Vamoksen tuella viimeiseen pisaraan

Kun Kuuran mieli sairastui, päihdeongelma sai paalupaikan palvelujärjestelmässä. SIB-valmennukseen sekä Nuortentalo Katutasolle hän kelpasi kaksoisdiagnooseineen kaikkineen.

Katutason yhteisössä rakkaudelle on aina sijaa. Kuvan nuorta ei ole haastateltu juttuun. Kuva: Mirkka Torikka.

Kesken haastattelun Kuuran (nimi muutettu) puhelin hälyttää. Muistutus kertoo, että kello on neljä. Nyt hän tietää, että on neljä tuntia siihen, että kello on kahdeksan, jolloin pitää ottaa lääke. Nuortentalo Katutaso on sen jälkeen vielä tunnin auki. Se on hyvä. Yhdeksän jälkeen ei saa enää ostettua kaupasta alkoholia.

Alkoholi tuli Kuuran elämään verrattain myöhään. Koulukiusaaminen ja paniikkikohtaukset olivat alkaneet jo ala-asteella ja jatkuneet yläasteelle. Päihtymys löytyi helpottamaan ahdistusta vasta aivan aikuisuuden kynnyksellä. Humalassa myös huoli vanhempien riitelystä hävisi.

Lukiossa koulupsykologi kysyi, oliko Kuura nukkunut, syönyt ja liikkunut. Ei hän ollut. Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila-diagnoosi kattoi alleen kasvavan levottomuuden ja ilottomuuden. Kuura etsi apua olemisen sietämättömyyteen, mutta kuntarajat tekivät tiestä kuoppaisen. Pääsy kaupungin julkisiin palveluihin evättiin vedoten siihen, että ongelmat kuuluivat omalle kunnalle. Puhelut olivat bumerangeja paikalliselle terveysasemalle, mistä kaikki keinot oli jo koluttu. Kuura koki, ettei omalla paikkakunnalla kyetty vastaamaan hänen psykiatrisiin tarpeisiinsa. Lukiosta jäi käteen erotodistus ja kolmen vuoden yksinäisyys.

“Kunnolla känniin”

Vanhempien nukkuessa Kuura vei koulumatkalta ostamansa juomat hetkeksi pakkaseen viilentymään ja joi ne sitten yksin omassa huoneessaan. Eräänä iltana Kuura säikähti, kun havaitsi oudon hahmon huoneessaan – se osoittautui aistiharhaksi. Jaloissa pyöri myös kissa, joka tuntui hyvin todelliselta, vaikka heillä ei ollut kissaa. Oliko hän sekoamassa? Fyysistä kipua oli helpompi käsitellä kuin henkistä, joten Kuura alkoi satuttaa itseään. Siihen kelpasi koulupäivän aikana esimerkiksi energiajuomatölkin terävä reuna.

Lopulta itsetuhoisen käytöksen sekä harha-aistimuksien myötä tie aukesi keskussairaalan nuorisopsykiatrialle. Hänellä epäiltiin epävakaata persoonallisuushäiriötä tai kehittyvää kaksisuuntaisuutta, mutta tilanne jäi epäselväksi. Hyvin alkanut tutkimusjakso tyssäsi täysi-ikäisyyteen vielä samana vuonna ja diagnoosien kartoitus jäi kesken. Läksiäislahjaksi Kuura sai Ketipinoria kokeiluun. Psykoosilääke muutti mielen sakeaksi sumuksi ja Kuura lopetti sen käytön saman tien.

Nuorisopsykiatrialla kaavailtu ADHD-tutkimus ei edennyt aikuispsykiatrialla, vaikka Kuuran oireilussa todettiinkin vahvasti keskittymisvaikeuden ja tarkkaavaisuuden haasteita. Samoihin aikoihin Kuura muutti ensimmäiseen omaan asuntoonsa, missä juomista ei tarvinnut enää piilotella vanhemmilta ja lähikauppa oli vaarallisen lähellä. Kuura joi kaikki rahansa.

”Ajattelin, ettei juomisessa ole muuten mitään järkeä, ellei siitä tule kunnolla humalaan. Rahat menevät hukkaan, ellen ole tarpeeksi kännissä.”

