Luottamus vaatii näkymätöntä työtä 

Luottamus ei rakennu itsestään, vaan sitä täytyy harkiten rakentaa, kirjoittaa Näkymättömät-ohjelman tutkija Ville Tikka. 

Näkymättömät-ohjelman tutkija Ville Tikka

Luottamus on sosiaalisen vuorovaikutuksen perusta – oli kyse sitten tutkijan ja tutkittavan välisistä, työyhteisön sisäisistä tai esimerkiksi hanketyöntekijöiden ja osallistujien välisistä suhteista. Näkymättömät-ohjelman työssä ja kohtaamisissa luottamus on onnistuneen toiminnan edellytys. 

Olen viimeisen puolen vuoden aikana useasti joutunut korjaamaan itseäni kirjoittaessani muistiinpanoihini luottamuksen ”rakentumisesta”. Luottamus ei rakennu passiivisesti, vaan hankkeissa työskentelevät kohtaamisen ammattilaiset rakentavat sitä aktiivisesti. Tämä työ, sen viemä aika, sen vaatima pelisilmä ja ammattitaitokin, jäävät usein näkymättömäksi myös heille, jotka luottamusta onnistuneesti työssään rakentavat. 

Herkät aiheet vaativat tarkempaa luottamuksen rakentamista

Aloitin Näkymättömät-ohjelmassa vuosi sen käynnistymisen jälkeen. Parhaassa tapauksessa tutkija jalkautuisi tulevien haastateltaviensa joukkoon hyvissä ajoin tutustumaan ja tekemään itseään tutuksi – rakentamaan luottamusta. Tässä tapauksessa tämä lähestyminen ei ole ollut mahdollinen. Mutta olen äärimmäisen onnellisessa asemassa, koska työni alkaessa hankkeiden työntekijät olivat jo rakentaneet luottamukselle toimivan pohjan.

Olenkin pestini alusta lähtien painottanut, kuinka pääsen nojaamaan omassa työssäni tutkijana hankkeiden tekemään työhön luottamuksen osalta. Ohjelman ja tutkimuksen aihepiirit – näkymättömyyden ja heikon osallisuuden kysymyksineen – voivat olla osallistujille hyvinkin herkkä puheenaihe. 

Luottamuksen rakentaminen on pitkä prosessi

Hankkeiden työntekijöitä haastatellessa olen päässyt muodostamaan kuvaa siitä, millainen prosessi luottamuksen rakentaminen on. Tähän ei tietenkään ole yhtä kaavaa; kukin hanke, omista lähtökohdistaan, toimintamuodoistaan ja osallistujakaartistaan riippuen, toimii parhaaksi näkemällään tavalla. Yhdistäviä tekijöitä on kuitenkin useita: herkkyys ja pelisilmä kohtaamistilanteissa, luottamuksen muodostamiselle annettu aika ja rauha, sekä erilaisuuden ja erityispiirteiden tunnistaminen ja tunnustaminen kohtaavassa työssä. 

Luotettava ja turvallinen tila, luottamuksellinen ilmapiiri tai luottamus työntekijän ja osallistujan välille ei muodostu itsestään. Syvän, merkityksellisen luottamuksen rakentaminen on usein pitkä prosessi, jonka hedelmistä pääsevät lopulta nauttimaan niin osallistujat kuin työntekijätkin. Luottamus on elinehto onnistuneelle toiminnalle ja hankkeidemme tavoitteiden saavuttamiselle. Samalla se on ammattitaitoa vaativaa työtä, joka jää helposti sanoittamatta työntekijöiltä itseltäänkin. 

Olen tutkijana kiinnostunut paitsi näkymättömyyteen ja osallisuuteen linkittyvistä ilmiöistä hankkeiden osallistujien näkökulmasta, myös hankkeiden tekemän työn ja vaikuttavuuden näkymättömyydestä. Luottamuksen rakentaminen – onnistuneen hanketyön elinehto – on yksi ilmiö, jota ei välttämättä kirjoiteta auki hankehakemukseen, listata onnistuneena käytäntönä tai kirjata osana toiminnan vaikuttavuutta. Siksi näpäytän edelleen itseäni, kun kirjaan muistivihkoon passiivissa ”luottamuksen rakentumisesta.” On korkea aika nostaa tämä prosessi arvoiseensa asemaan – pois näkymättömistä. 

Kirjoittaja Ville Tikka työskentelee Diakonissalaitoksen koordinoimassa ja STEAn rahoittamassa Näkymättömät-ohjelmassa.