”Ihmiselle pitää aina olla ihminen” – Someviha satuttaa ja hiljentää

Ilkeydellä ei ratkaista mitään, sanoo vihakommentteja saanut nuori someaktivisti Esther Grönstrand. Arvostavan keskustelukulttuurin rakentaminen on yhteinen asia. On meidän jokaisen vastuulla, miten kohtaamme eri tavoin ajattelevat ihmiset. 

Esther Grönstrand on saanut osakseen somevihaa, mutta haluaa itse ajatella, että myös eri mieltä olevat ihmiset voi kohdata ystävällisesti. Kuva: Susanna Kekkonen.

Nimittelyä ja ulkonäön haukkumista. Kehotuksia tappaa itsensä, pahimmillaan suoria tappouhkauksia. 

Esther Grönstrand, 22, on joutunut kohtaamaan rajuakin somevihaa toimiessaan nuorena naisena aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Hän julkaisee yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kantaaottavia sisältöjä nimimerkillä Ylpee vassari. 

Grönstrand tiesi kyllä etukäteen, miten rumasti ihmiset saattavat puhua toisilleen somessa. Silti se pääsi yllättämään, kun hän alkoi tehdä videoita itse. 

Eniten ikäviä kommentteja tulee kaikesta, mikä liittyy vähemmistöjen puolustamiseen tai naiseuteen – kuten vaikka naisurheiluun. 

”Ne vihakommentit myös ovat pitkälti naiseuden alentamista ja halveksuntaa”, hän kertoo. 

Tsemppiviestejä vihaajille 

Esther Grönstrandilla on monta tapaa reagoida palautteeseen. Rakentavimmasta päästä oleviin viesteihin voi vastata asiallisesti, avata omaa näkemystään ja oikoa väärinymmärryksiä. 

Silkkaan ilkeilyyn toimii joskus paremmin huumori. 

”Jos joku kommentoi jotain tyhmää, esitän vielä tyhmempää. Esimerkiksi kun joku joskus sanoi, että olet ihan pihalla, niin vastasin siihen, että olen ihan sisätiloissa tässä videossa. Vähän niin kuin vedän sen vitsiksi.” 

Vihaan voi vastata myös myötätunnolla, laittamalla ilkeilijälle tsemppiviestin: Huomaan, että sinulla on paha olla ja toivon, että sinulla on ihmisiä, joille voit puhua. Jos ei ole, niin voit puhua minulle. 

”Joskus joku on tullutkin juttelemaan ja loppujen lopuksi pyytänyt anteeksi niitä vihaviestejä.” 

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

”Toivon että sun ongelmat palaa sulle vaikka jo huomenna”, joku on kirjoittanut Esther Grönstrandille. Joihinkin vihakommentteihin hän vastaa, mutta pahimmat jättää huomiotta. Kuva: Susanna Kekkonen.

Oikeita ihmisiä roolien takana 

Pahimmat kommentit Esther Grönstrand jättää kokonaan huomiotta. Silti ne voivat mennä ihon alle. Kun saa henkilökohtaisena viestinä pitkän ja väkivaltaisen purkauksen, se satuttaa ja jää mieleen. 

Someviha on myös vaikuttanut siihen, miltä tuntuu kohdata ihmisiä oikeassa elämässä. 

”Jännitän tosi paljon uusien ihmisten tapaamista, etenkin jos olen liikkeellä yksin. Mietin, että mitä jos he tietävät minut ja eivätkä pidä minusta ennakkoluulojensa takia. Otan ehkä huomaamattanikin tietynlaisen, yliystävällisen roolin.” 

Esther Grönstrand muistuttaa, että somevaikuttajilla on usein jonkinlainen julkinen rooli, joka voi olla tietoisesti kärjekkäämpi tai ärsyttävämpi kuin todellinen ihminen sen takana. 

Toisaalta hänestä olisi tärkeää ymmärtää, että vihakommentteja kirjoittavat myös ihan oikeat ihmiset. 

”He voivat olla vaikka toimitusjohtajina jossain tai meidän lähikaupassa töissä tai istua bussissa viereen. He ovat tavallisia kansalaisia kuten me muutkin, he vain jostain syystä päätyvät laittamaan tuommoisia kommentteja. Ja mistä se sitten viestii, että he kokevat järkeväksi laittaa niitä?” 

Someviha estää osallistumasta 

Somekiusaamiseen, häirintään ja vihapuheeseen on tärkeää puuttua, koska sillä voi olla vakavia seurauksia nuorten hyvinvoinnille, sanoo Diakonissalaitoksen Radikaalisti sovussa -ohjelman projektipäällikkö Hanna Myllynen. 

Ohjelman tarkoitus on ehkäistä väkivaltaa ja vihapuhetta sekä vahvistaa yhteiskunnallista moniäänisyyttä ja erilaisten ihmisten välistä ymmärrystä. 