Päihteiden käyttöä salassa

Keväällä 2023 esineet alkoivat liikkua uudessa kodissa ja Kuura päätyi viettämään kesän psykiatrisella osastolla. ADHD-diagnoosin todennäköisyys korostui entisestään, mutta virallisia tutkimuksia ei voitu tehdä alkoholin aktiivisen käytön takia.

Syksyllä Kuuralla alkoivat opinnot tekstiiliartesaaniksi. Kuura tapasi koulukuraattoria sekä psykologia säännöllisesti. Hän puhui mielenterveydenhaasteistaan avoimesti, mutta vaikeni päihteistä johdonmukaisesti. Kuura kertoi sosiaalisesta ahdistuksestaan sekä pakonomaisesta liika-ajattelustaan. Siitä miten hän oli alkanut poltella kannabista rauhoittuakseen, hän ei puhunut. Kuura pelkäsi, että paljastuessaan päihdeongelma nähtäisiin ensisijaisena, ja mielenterveyspuolen hoito evättäisiin sen vuoksi. Hän vaikeni myös katukaupasta hankituista Ksaloleista sekä ekstaasista ja Subutex-kokeilustaan.

Anonyymissä viestisovellus Telegramissa huumeiden hankinnasta oli tullut helppoa.

”Mä mietin, et ihan sama mitä se on. Mä halusin kaiken, mistä vaan voi päihtyä. En muista tuliko siitä sekakäytöstä hyvä olo. Jossain vaiheessa aloin kuvata puhelimeen videoita, joista voisin myöhemmin tarkistaa, oliko mulla ollut hauskaa.”

Toisen tekstiiliartesaanivuoden Kuura oli lähes kokonaan sairauslomalla. Hoitokontakti erikoissairaanhoitoon jatkui, mutta saatu tuki auttoi vain tasan sen aikaa mitä kulloinenkin tapaaminen kesti. Kuura käytti kaikkea mahdollista sekaisin paetakseen ahdistustaan.

”Tuolloin ajattelin, että jos tää paska olo jatkuu, niin mä tapan itteni.”

Syksyllä Kuura päätyi päivystyksen kautta takaisin osastolle vedettyään yliannostuksen kaverinsa reseptilääkkeitä ja ilmoitettuaan kumppanilleen haluavansa kuolla.

”Oikeammin halusin vain päihtyä niin paljon kuin mahdollista ilman, että kuolisin.”

Osastolla kuolemantoive kuitenkin taas aktivoitui. Vapaat ulkoilut evättiin sen jälkeen, kun Kuura yritti juosta rekan alle. Ohi ajanut autoilija huolestui liikenteen seassa sinkoilevasta nuoresta ja pysähtyi kysymään, oliko tällä kaikki hyvin. Ei ollut. Mies soitti hätäkeskukseen ja Kuura palasi osastolle poliisin saattelemana.

Totuus esille ja kuiville Katutason avulla

Katutasolla ystävyyssuhteet ovat tärkeitä ja yhdessä tehdään myös taidetta. Kuva: Mirkka Torikka.

Osastolta kotiutumisen tueksi sekä opinnoista selviämiseksi löytynyt Vamoksen SIB-valmentaja oli ensimmäinen ihminen, jolle Kuura pystyi rehellisesti kertomaan totuuden kaikesta päihteilystään. Se oli käänteentekevää. Valmentajan tuella Kuura rohkeni kertoa lopulta myös lääkärilleen ja psykologilleen, että ahdistus oli niin kovaa, että hän lääkitsi sitä laittomilla päihteillä. Niin tärkeä askel kun käytön tunnustaminen olikin, siitä seurasi juuri se, mitä Kuura oli osannut pelätä.

Päihdeongelma nähtiin vastedes ensisijaisena. Lääkäri uhkasi, että ellei Kuura lopettaisi päihteiden käyttöä, reseptilääkkeet sekä hoito mielialahäiriöiden työryhmässä evättäisiin kokonaan.

”Se oli ihan paskaa. Ei niitä ongelmia voi erottaa toisistaan. Mielenterveys ja päihderiippuvuus menevät päällekkäin. Ne ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa.”

Vaikka Kuura sai päihdehoidon kontaktin mielenterveydenhoidon rinnalle, hän koki, että avunsaamisesta tuli ehdollista. Viimeinen pisara oli, kun ADHD-tutkimus päätettiin siirtää selvempään elämän vaiheeseen. Ne tutkimukset olivat Kuuralle tärkeät, joten pelote toimi: kuiville oli kivuttava.

