Minun tarinani: SIB tukee huostaanotettua Talvikkia itsenäistymisessä

22-vuotias Talvikki Suomela on saanut Tampereen Vamoksen SIB-toiminnasta tukea niin omaan kotiin muuttoon kuin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumiseenkin. ”Vaikka perusasiat ovat kunnossa, on silti arvokasta, että elämässä on turvallinen aikuinen, jolta voi matalalla kynnyksellä pyytää apua”, Suomela toteaa.

22-vuotias Talvikki Suomela on saanut Tampereen Vamoksen SIB-toiminnasta tukea tavallisiin arjen asioihin.

”Se apu, jota lastensuojelun jälkihuolto tarjoaa, ei oikein koskaan ole koskettanut minua”, tamperelainen Talvikki Suomela, 22, kertoo.

Suomela on lastensuojelun jälkihuollon asiakas. Huostaanotto lakkaa viimeistään nuoren täysi-ikäistyessä. Sen jälkeen lastensuojelun jälkihuolto tukee nuorta itsenäistymisessä. Jälkihuollon tavoitteena on tarjota työkaluja toimivan arjen rakentamiseen, mutta pärjäävät nuoret saattavat jäädä väliinputoajiksi.

”Olen aina ollut aika itsenäinen. Hoitanut raha-asiani ja saanut laskut maksettua”, Suomela sanoo.

”Perusasiat ovat kunnossa, mutta olen toivonut, että elämässä olisi joku aikuinen, joka osaisi neuvoa, kun on itse hukassa. Vaikka, että miten jokin kodinkone toimii, kun on juuri muuttanut ensimmäistä kertaa omilleen asumaan. Tavallisen elämän asioita. SIB tarjoaa juuri sitä.”

Rinnalla kulkevaa tukea arjen asioissa

Suomela hakeutui Vamos Tampereen SIB-toimintaan jälkihuolto-ohjaajansa ehdotuksesta hieman sen jälkeen, kun täytti 18 vuotta.

”Toiminta kuulosti alusta asti tosi hyvältä. On hienoa, että erilaisissa elämäntilanteissa oleville huostaanotetuille nuorille on jälkihuollon lisäksi tarjolla muutakin toimintaa.”

SIBin tavoitteena ei ole korvata jälkihuollon kaltaisia lakisääteisiä palveluja. Se on lisäpalvelu, joka tukee itsenäistyviä nuoria saavuttamaan toisen asteen tutkinnon, työllistymään ja jatko-opiskelemaan.

”Sain apua esimerkiksi silloin, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni”, Suomela kertoo.

Suomelan mukaan hänen SIBistä ja jälkihuollosta saamansa tuki on ollut osittain päällekkäistä: jälkihuollon työntekijän kanssa etsittiin uuteen asuntoon huonekaluja, SIB-valmentajan kanssa taas tilattiin muuttofirma ja kotivakuutus sekä tehtiin sähkösopimus.

”Jälkihuollossa ymmärrettävästi arvioidaan ja priorisoidaan enemmän, jotta haastavammassa tilanteessa olevat saavat tukea oikea-aikaisesti”, Suomela pohtii.

”Minulla ei ollut tulipaloja sammuteltavana, joten jälkihuollon tapaamisia oli toisinaan harvemmin. Omaa Vamos-valmentajaani olen voinut tavata säännöllisemmin ja matalammalla kynnyksellä.”

Tulevana keväänä Suomelan tavoitteena on päästä jatko-opiskelemaan.

”On kiva tietää, että tarvittaessa taustalla on turvaverkko vielä 25-vuotiaaksi asti.”

Keväällä 2024 Suomela valmistui lukiosta. Seuraavaksi toiveissa on jatko-opiskelu.

”Minulle hankittiin SIBin kautta matematiikan tukiopetusta, ja kirjoitin lopulta ylioppilaskirjoituksissa lyhyestä matematiikasta M:n. Siitä olen tosi ylpeä ja myös kiitollinen.”

Vamoksen toimintaperiaate on, että toiminta räätälöidään jokaisen nuoren omista tarpeista käsin. Myös SIBin rooli Suomelan elämässä on muuttunut vuosien mittaan.

”Alkuaikoina tapasin omaa valmentajaani todella aktiivisesti, nykyään harvemmin. Mutta se on varmasti sellainen luontainen jatkumo. Nykyään asiat ovat aika hyvin, enkä kaipaa arjessa samanlaista apua ja tukea, kuin alkuaikoina”, Suomela pohtii.

”Mutta edelleen on kiva, että elämässä on joku aikuinen, jolta voi kysyä ja jolle voi jakaa asioita. On hienoa, että toiminnasta saatava tuki ei ole ehdollista eikä sen saaminen ole kiinni siitä, miten elämässä menee. On kiva tietää, että tarvittaessa taustalla on turvaverkko vielä 25-vuotiaaksi asti, vaikka jälkihuolto on jo loppunut.”

Teksti ja kuvat: Kiira Suoranta, Diakonissalaitos