Diakonissalaitos haluaa uusia ääniä tulevaisuuskeskusteluun

Hyvän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan ihan jokaisen ajatuksia ja ääntä. Diakonissalaitos loi tavan ottaa mukaan ihmiset, joita ei usein kuulla tulevaisuuskeskustelussa. Ensimmäisessä Ilmiöasema-pilotissa tulevaisuutta pohtivat esimerkiksi päihdekuntoutujat, työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, ikääntyneet, kehitysvammaiset ja vaikeavammaiset. Keskusteluissa korostuivat esimerkiksi yhteisöjen tarve, keskiluokkanormin ongelmallisuus, maahanmuuton arkisuus sekä hyvinvointivaltion rapautumisen raadollisuus.

Diakonissalaitoksen 21 toimipistettä Helsingistä Rovaniemelle muuttuivat alkuvuodesta Ilmiöasemiksi, joiden tulevaisuuskeskusteluissa kerättiin signaaleja, eli merkkejä ja viestejä niiltä, jotka harvoin pääsevät tulevaisuuskeskustelussa ääneen. Yhteensä pilotissa oli mukana lähes 200 keskustelijaa, joista 135 oli Diakonissalaitoksen asiakkaita tai muuten toiminnassa mukana olevia. Monelle keskusteluun osallistuneelle tilanne itsessään synnytti tärkeän kohtaamisen ja osallistumisen tunteen.

”Keskusteluissa kävi ilmi, että osalle ihmisistä tulevaisuuden miettiminen oman elämän tai yhteiskunnan näkökulmasta tuntui lähtökohtaisesti vaikealta raskaiden haasteiden vuoksi. Osalle tulevaisuus on yhden päivän pituinen kerrallaan”, sanoo Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja Maija Hyle.

”Näidenkin ihmisten näkökulmat tulevaisuuteen ovat kuitenkin arvokkaita ääniä tulevaisuuskeskustelussa. Jatkossa yhä suuremmalla joukolla suomalaisia on oltava oikeus ja mahdollisuus osallistua omaa tulevaisuuttaan koskevaan keskusteluun”, Maija Hyle jatkaa.

Tulevaisuudesta käytävään keskusteluun osallistuminen on vaikeaa muille kuin asiantuntijoille: pelkästään käytetty kieli on vaikeaa, eikä matalan kynnyksen osallistumisen foorumeita ole olemassa.

”Diakonissalaitos tekee Ilmiöasemillaan kansainvälisestikin ottaen pioneerityötä: haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ei juurikaan ole otettu mukaan tulevaisuuskeskusteluun aiemmin”, sanoo tulevaisuuskeskustelujen tulkintaan ja analysointiin osallistunut tutkimusjohtaja Elina Kiiski-Kataja Ellun Kanoilta.

Tulkinnoissa korostuvat esimerkiksi yhteisöjen tarve, keskiluokkanormin ongelmallisuus sekä hyvinvointivaltion rapautuminen

Ilmiöasemien tulevaisuuskeskusteluista nousi monia yhteiskunnallisesti tärkeitä huomioita, jotka koottiin seitsemäksi tulkinnaksi tulevaisuudesta:

