Aikuisten putoaminen yhteisöistä ja palveluista on hälyttävän yleistä
9.9.2025
”Yhteiskunnassamme on valloillaan yksin pärjäämisen eetos, ja asenteet näyttäytyvät erityisen kovina työikäisistä aikuisista puhuttaessa. Hyvinvointimme rapautuu, jos emme tule kohdatuiksi”, kirjoittaa Näkymättömät-ohjelmaan kuuluvan Voima-hankkeen työntekijä Heidi Korvela.
Kuva: Armin Bahramnoori
Työikäisten kokemasta yksinäisyydestä ja sosiaalisesta vetäytymisestä puhutaan yhteiskunnassa vähän, vaikka kokemukset ovat hälyttävän yleisiä. Suomen Punaisen Ristin Yksinäisyysbarometrin 2025 (PDF) mukaan 25–34-vuotiaista noin joka kuudes kokee eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä päivittäin tai useasti viikossa.
35–49-vuotiaista näin usein eristäytyneisyyttä kokee peräti viidennes ja yksinäisyyttä lähes joka seitsemäs. 50–64-vuotiaista vastaavia kokemuksia jakaa noin joka kymmenes.
Kodista poistuminen voi muuttua vaikeaksi, jos sen ulkopuolella olevat yhteisöt ovat aiheuttaneet henkisiä arpia. Yhteisöihin liittymistä voi vaikeuttaa myös esimerkiksi kokemukset yhteisöjen normien ahtaudesta. Samalla monen aikuisen eristäytyneisyyden kokemukset jäävät näkymättömiin, kodin seinien sisäpuolelle.
Yhteiskunnassamme on valloillaan yksin pärjäämisen eetos, ja asenteet näyttäytyvät erityisen kovina työikäisistä aikuisista puhuttaessa. Vähemmän puhutaan siitä, kuinka hyvinvointimme on riippuvainen toinen toisistamme. Samaan tapaan kuin hyvinvointimme rapautuu, jos emme pääse liikkumaan, se rapautuu myös, jos emme tule kohdatuksi.
Viimeistään kolmekymppisyys näyttää olevan etappi, jonka saavutettuaan moni yhteisöjen ulkopuolelle jäänyt aikuinen putoaa myös palveluiden piiristä tyhjän päälle. Tähän viittaa muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston raportti 2024 (PDF).
Tarpeet ja kokemukset liittyvät usein sosiaalisiin suhteisiin
Näkymättömät-ohjelmaan kuuluvassa Punaisen Ristin Voima-hankkeessa kohdataan sosiaalisesti vetäytyneitä ja pitkittynyttä yksinäisyyttä kokevia 25–65-vuotiaita. Kuulemme heidän tarpeitaan ja pyrimme vastaamaan niihin. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä eristäytyvien kokemuksista ja vahvistaa yhteisöjen taitoja kohdata ihmiset omana itsenään, omine tarpeineen.
Hankkeen alussa kysyimme muun muassa Ylilaudan Hikikomori-kanavalla ihmisten kokemuksista. Saimme vastauksia 178 eristäytyneeksi itsensä kokevalta, joista valtaosa oli 30–65-vuotiaita.
He kertoivat muun muassa ahdistuksesta ja masennuksesta, huonosta rahatilanteesta sekä kokemastaan kiusaamisesta ja kohtelusta, jotka vaikuttavat eristäytyneisyyteen. Monet vaikuttimista liittyivät sosiaalisiin suhteisiin: vaikeuteen löytää samankaltaisia ihmisiä, ujouteen, sosiaaliseen jännittämiseen, tutustumista vaikeuttaviin rajoitteisiin ja kokemuksiin siitä, ettei kelpaa muille omana itsenään.
Vertaistoiminta ja keskustelukanavat tekevät ulkopuolista maailmaa lähestyttävämmäksi
Eristäytyvien kokemukset ovat viitoittaneet hankkeen suuntaa: lähes 80 prosenttia Ylilaudalla vastanneista 30–65-vuotiaista uskoi hyötyvänsä mahdollisuuksista tavata uusia ihmisiä tai jakaa ajatuksia vertaisten kanssa verkossa tai kasvokkain. Hanketyötä onkin kohdennettu kohtaamispaikkojen ja vertaistoiminnan rakentamiseen.
Valtakunnallisesti ylläpidämme Komero-verkkoyhteisöä Discordissa yhteistyössä Setlementti Tampereen Verkkoon kadonneet -hankkeen kanssa. Kasvokkaista toimintaa järjestämme Lapin alueella vapaaehtoisvoimin.
Kun ihminen on pitkään omissa oloissaan, mieli alkaa rakentaa helposti kynnyksiä itsen ja muiden väliin. Siksi matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja tarvitaan sekä verkkoon että kasvotusten. Kun ihminen saa liittyä yhteisöön omana itsenään, itsetunto ja luottamus muihin vahvistuvat. Vähitellen myös verkon ja kodin ulkopuolinen maailma voivat muuttua lähestyttävämmäksi.
Kirjoittaja Heidi Korvela työskentelee Näkymättömät-ohjelman Voima-hankkeessa. Hankkeen organisaationa toimii Suomen Punainen Risti.
Lisätietoa: