Diakoniabarometri 2018 avaa diakoniatyön todellisuutta

22.1.2019

 

Diakoniabarometri kartoittaa kirkon diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia suomalaisesta huono-osaisuudesta sekä seurakuntien diakoniatyöstä ja sen työntekijöistä. Diakoniabarometri 2018 on kymmenes diakoniabarometri, mutta ensimmäistä kertaa se toteutettiin opinnäytetyönä yhteistyössä Diakin opiskelijoiden kanssa. Ansiokkaan opinnäytetyön tekijät palkittiin Diakonissalaitoksen D-stipendillä.

 

Diakoniabarometrin kokosi neljä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijaa ja diakoniatyön ammattilaisia, joiden tutkimusta on vahvasti tukenut omat kokemukset diakoniatyössä. Päivi Isomäki työskentelee diakoniatyöntekijänä Sääksmäen seurakunnassa, Johanna Lehmusmies Tikkurilan seurakunnassa, Päivi Salojärvi Asikkalan seurakunnassa ja Veera Wallenius Porvoon suomalaisessa seurakunnassa.

Diakoniabarometrin aineisto koottiin verkkokyselyllä alkuvuodesta 2018, ja siihen vastasi 392 diakonian asiantuntijaa. Barometriraportti jakaantuu viiteen eri teema-alueeseen: diakonian haasteet muuttuvassa Suomessa, diakoniatyön viestintä, vaikuttaminen ja digitalisaatio, diakoniatyöntekijöiden ja työyhteisöjen kristillinen orientaatio, diakoniatyön arki sekä diakoniatyötä tukevat rakenteet.

Barometri antaa tietoa tilastojen takaa

Päivi Salojärven mukaan Diakoniabarometri tekee näkyviksi niitä diakoniatyön ajankohtaisia asioita, joita viralliset tilastot tai kirkon nelivuotiskertomukset eivät kerro. Barometrin tekijöille tutkimus mahdollisti myös omasta työstä nousevien huolenaiheiden esiin nostamisen.

Päivi Isomäen mielestä barometrin eräs keskeinen tavoite on antaa kaikille evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyöntekijöille mahdollisuus kertoa mielipiteensä ajankohtaisista asioista. Heidän äänensä kautta tulee kuuluviin myös diakonian ja yhteistyökumppaneiden ääni.

– Työ- ja seurakuntaelämän kehittämisen kannalta tutkimus on välttämätöntä. On myös mukavaa löytää tutkimustuloksien huolestuttavien asioiden joukosta myös paljon positiivisia asioita ja vastaajien kokemuksia voimavaroista, hän huomauttaa.

Johanna Lehmusmies pitää keskeisenä kyselytutkimukseen saatujen vastausten kautta näkyviin tulleita asioita, kuten esimiestyön vahvistamisen tarve, asiakkaiden ja työntekijöiden yksinäisyys sekä diakoniatyöntekijöiden huoli köyhyydestä, päihdeongelmista, yksinäisyydestä ja työttömyydestä. Lisäksi korostuu diakoniaviestinnän tarpeellisuus juuri tässä ajassa.

Digitalisaatio ensi kertaa tarkastelussa

Veera Walleniuksen tutkimusalue barometrissa oli diakoniatyön viestintä, vaikuttaminen ja digitalisaatio – aihepiiri, jota ei ole aiemmin tutkittu. Tarkastelun kohteena olivat diakoniatyöntekijöiden näkemykset ja kokemukset diakoniatyön viestinnän ja vaikuttamisen nykytilasta sekä digitalisaation näkymisestä diakoniatyössä.

– Tutkimustuloksista ilmeni se, että diakoniatyöntekijät käyttävät monipuolisesti viestinnän kanavia työssään, mutta vaikuttamisviestinnän määrä on vähäistä, vaikka diakoniatyöntekijöiden mielestä yhteiskunnallisten epäkohtien esiin tuominen on erittäin tärkeää. Vaikuttamisviestinnän tärkeimpänä tavoitteena pidetäänkin ihmisarvon puolustamista, Wallenius avaa tutkimustuloksia.

Tutkimus toi esille digisyrjäytymisen, mikä diakoniatyössä näyttäytyy siten, että diakoniatyöntekijöiden kohtaamilla ihmisillä ei usein ole valmiuksia eikä tarvittavia välineitä hoitaa asioitaan digitaalisesti. Diakoniatyöntekijät ovatkin huolissaan digisyrjäytymisestä, joka ei koske pelkästään iäkästä väestöä.

– Tutkimustuloksista minulle ehkä merkittävin löytö diakoniatyöntekijänä oli se, miten tärkeää on tulevaisuudessa luoda viestinnälle selkeämpiä rakenteita diakoniatyössä. On tärkeää, että vaikuttamisviestinnästä tulee selkeästi osa diakoniatyöntekijän työtä, Wallenius summaa.

Muutokset huono-osaisuuden kohtaamisessa

Päivi Salojärvi etsi tutkimuksessaan vastauksia kahteen kysymykseen: Keitä diakoniatyöntekijät kohtaavat työssään ja miten he käyttävät työaikaansa. Kysymyksillä haluttiin nähdä työssä tapahtuneita muutoksia huono-osaisuuden kohtaamiseen.

– Koska diakoniatyötä puhutaan viimeisenä luukkuna, halusin kysymyksellä paljastaa niitä avunhuutoja, joihin yhteiskunnan tuki ei ole voinut riittävästi vastata ja joita diakoniatyö yrittää nyt paikata, Salojärvi sanoo ja tiivistää samalla myös barometrin muiden  tekijöiden ajatukset:

– Halusin tuoda esiin, kuinka monipuolista ja vaativaa työtä diakoniatyö todellisuudessa tänä päivänä on. Työn asiakaskontaktien haasteet lisääntyvät yhteiskunnallisten päätösten ja väestömuutosten seurauksena. Silti diakoniatyön virkoja vähennetään ja seurakunnat itse lisäävät diakoniatyöntekijöiden työtaakkaa mitä erilaisimmilla työtehtävillä. Tämä kysymys on tärkeä, sillä kyseessä on työntekijöiden jaksaminen ja kenties yksi suuri syy, miksi nuoret eivät hakeudu aktiivisesti kirkon diakonianvirkoihin.

Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö jakaa vuosittain D-stipendejä Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) opiskelijoille. Stipendin myöntämisen perusteena on opinnäytetyö, jossa on muun muassa nostettu esille jokin ajassamme unohdettu tai sorrettu ihmisryhmä, joka on avun ja tuen tarpeessa. 

Tutustu opinnäytetyöhön:
Päivi Isomäki, Johanna Lehmusmies, Päivi Salojärvi & Veera Wallenius
Diakoniabarometri 2018 – Yksinäisyyden monet kasvot: Prosessikuvaus kyselytutkimuksen vaiheista
YAMK-opinnäytetyö, Diak 2018.

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit