Toistemme puolella, ihmisarvon puolesta – näkökulmia kohtaamisesta ja tulevaisuuden Suomesta

Elokuun lopussa Helsingin Musiikkitalo täyttyi rehellisestä ja rohkean sydämellisestä puheesta, kun pohdimme keskustelukulttuuriamme sekä tulevaisuuden Suomea Toistemme puolella -seminaarissa. Samalla lähetimme Diakonissalaitoksen pitkäaikaisen toimitusjohtajan Olli Holmströmin viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Miten voimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen kokee kuuluvansa joukkoon? Miltä näyttää kaikille ihmisarvoinen tulevaisuus? Mitä tarkoittaa olla toistemme puolella? 

Vaikka Suomi on hyvinvoinnin kärkimaa, eriarvoisuus syvenee ja luottamus hyvinvointiyhteiskuntaan horjuu. Tähän syvennyttiin Diakonissalaitoksen tilaisuudessa elokuisessa Helsingissä. Toistemme puolella -seminaarissa kuultiin puheenvuoroja, kokemuksia ja taidetta, jotka loivat toivoa ja kutsuivat mukaan muutokseen. 

Ihmisarvo kuuluu kaikille  

Diakonissalaitoksen uusi toimitusjohtaja Elina Juntunen nosti esiin karuja lukuja tämän päivän Suomesta: yli 130 000 lasta ja nuorta elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, pitkäaikaistyöttömiä on noin 100 000, ja viidennes suomalaisista kokee, ettei saa tarvitsemiaan palveluja ajoissa. 

”Arjen työssä meidän henkilöstömme kohtaa ihmisten elämän monenlaisia, hyvin haastavia, tilanteita”, kertoi Juntunen. 

Toimitusjohtaja Elina Juntunen muistutti, että Diakonissalaitoksen tehtävä on tuoda turvaa, osallisuutta ja toivoa erityisesti kaikkein haavoittuvimmille. Tilaisuuden juonsi toimittaja Jussi-Pekka Rantanen.

Diakonissalaitos on valtakunnallinen ja kansainvälinen toimija, joka tekee tiivistä yhteistyötä julkisen sektorin, järjestöjen, yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Tavoitteena on rakentaa yhdessä vaikuttavia ratkaisuja tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaan. 

”Yhteiskunnan todellinen vahvuus näkyy siinä, että jokaisella on mahdollisuus arvokkaaseen elämään ja että se pitää huolen heikoimmistaan. Olen saanut jo havaita, että toivo syntyy siitä, kun asioita lähdetään ratkomaan yhdessä. Pienilläkin askelilla tehdään merkityksellistä muutosta”, Juntunen Jatkaa.

”Diakonissalaitoksen perustehtävä – ihmisarvon puolustaminen ja oikeudenmukaisuuden vahvistaminen – on ajankohtaisempi kuin koskaan.”

 Tulevaisuuskuvia Suomesta 

Ajatuksemme tulevaisuudesta vaikuttavat valintoihimme tässä päivässä. Seminaarissa kuultiin useita näkökulmia siitä, miltä tulevaisuuden Suomi voisi näyttää ja kenen ääni siinä kuuluu. 

Maija Hyle korosti, että tulevaisuus kuuluu kaikille – myös niille, joiden ääntä ei yleensä kuulla.

Maija Hyle, Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja, korosti tulevaisuusvallan jakamista: 

”Tulevaisuus kuuluu kaikille. Siksi viemme tulevaisuuskeskustelut sinne, missä niitä ei yleensä käydä eli haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten luokse.” 

Hyle muistutti, että tulevaisuus ei ole luonnonvoima, vaan ihmisten rakentama. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni pääsee mukaan kuvittelemaan ja määrittelemään sitä. Diakonissalaitoksen Ilmiöasematoiminnassa on kuultu nuoria, maahanmuuttajia ja päihdekuntoutujia. Ihmisiä, joiden ääntä ei yleensä kuulla. Heidän toivottu tulevaisuutensa on täynnä rauhaa, hyväksyntää, osallisuutta ja konkreettista arjen turvaa. 

