Sannan kirje
Sinulle
Olen siirtänyt tämän kirjeen kirjoittamista päivästä toiseen. Mitä ihmettä minä sanoisin sinulle, sillä ovathan omat tyttärenikin minulle varsin suorin sanoin jo teini-iässä todenneet: ”Äiti, sä et ymmärrä nuorten elämästä mitään”. Ja tämä on varmasti ihan totta joiltain osin. Mutta sen sijaan jonkin verran ymmärrystä ihmisistä, ihmisluonnosta ja elämästä ylipäätään olen tietysti ehtinyt kerryttää vuosien mittaan. Kirjoitan siis sinulle siitä, miten minä asiat tässä elämänvaiheessa, päälle viisikymppisenä, näen. Jos ajatuksistani on sinulle hyötyä, niin hyvä niin
Mottoni on koko aikuisikäni ollut ”Elä ja anna muiden elää”. Minulle tämä on tarkoittanut omannäköisen elämän tavoittelua ja saman sallimista muille. Mutta mistä tietää, mitä se omannäköinen elämä on? Sen hahmottaminen ei ole koskaan ollut helppoa nuorille ihmisille. Aikaisemmin yhteiskunnan ja lähipiirin odotukset ja valmiit ratkaisut ohjasivat vahvasti nuorten valintoja – myös minun sukupolveni osalta. Oli hiukan tuurista kiinni, löytyikö läheltä esimerkiksi omia ajatuksia avartavia ihmisiä, roolimalleja, jotka saivat näkemään uudenlaisia mahdollisuuksia.
Tänään tilanne on toinen. Media ja some pursuavat erilaisia elämänvalintoja tehneitä ihmisiä. Kun ennen mahdollisuudet nähtiin varsin rajallisina, tuntuu nyt vain taivas olevan rajana sille, mitä kaikkea voi tavoitella. Pilvilinnoja voi ja saa rakentaa, mutta on myös rohkeutta tunnistaa omat todelliset kiinnostuksenkohteensa ja realistiset mahdollisuutensa. Erilaisia mahdollisuuksia vaikkapa opiskeluun on valtavan paljon – kannattaa käyttää aikaa ja etsiä sitkeästi tietoa ja omaa tietä. Aika harva meistä suoralta kädeltä nuorena tietää, mitä ”isona” haluaa tehdä. Onneksi meillä on mahdollista kokeilla erilaisia polkuja.
Tässä some-ajassa ajattelisin, että on entistä tärkeämpää pysähtyä miettimään, mitä itse oikeasti haluaa, mitä elämältä toivoo ja minkä arvojen mukaan haluaa elämäänsä elää. Itse muistan esimerkiksi jo nuorena ”päättäneeni”, että toimin mieluummin positiivisella kuin negatiivisella tavalla – iloitsen muille tapahtuvista hyvistä asioista, myötäelän muiden vaikeuksissa ja autan aina kun voin. Tämä ja muut vastaavanlaiset elämän varrella tehdyt ”päätökset” ovat auttaneet minua elämään itselleni mielekästä, antoisaa elämää. En väitä, että joka kerta olisi ollut helppoa seurata omia ”päätöksiään”, mutta eihän ihmisenä oleminen helppoa olekaan. Suosittelen joka tapauksessa myötätuntoista uteliaisuutta omaa itseä kohtaan – läpi elämän. Kaikissa meissä on sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia, ja on hyvä tiedostaa, että voimme itse vaikuttaa siihen, miten niiden kanssa toimimme.
Entä sitten mottoni toinen puoli ”anna muiden elää”? Minulle se tarkoittaa, että en hirveästi arvioi tai arvostele muiden ihmisten tapaa elää elämäänsä, vaan pyrin ymmärtämään heidän elämänvalintojaan. Jokainen meistä tavoittelee hyvää elämää omalla tavallaan. On tosi antoisaa tutustua erilaisiin ihmisiin – oppia itse heiltä ja ehkä itsekin vaikuttaa muihin. Muinainen sanonta ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” pitää useimmiten paikkansa. Kun itse arvostaa, osoittaa kiinnostusta ja myötäelää, saa yleensä samanlaista kohtelua itsekin.
Joskus on kuitenkin niin, että jonkun ihmisen valinnat ovat selkeästi hänelle itselleen tai läheisille vahingollisia. Silloin voi vaikka pohtia, miten itse toivoisi, että oma lähipiiri reagoisi vastaavassa tilanteessa – ja ehkä kokeilla sitten sitä lähestymistapaa.
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä ja on myös hyvä ymmärtää, että toista ihmistä ei yleensä pysty muuttamaan, ellei hän itse sitä halua.
Elämme aika pelottavaa aikaa – maailma ympärillä tuntuu turvattomalta monella tavalla. Sota on tullut lähelle ja tuonut tullessaan erilaisia uhkakuvia, ilmastonmuutos pelottaa ja tulevaisuus ylipäätään huolestuttaa. Ei ole ihme, jos ahdistaa. Tällaisina aikoina on erityisen tärkeätä pitää huolta omasta jaksamisesta. Yleensä ajattelen, että on tärkeätä hankkia mahdollisimman paljon tietoa eri asioista, jotta pystyy muodostamaan oman käsityksensä niistä. Tällä hetkellä teen kuitenkin niin, että rajoitan esimerkiksi omaa sotauutisoinnin seuraamistani. En lue kaikkia yksityiskohtia, sillä tiedän, että kuormitun niistä liikaa ilman, että sillä on mitään vaikutusta asioiden kulkuun.
Ajattelen myös, että epävarmoina aikoina on hyvä pitää kiinni arjen rutiineista ja tehdä sellaisia ihan tavallisia asioita, joista saa hyvää mieltä – tavata perhettä ja ystäviä tai käydä vaikka kävelemässä tai elokuvissa. Sillä taitaa kuitenkin olla niin, että suurimmalle osalle meistä arjen hyvät hetket ovat niitä, joihin hyvä elämä ja onnellisuus lopulta pohjautuvat.
Onnea, rohkeutta ja päättäväisyyttä sinulle oman hyvän elämäsi etsinnässä ja rakentamisessa!
Terveisin
Sanna