”Nuorilla identiteetti ja maailmankuva ovat vielä rakentumassa, ja silloin ollaan usein herkempiä myös kritiikille. Itsetunto ja minäkuva voi oikeasti saada kolauksia, joita ei tulla ajatelleeksikaan”, Myllynen sanoo. 

Jotkut kommentoijat saattavat purkaa somessa omaa pahaa oloaan tai puhua rumasti ajattelemattomuuttaan. Osa vihapuheesta on kuitenkin tietoisempaa. Sen tavoitteena on pelotella ja vaientaa. 

Jo uhka joutua somevihan kohteeksi nostaa etenkin nuorten ja nuorten aikuisten kynnystä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

”Nuoret seuraavat tarkkaan, mitä muut saavat osakseen. Sekin voi hiljentää.” 

Aikuiset näyttävät mallia 

Verkon vihapuhe ja vastakkainasettelujen syveneminen ei koske vain nuoria, vaan myös aikuisia. Arvostavan keskustelukulttuurin rakentaminen on yhteinen asia. 

”Meillä jokaisella on vastuu omasta puheesta ja toiminnasta niin verkossa kuin verkon ulkopuolella. Erityisen iso merkitys on sillä, millaista mallia vaikuttajat ja päättäjät näyttävät: mitä on ok sanoa ja miten puhutaan toisista ihmisistä”, Myllynen sanoo. 

Somen vihapuheelle tarvitaan asiallista ja faktapohjaista vastapuhetta. Provosoivat ja tunteita herättävät viestit saavat verkossa eniten näkyvyyttä ja reaktioita. Jos muu yhteisö vain jättäisi ne huomiotta tai poistaisi, häiritsevä käytös voisi ehkä vähentyä. 

”Kohteeksi joutuneelle voi myös osoittaa tukeaan, laittaa vaikka sydämiä tai tsemppiviestejä.”

Jokainen somen käyttäjä voi pohtia tapaansa kohdata ja puhua muista ihmisistä. Menenkö mukaan ilkeilyyn vai tsemppaanko toisia? Kuva: Susanna Kekkonen.

Kaikki mukana keskustelussa 

Nuoret tarvitsevat paikkoja ja tiloja, joissa he voivat kertoa somekiusaamisesta tai vihapuheesta aikuisille, käsitellä tunteitaan ja miettiä yhdessä, mitä voisi tehdä. Pitäisikö asiattomat kommentit ilmiantaa tai vinkata poliisille? Täyttyvätkö rikoksen tunnusmerkit? 

Somessa nousee jatkuvasti uusia ilmiöitä, joista opettajat, nuorisotyöntekijät tai muut nuoria kohtaavat aikuiset eivät ehdi pysyä täysin perillä – eikä aina tarvitsekaan.  

”Tärkeintä on ottaa erilaiset ilmiöt rohkeasti ja matalalla kynnyksellä puheeksi ja kysellä, mitä nuoret itse niistä ajattelevat ja mitä niille voisi tehdä”, Hanna Myllynen sanoo. 

Hän toivoo, että avointa ja rakentavaa keskustelua pystyttäisiin käymään alustoilla, joilla erilaiset näkökulmat voivat kohdata. Vihapuheen ehkäisemiseksi on tärkeää pitää kaikki mukana. Osattomuuden kokemus voi vain ajaa poteroihin, voimistaa entisestään jakolinjoja ja ruokkia ääriajattelua. 

Ystävällisesti eri mieltä 

Esther Grönstrand on saanut tukea terapiasta ja kavereilta. Hän ei aio vaieta somessa. 

”Politiikka on intohimoni, enkä oikein keksi parempaakaan tapaa tehdä sitä”, hän sanoo. 

Hän aloitti tänä syksynä politiikan tutkimuksen opinnot ja uskoo, että politiikassakin eri mieltä olevat voivat kohdata hyvässä hengessä. Ulospäin korostuvat kiistat, mutta todellisuudessa eduskunnan kahvipöydissä kuitenkin jutellaan sopuisasti yli puoluerajojen. 

”Itsekin olen tavannut ihmisiä eri poliittisista suunnista ja osallistunut esimerkiksi väittelyihin. Niiden ulkopuolella puhutaan ihan arkisia, ystävällisiä asioita. Ihan sama, millainen tyyppi toinen on tai millaisia asioita hän ajaa, en näe sitä minkäänlaisena ratkaisuna, että on ilkeä toiselle ihmiselle.” 

Pahoinvoinnin vähentäminen ja vastakkainasettelujen purkaminen vaatisi yleisellä tasolla monia toimia, joista voisi puhua loputtomiin, Esther Grönstrand sanoo. Parempaa apua mielenterveysongelmiin, rakenteellisia muutoksia. Lisää yhteisöllisyyttä ja lempeyttä. 

Mutta jokainen voi tehdä arjessa osansa. 

”Ajattelen, että ihmiselle pitää aina olla ihminen.” 

Teksti: Anna Tommola / Noon Kollektiivi 

Kuvat: Susanna Kekkonen / Noon Kollektiivi