Nuoret toivovat yhteiskuntaa, jossa moninaisuus hyväksytään ja jossa mielenterveys, toimeentulo ja yhdenvertaisuus ovat perusoikeuksia. Maahanmuuttajat unelmoivat Suomesta, jossa saa elää turvassa ja osallistua yhteiskuntaan ilman byrokraattisia esteitä. Päihdekuntoutujat toivovat arkea, jossa ei tarvitse piilotella tai pelätä, vaan jossa saa olla oma itsensä.  

Hyle muistutti, että nämä eivät ole utopioita, vaan mahdollisia tulevaisuuksia, jos yhteiskunta rakentuu empatian ja oikeudenmukaisuuden varaan. 

Professori Juho Saari toi esiin kuinka yhteiskunnan kyky tarjota paikka kaikille on heikentynyt, mutta tulevaisuus ei ole ennalta määrätty.

Juho Saari, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, toi esiin yhteiskunnan rakenteelliset haasteet: 

”Niiden ihmisten määrä, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa tässä yhteiskunnassa, on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut.” 

Saari kuvasi, kuinka Suomi on onnistunut rakentamaan järjestelmän, joka suojaa heikoimmassa asemassa olevia, mutta samalla olemme menettäneet jotain olennaista: kyvyn tarjota paikka kaikille.  

Hän puhui rakenteellisesta työttömyydestä ja kuluttajien luottamuksen alijäämästä, jotka heijastavat yhteiskunnan syvempiä haasteita. Hänen mukaansa tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, ja luottamus voidaan palauttaa, kun ihmisille tarjotaan toimintakykyä, tulevaisuususkoa ja korjaavia kokemuksia. 

Vaikuttaja Tawab Qaderzada puhui nuorten pahoinvoinnista ja siitä, kuinka merkitykselliset kohtaamiset voivat palauttaa toivon.

Tawab Qaderzada, nuorten vaikuttajaverkosto MakeSomeNoisen jäsen, toi keskusteluun nuorten ja nuorten aikuisten näkökulmaa: 

”Energiaa nuoret saavat kohtaamisista, muista ihmisistä. Nuorten silmissä maailma on moninainen ja erilaisuus arkipäivää.” 

Qaderzada kuvasi nuorten pahoinvointia, joka on lisääntynyt erityisesti mielenterveyden osalta. Sosiaalinen media, jatkuva vertailu ja pandemia-ajan menetykset ovat jättäneet jälkensä. Samalla nuoret arvostavat työelämässä yhä enemmän merkityksellisyyttä ja yhteisöllisyyttä, ei vain palkkaa. Heidän maailmankuvansa on monimuotoinen ja avoin, ja he haluavat olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta, kunhan heitä kuunnellaan ja kohdataan aidosti. 

Amani Al-mehsen: Arvostava kohtaaminen voi muuttaa kaiken 

Seminaarin pääpuhuja, ihmisoikeusasiantuntija, kirjailija ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Amani Al-mehsen puhui koskettavasti kokemuksistaan kahden kulttuurin välissä kasvaneena. Hän syntyi pakolaisperheeseen Kuopiossa, mutta ei koskaan kokenut olevansa täysin osa yhteiskuntaa, jonka keskellä eli. 

”Pakolaisperheiden lapsilla ei ole samoja oikeuksia kuin muilla suomalaisilla, mutta samat velvollisuudet.” 

Al-mehsenin lapsuus täyttyi ristiriidoista: toisaalta hän oli syntyperäinen savolainen, toisaalta hän joutui pakenemaan hakaristein koristeltua ajoneuvoa. Unelmille asetettiin rajoja, ja näkyvä erilaisuus teki hänestä helposti ulkopuolisen. Hän kuvasi, kuinka yhteiskunta usein tarjoaa kahden vaihtoehdon polkua: joko tippua kelkasta tai menestyä. Välimuotoja ei tunnisteta. 

”Minun unelmani on tavallisuus. Että minua tervehdittäisi samalla tavalla kuin ketä tahansa muutakin ihmistä”, kertoi Amani Al-mehsen

Al-mehsen sai vastata myös kysymyksen, joka jäi kaikumaan seminaaritilaan: Elämmekö aikaa, jossa arvostava kohtaaminen on todellinen vallankumous? Hänen vastauksensa oli selkeä: kyllä. Vihapuhe ja -teot ovat nousussa, ja sosiaalinen media kärjistää ilmiöitä. Mutta some ei selitä kaikkea. Pahoinvointi on lisääntynyt, ja se näkyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. 