1. Hyvinvointivaltion, kilpailuyhteiskunnan ja ihmisen välissä on yhteisöjen kokoinen tyhjiö. Läpi eri ryhmien signaaleissa näkyi pohdinta yksinäisyydestä ja yhteisöjen tärkeydestä. Aineiston perusteella tulevaisuuden tärkeäksi kysymykseksi nousee, miten rakennamme tulevaisuudessa yhteisöjä, joihin jokaisella on mahdollisuus kuulua.
2. Sote-alan vetovoima, palkkaus ja laatu ovat tulevaisuuden polttavimpia kysymyksiä Suomessa. Sote-alan kriisi ja meneillään olevat muutokset näkyvät hyvin konkreettisesti haavoittuvassa asemassa olevien keskustelijoiden elämässä, ja siksi asia nostettiin yhdeksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisimmistä kehityskohteista. Huoli sote-palveluiden laadusta ja henkilökunnan määrästä oli keskusteluissa suuri.
3. Hyvinvointivaltion rapautuminen tuntuu elämän ytimissä. Hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen näkyy haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämässä raadollisimmin hoidon- ja avunsaannin vaikeuksina. Myös ihmisten kohtaamattomuus, pysyvyyden puute sekä luukulta toiselle pompottelu nousivat useissa keskusteluissa esillä.
4. Keskiluokkanormi määrittää suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kehittämistä. Eri ryhmien signaaleissa tuli esiin voimakkaasti se, kuinka vahvasti suomalaista yhteiskuntaa ja ajan henkeä leimaavat keskiluokkaiset arvot, ongelmat ja tavoitteet. Nämä näkyvät siinä, miten esimerkiksi hyvinvointipalvelujen kehitys koetaan, millaisia asioita julkiseen keskusteluun nousee ja millaisena nähdään hyvä elämä. Erityisesti nuoria pohditutti keskiluokkanormista poikkeamisen aikaansaama vahva epäonnistumisen kokemus. ”Voisiko elämä itsessään olla arvokasta?”, nuoret kysyivät.
5. Perhe olisi paras tulevaisuuden turva – oli se itse valittu, perinteinen tai jotain siltä väliltä. Tulevaisuuskeskusteluissa perhe näkyi monessa roolissa. Perhe, oli se sitten perinteinen tai itse valittu, toi iloa, merkitystä ja turvallisuutta, vaikka useinkaan tilanne ei ollut ongelmaton. Kukaan ei kuitenkaan pärjää yksin ja siksi on tärkeää ymmärtää, että jokainen tarvitsee läheisiä ihmisiä, yhteisöjä ja ystäviä, joista muodostuu elämään tarvittavaa turvaa. Olennaista ei ole se, ovatko lähisuhteet normien mukaisia, vaan että läheisiä on.
6. Maahanmuutto ja moninainen Suomi on jo monen arkea – uhkaako päättäjiä syrjäytyminen? Signaaleissa näkyivät myös maahanmuuttoon liittyvät aiheet. Päällimmäisenä näissä ei ollut lainkaan rasismi tai huoli, vaan hyvin käytännönläheinen realismi. Tyypillistä keskusteluille oli se, että maahanmuutto nähtiin jo osana omaa arkea ja elämää Suomessa. Omissa naapurustoissa asuu maahantulijoita, he ovat luokkakavereita tai hoitajia. Keskusteluissa pohdittiin, ymmärtävätkö päättäjät tavallista arkea ja siihen liittyviä asioita, tavallista elämää, jossa yhteistä arkea muualta tulleiden kanssa rakennetaan.
7. Osalla keskustelijoista on vahvaa tulevaisuususkoa – mitä voisimme oppia heiltä? Tulevaisuuskeskusteluista nousi esiin mielenkiintoinen havainto erityisen optimistisesti tulevaisuuteen suhtautuvista ryhmistä. Näitä olivat Suomessa kehitysvammaiset, autismikirjoon kuuluvat ihmiset, vaikeavammaiset ja maailmalla Diakonissalaitoksen kansainvälisissä projekteissa mukana olevat valko-venäläiset romanit ja Somalimaassa toimiva Tulevaisuuden rakentajat -ryhmä. Näiden kaikkien ryhmien tulevaisuusnäkemykset olivat erityisen positiivisia ja he kokivat vahvaa uskoa tulevaisuuteen ja uskoivat myös mahdollisuuksiinsa vaikuttaa siihen. Kuitenkin kaikki ryhmät toivat esiin asioita jotka saivat katsomaan tulevaan; toivo, läheiset, säällinen toimeentulo, merkityksellinen työ ja arkipäivän tavalliset asiat. Kaikki tämä on tärkeää ja tuo uskoa tulevaan.

Ilmiöasema-tulevaisuuskeskustelut olivat pilotti, jonka jälkeen Diakonissalaitos jatkaa tulevaisuusvallan laajentamista madaltamalla osallistumisen esteitä esimerkiksi kehittämällä keskustelumateriaaleja, sekä kutsumalla sidosryhmiään mukaan tulevaisuusvallan laajennustalkoisiin. Nyt kerättyjä keskustelujen yhteenvetoja ja tulkintoja käytetään paitsi Diakonissalaitoksen oman toiminnan kehittämisessä, myös esimerkiksi valtiovarainministeriön Avoin hallinto -toimintaohjelman työssä.

Lisätietoa

yleishyödyllisen toiminnan johtaja Maija Hyle, maija.hyle@hdl.fi, 050 434 1123
viestintäpäällikkö Jenni Sarolahti, jenni.sarolahti@hdl.fi, 050 372 0828