Vertaissovittelijoiden työ muuttaa yhteisöjä Etelä-Sudanissa

”Dialogi antoi meille toivoa ja rohkeutta rakentaa elämämme uudelleen yhdessä”, kertoo eteläsudanilainen Mary yhteisönsä matkasta sovintoon konfliktin jälkeen. Maryn tarina on esimerkki siitä, kuinka Diakonissalaitoksen ja African Council for Religious Leaders -järjestön työ edistää rauhaa Etelä-Sudanissa vertaissovittelijoiden johtaman dialogin ja sovittelun avulla.

Margaret Barsaba sovittelee kaduilla asuvien lasten ja heidän perheidensä välejä Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa. Perheitä on autettu perustamaan pieniä puutarhoja, jotta ruokaa riittäisi paremmin kaikille perheenjäsenille. Tavoitteena on saada lapset palaamaan koteihinsa ja käymään koulua. Kuva: African Council for Religious Leaders

Dialogin kautta uudelleen rakennettu kylä

Etelä-Sudanista, Bahr el Ghazalin alueelta kotoisin oleva Mary muistaa päivän, jolloin hänen kotikylänsä elämän mullisti etninen konflikti.

Talot paloivat, perheet pakenivat kylää ympäröivään maastoon eivätkä naapurukset, jotka aiemmin jakoivat ateriansa keskenään, voineet enää katsoa toisiaan silmiin. Konflikti tuhosi kylän rakennusten lisäksi yhteisön.

Rauhan palattua kylään sovittelukoulutusta saanut Mary yritti käynnistää vuoropuhelua konfliktin osapuolten välille. Hänen aloitteensa kohtasi aluksi vastustusta.

”Miksi puhuisin heille, jotka aiheuttivat kärsimykseni?” hänelle vastattiin. Monet pelkäsivät, että jos he kertoisivat tuskastaan, he olisivat alttiimpia tuomituksi tulemiselle tai kostolle.

Lopulta eräs iäkäs leski kertoi koskettavan tarinan ainoan poikansa menettämisestä. Se käynnisti tunteiden vyöryn, ja muutkin alkoivat avautua. Kyyneleet virtasivat ja epäluottamuksen täyttämä hiljaisuus muuttui yhteiseksi suruksi.

Maryn kaltaisten vertaissovittelijoiden johtaman säännöllisen dialogin kautta yhteisö pystyi pikkuhiljaa myös yhteiseen toimintaan. Yhdessä määriteltiin kiireellisimmiksi tavoitteiksi kotien jälleenrakentaminen ja koulun avaaminen uudelleen. Ihmiset työskentelivät yhdessä korjatakseen rakennukset ja käynnistääkseen uuden elämän.

Nykyisin Maryn kylä kukoistaa. Koulut on avattu, lapset leikkivät pelkäämättä yhdessä ja kauppapaikat vilisevät ihmisiä. Etnisten ryhmien välisiä avioliittoja solmitaan jälleen, kuten ennen konfliktia, mikä on merkki luottamuksen ja yhtenäisyyden palautumisesta.

“Olemme oppineet näkemään taas toisemme veljinä ja sisarina. Dialogi antoi meille toivoa ja rohkeutta rakentaa elämämme uudelleen yhdessä”, kertoo Mary.

Sovinnon siemeniä kylvämällä kasvaa kestävää rauhaa

Kuten Maryn kylän esimerkki osoittaa, kestävä rauha ei synny pelkästään poliittisten johtajien sopimuksista, vaan se vaatii sovinnon rakentamista ruohonjuuritasolla.

Yhteiskunnan tervehtymisen kannalta olennaista on esimerkiksi yhteisöjen välisen luottamuksen palauttaminen, konfliktin aiheuttamien traumojen käsittely ja arkipäivän yhteistyön vahvistaminen. Myös kuulluksi tuleminen ja anteeksianto ovat tärkeitä sovintoprosessille.

Vertaissovittelijat ovat tukea tarvitsevien yhteisöjen jäseniä, jotka ovat sellaisessa asemassa, että he kykenevät auttamaan muita. Heidän vahvuutensa nojaa heidän henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ja verkostoihinsa, joiden avulla keskusteluja voidaan edistää ja luottamusta vahvistaa.

Diakonissalaitoksen ja African Council for Religious Leaders (ACRL) -järjestön rauhantyö Etelä-Sudanissa keskittyy vertaissovittelijoiden kouluttamiseen ja heidän työnsä tukemiseen.

Lisäksi korostetaan psykososiaalinen tuen merkitystä ja pyritään tuomaan se kiinteäksi osaksi rauhanrakentamisen prosesseja. Väkivaltaisuuksien jälkeen yksilöt ja yhteisöt tarvitsevat tukea voidakseen toipua traumoista ja kyetäkseen rakentamaan uutta elämää sovussa.

Kansallisella tasolla on myös luotu uskonnollisten ryhmien neuvosto, joka edistää rauhaa, sovittelee uskonnollisten ryhmien erimielisyyksiä ja kannustaa uskonnollisia johtajia edistämään sovintoa omissa yhteisöissään.

Kohti uskonryhmien rauhanomaista yhteiseloa

Victoria on yksi ACRL:n kouluttamista eteläsudanilaisista vertaissovittelijoista, jotka ovat käyttäneet oppimaansa sovinnon rakentamiseen omassa yhteisössään.

Kristittyjen ja muslimien väliset jännitteet kasvoivat Malakalin pakolaisleirillä johtuen aiemmista vääryyksistä ja niukoista tarvikkeista käytävästä kilpailusta. Leirillä oli pakolaisia Sudanista sekä Etelä-Sudanista aikoinaan Sudaniin paenneita, nyt kotimaahansa palanneita ihmisiä, joista jokaisella oli takanaan vaikeita kokemuksia.