Kaiken kaaoksen keskellä pompottelevassa palvelujärjestelmässä Vamoksen SIB-valmennus oli pysyvää. Valmentajan tuella Kuura oppi tunnistamaan omia motiivejaan pyrkimyksessään päihtyä. Erään tapaamisen päätteeksi Kuura piipahti valmentajansa vinkistä rakennuksen alakerrassa Nuortentalo Katutasolla. Kaupunkiolohuoneen välitön ilmapiiri teki vaikutuksen. Kuura koki ensimmäistä kertaa, että hänet hyväksyttiin omana itsenään. ”Siihen, ettei kukaan katsonut sua kieroon, jäi koukkuun.” Kuura alkoi viettää Katutasolla aikaa säännöllisesti. Päihteetön yhteisö tarjosi ystäviä, joille Kuura myös itse koki olevansa tärkeä ja tarpeellinen tuki.

“Me nuoret tarvitaan anonyymeja paikkoja, joihin saa tulla kipuilemaan”

Yksin ollessa houkutus juoda oli aina suuri. Maksimaaliseen osallisuuteen perustuva Katutason toiminta tarjosi seuraa sekä tekemistä, eikä Kuura ehtinyt enää juoda. Koulun jälkeen Kuura viihtyi Katutasolla sulkemisaikaan saakka, eikä sen jälkeen enää ehtinyt kauppaan alkoholin myyntiaikaan. Aktiivisen päivän jälkeen hän ei olisi enää edes jaksanut juoda.

Katutaso jäsensi arkea konkreettisesti. Tilalla oli mahdollista syödä, pestä pyykkiä ja käydä suihkussa. Perustarpeiden vuoksi ei siis ollut pakko mennä kotiin, missä riski repsahtaa kasvoi.

”Koti voi olla vaarallinen paikka. Monet yliannostukset johtuvat siitä, että kukaan ei tiedä, että henkilö on ollut vetämässä huumeita yksin kotonaan.”

Syyskuussa 2024 Kuura sai omat avaimet Katutasolle, mikä tarjosi mahdollisuuden päästä 24/7 turvalliseen tilaan, jossa oli kiellettyä päihtyä sekä kuolla. Katutason sekä SIB-valmentajan tuella Kuura onnistui asettaa rajoja ja lopulta lopettaa päihteiden käyttö siltä erää kokonaan. Marraskuussa 2024 seulat olivat puhtaat. Neuropsykiatriset tutkimukset tehtiin syksyllä 2024 ja ADHD-diagnoosi oli viimein totta.

Vamoksen Katutaso on nuorille turvallinen ja päihteetön ympäristö. Kuvan nuorta ei ole haastateltu juttuun. Kuva: Mirkka Torikka.

Tänä päivänä Kuura suhtautuu menneisyyteensä myötätuntoisesti. ”Ihminen etsii luontaisesti hauskanpitoa ja päihtymystä. Ei kukaan ala käyttää päihteitä päätyäkseen riippuvaiseksi. Sitten kun se ei olekaan enää hauskaa, eikä omissa käsissä, yhteiskunnan pitää auttaa eikä rankaista.”

Katutason yhteisössä Kuuraa auttoi se ymmärrys, ettei ollut haasteidensa kanssa yksin. Diagnoosit iskettiin varauksetta tiskiin ja kaiken kamalimmankin sai sanoittaa.

”Nuorten huumekuolemien kasvaessa tajuan, että olisin hyvin voinut olla yksi heistä. Kaikilla pitäisi olla olemassa jokin taho, jota kiinnostaa kokonaisuus, ongelmien syyt sekä seuraukset.”

”Resursseja ei saa leikata Katutason kaltaisilta paikoilta. Me nuoret tarvitaan tällaisia anonyymeja paikkoja, joihin saa tulla kipuilemaan ilman, että heti soitetaan poliisit tai ambulanssi.”

Tänä päivänä Kuura opiskelee toista vuotta kasvatus- ja ohjausalalla. Hän jatkaa yhä tiiviisti SIB-valmennuksessa ja kun kiusaus sortua päihteisiin on suurin, on Katutaso lähellä.

Teksti ja kuvat: Mirkka Torikka. Kirjoittaja toimii valmentajana Vamos Jyväskylän Nuorten Katutasolla.