”Jos kaikki oppisimme käyttäytymään empatialla ja lähimmäisenrakkaudella muita kohtaan. Jokainen kantaa vastuunsa ja muistuttaa tästä vastuusta myös kaveria.” 

Muutos ei synny vain ylhäältä käsin. Vaikka johtajilla ja organisaatioilla on tärkeä roolimalli, jokaisella meistä on vastuu siitä, miten kohtelemme toisiamme arjessa. Arvostava kohtaaminen ei ole pieni asia. 

Al-mehsenin puheessa korostui myös kulttuurin ja taiteen rooli yhteiskunnallisessa muutoksessa. Hänen esikoisteoksensa Hayati, rakkaani julkaistaan syksyllä, ja se käsittelee muun muassa identiteettiä, juuria ja kuulumisen kokemusta. Taide voi avata keskusteluja, joita muuten ei uskalleta käydä ja rakentaa siltoja erilaisten ihmisten välille. 

Seminaarissa kuultiin myös taiteellinen esitys, jossa kanteleensoittaja Senni Valtonen ja lausuntaa esittänyt Mirjami Heikkinen toivat esiin runoutta ja räppiä. Mukana oli nuorten kirjoittamia runoja.

Muutos ei tapahdu itsestään vaan se tehdään yhdessä 

Seminaarin päätössanoissa Diakonissalaitoksen väistyvä toimitusjohtaja Olli Holmström kiitti puhujia ja osallistujia arvokkaasta keskustelusta yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Hän muistutti, että Diakonissalaitos on vuosien aikana kasvanut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi ja Suomen suurimmaksi sote-alan yhteiskunnalliseksi yritykseksi ja neljänneksi suurimmaksi yksityiseksi sosiaalipalvelujen tuottajaksi. 

”Mutta me emme ole yksin. Emme ole saareke emmekä planeetta. Toimimme yhdessä muiden kanssa – yhtenä teidän joukossanne.” 

Holmström korosti, että Diakonissalaitoksen työ ei ole vain avun tarjoamista, vaan ennen kaikkea restoratiivista eli korjaavaa työtä. Diakonia tarkoittaa hänen mukaansa siltojen rakentamista, luottamuksen palauttamista ja uusien alkujen mahdollistamista erityisesti silloin, kun elämä on haavoittanut. Se ei ole vain toimintaa, vaan myös asenne – avoin ja arvostava kohtaaminen, joka kumpuaa lähimmäisenrakkaudesta. 

”Kuka olet? Mitä sinulle kuuluu? Miten voin olla sinulle avuksi?” 

Puheessaan Holmström kuvasi myös Diakonissalaitoksen matkaa: siitä, miten se on muuttunut sairaalayhteisöstä monikulttuuriseksi ja moniuskontoiseksi työyhteisöksi, joka tunnistaa juurensa mutta katsoo rohkeasti tulevaan. Hän kertoi ylpeydellä siitä, miten työtä tehdään nyt myös kansainvälisesti – Itäisessä Euroopassa ja Afrikassa – ja miten vaikuttavuus tunnistetaan niin yliopistoissa kuin Euroopan komissiossakin. 

”Me emme jää vain reagoimaan menneisiin vääryyksiin, vaan aktiivisesti etsimme tapoja edistää korjaavaa muutosta.” 

Holmström päätti puheensa muistutukseen siitä, mikä on kaiken työn ytimessä: ihmisarvo, kohtaaminen ja yhteinen vastuu. 

”Toistemme puolella oleminen alkaa siitä, että kysymme: Kuka olet? Mitä sinulle kuuluu? Miten voin olla sinulle avuksi?”  

Mukana tilaisuudessa oli myös koko joukko Diakonissalaitoksen yhteistyökumppaneita ja työn tukijoita, kuten presidentti Tarja Halonen, piispa emerita Irja Askola ja piispa emeritus Eero Huovinen.

”Emme jää vain reagoimaan menneisiin vääryyksiin, vaan etsimme aktiivisesti tapoja edistää korjaavaa muutosta”, kiteytti Olli Holmström seminaarin päätössanoissa. Kuvassa Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Elina Juntunen, toimitusjohtaja emeritus Olli Holmström ja Diakonissalaitoksen konsernin hallituksen puheenjohtaja TkL Laura Raitio.

Kuvat: Tarja Kerttula / Diakonissalaitos