Victoria huomasi tilanteen olevan lähellä kärjistymistä. Hän keräsi yhteen kymmenen muuta vertaissovittelijaa ja yhteistyössä uskonnollisista asioista vastaavien viranomaisten kanssa he loivat sovitteluprosessin.

Aluksi kristityille ja muslimeille järjestettiin oman ryhmän sisäisiä toipumiseen keskittyviä tapaamisia, jotta he voisivat työstää tuskaansa ja rakentaa ryhmän sisäistä tukea. Nämä istunnot pohjustivat tietä yhteiselle kokoontumiselle, jossa juhlittiin rauhanomaista rinnakkaiseloa ja väkivallattomuutta.

Kokoontumisesta muodostui käännekohta. Se osoitti, että yhteiselo oli mahdollista, jopa leirin kaltaisessa erittäin monimuotoisessa tilassa. Nykyään leiri on rauhan tyyssija, jossa molemmat uskonyhteisöt tekevät aktiivista yhteistyötä.

”Rauha ei tarkoita vain konfliktin puuttumista, vaan vastavuoroista ymmärrystä. Yhdessä toipuminen teki meistä vahvempia”, Victoria kertoo.

Poliittiset jännitteet uhkaavat haurasta rauhaa Etelä-Sudanissa

Etelä-Sudan on maailman nuorin valtio, joka itsenäistyi Sudanista vuonna 2011 kansanäänestyksen perusteella. Maan pääkaupunki on Juba.

Presidentti Salva Kiirin ja varapresidentti Riek Macharin välisestä valtataistelusta alkanut sisällissota raastoi maata vuosina 2013–2018. Sota oli tuhoisa ja siihen liittyi etnisiä puhdistuksia, seksuaalista väkivaltaa ja muita vakavia rikoksia. Humanitaarinen kriisi oli valtava, ja miljoonat ihmiset joutuivat pakenemaan kotiseuduiltaan.

Vaikka tilanne on parantunut osittain, konflikti on jättänyt pitkäkestoisia arpia Etelä-Sudanin yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen. Tilanne on edelleen herkkä ja epävakaa. Valtataistelua motivoivat Etelä-Sudanin valtavat öljyvarannot, jotka ovat maan pääasiallinen tulonlähde. Eri väestöryhmien välillä on edelleen jännitteitä, samoin kuin esimerkiksi karjankasvattajien ja maanviljelijöiden välillä.

Parhaillaan kasvavat poliittiset jännitteet uhkaavat romuttaa Etelä-Sudanin sisällissodan jälkeen solmitun hauraan rauhansopimuksen. Oppositiojohtajien pidätysten ja paikoin puhjenneiden taisteluiden pelätään johtavan täysimittaiseen sotaan.

Tilanne on vaikea jo muutenkin, sillä lähes 7,7 miljoonaa ihmistä Etelä-Sudanissa kärsii vakavasta ruokapulasta, joka johtuu ilmastonmuutoksen aiheuttamista sään ääri-ilmiöistä ja konflikteista. Maa on myös ottanut vastaan yli miljoona sen pohjoisen rajanaapurin, Sudanin, sisällissotaa paennutta ihmistä.

Yhteinen maanviljely auttoi yhteisöä toipumaan konfliktista

Yhteisötasolla tehty sovinnon työ luo toivoa poliittisesti vaikeassa tilanteessa. Usein jo pelkästään yhteinen työskentely saman tavoitteen eteen voi kasvattaa luottamusta, kuten kävi Simonin kylässä Equatorian alueella.

Vuosia kestäneet konfliktit olivat johtaneet traumoihin ja syvään epäluottamukseen Simonin yhteisössä. Kun maanviljelijät lakkasivat tekemästä yhteistyötä toistensa kanssa, yhteisöä uhkasi lopulta myös ruokapula.

Paikalliset rauhanjärjestöt yrittivät tuoda vastakkaisten ryhmien jäseniä yhteen viljelemään yhteisön maita. Entisten vihollisten taivutteleminen työskentelemään yhdessä oli todella vaikeaa. Monet pelkäsivät varkauksia tai vahingontekoja. Simon itsekin oli skeptinen aloitetta kohtaan, kunnes hän osallistui rauhanrakentamisen koulutukseen, jossa korostettiin toiminnan merkitystä yhteisöjen toipumiselle.

Ensimmäisenä istutuspäivänä kilpailevaan ryhmään kuuluva nuori nainen tarjosi hänelle kourallisen siemeniä, kun hänen siemenensä loppuivat. Ele oli yksinkertainen, mutta Simonille se symbolisoi halukkuutta luottamuksen uudelleenrakentamiseen.

Sadonkorjuun koittaessa Simon huomasi muurien hiljalleen murtuvan. Töitä tehdessä kerrottiin tarinoita, nauru palasi ja ihmiset alkoivat vähitellen toipua.

Yhteisen viljelyn aloite tuotti paitsi ruokaturvaa parantavaa satoa, myös ystävyyttä. Parantuneet suhteet johtivat yhteistyöhön myös puhtaan veden saannin ja koulutuksen saralla.

”Kun maa parani, mekin toivuimme. Yhdessä työskenteleminen opetti, että tulevaisuutemme rakennetaan yhtenäisyydelle, ei eripuralle”, Simon pohtii.

African Council for Religious Leaders tekee sovinnon työtä Etelä-Sudanissa osana Diakonissalaitoksen kehitysyhteistyöohjelmaa, jota ulkoministeriö rahoittaa.

Maryn, Victorian ja Simonin koko nimiä ei käytetä artikkelissa, jotta heidän turvallisuutensa ei vaarantuisi Etelä-Sudanin epävakaassa poliittisessa tilanteessa.