselle hänet otettiin oppilaaksi elokuussa 1946 ja vihkimys diakonissaksi tapahtui kesäkuussa 1952. Sisar Rauha teki elämänuransa Diakonissalaitoksen laboratoriossa, josta hän jäi eläkkeelle apulaisosastonhoitajana vuonna 1989. Pelkkä työelämä ei kuitenkaan tyydyttänyt tiedonhaluista sisarta, vaan hän kävi töiden ohella Kallion yhteiskoulua vuodesta 1963 ja suoritti ylioppilastutkinnon Käpylän iltaoppikoulussa vuonna 1968. Porin sairaanhoito-oppilaitoksessa sisaremme suoritti erikoissairaanhoitajan tutkinnon vuonna 1971. Opiskelun lisäksi sisar Rauha oli hyvin kiinnostunut muun muassa kielistä, lukemisesta ja matkustamisesta. Maailman monet kolkat tulivat innokkaalle matkaajalle tutuksi. Viimeinen yksin tehty matka suuntautui Berliiniin hänen ollessaan 90-vuotias. Sisar Rauha asui yhdessä sisarensa Ullan kanssa Jakomäessä sisaren kuolemaan saakka vuonna 2012. Myös Ulla oli diakonissa, hän oli seurannut vanhempaa sisartaan Helsinkiin Diakonissalaitokselle, minne muodostui heille kummallekin loppuelämän side A-sisarina. Viimeiset vuodet sisar Rauhan koti oli Hoivakoti Rinnekodit Scilla Alppikadun korttelissa.

Sisarkotijärjestelmä jäi ajastaan jälkeen

Diakonissalaitoksessa oli voimassa 1867–1959 sisarkotijärjestelmä. Saksasta 1830-luvulta peräisin olevassa järjestelmässä nainen tuli diakonissalaitoksen sisaryhteisöön antaakseen elämänsä huono-osaisten auttamiseen diakonissana. Diakonissalaitos puolestaan turvasi diakonissan tämän elämän loppuun asti sekä työkyvyttömyyden ja sairauden aikana. Yhtenäinen sisarpuku oli merkki ammattiasemasta sekä yhteisöllisyydestä. Palkkaa Sisarkodin sisaret eivät työstään saaneet, vain pienen taskurahan.

Erityisesti lainsäädännössä tapahtuneet muutokset johtivat lopulta Diakonissalaitoksen Sisarkoti-järjestelmän purkamiseen sääntöuudistuksen yhteydessä 1959. Palkkajärjestelmää oli uudistettu jo 10 vuotta aikaisemmin samoin koulutuksen rakennetta ja sen jälkeistä sitoutumista Diakonissalaitokseen. Sisarkodin lakkauttamisen jälkeen ennen vuotta 1959 vihityillä diakonissoilla oli edelleen mahdollisuus jäädä tietyin ehdoin modernisoidun kotijärjestelmän piiriin. Diakonissalaitoksen määriteltiin tuolloin olevan diakonissoille mahdollisuuksien mukaan kotina ja tukena. Sisarkunnasta oin puolet halusi säilyttää suhteen ennallaan laitokseen. He jäivät Diakonissalaitokselle A-sisarina. B-sisaret olivat puolestaan diakonissoja, jotka saivat Diakonissalaitoksella koulutuksen mutteivat enää valmistumisen jälkeen olleet muussa suhteessa Diakonissalaitokseen kuin Sisarkunnan jäsenenä. Sisarkunta koostui kaikista Diakonissalaitoksella vihityistä diakonissoista.

A-sisaria oli vuonna 1959 runsaat 200. He ovat olleet tuolloin tekemänsä valinnan mukaan Diakonissalaitoksen piirissä laitokseen tulohetkestä kuolemaan saakka.  Ja laitos on pitänyt heistä huolen vanhan lupauksen mukaisesti. Nyt elokuussa 2025 sisarkotijärjestelmä on lopullisesti päättynyt sisar Rauhan poismenon myötä. Sisar saa viimeisen leposijansa Malmin hautausmaalla Diakonissojen hauta-alueella.

Linkki: Lue lisää sisarkotijärjestelmästä

Lisätietoja:

Sari Enkkelä
Asiakkuuspäällikkö, pastori
A-sisarten viimeinen huolenpitäjä
sari.enkkela@hdl.fi
puh. 040 191 0900

Jaana af Hällström
Intendentti
jaana.af.hallstrom@hdl.fi
puh. 040 4853545