Diakonissalaitos on ollut aina heikoimman puolella
Diakonissalaitokset perustettiin kasvattamaan diakonissoja hoitamaan sairaita ja auttamaan huonoimmassa asemassa olevia ihmisiä kristilliseen rakkauteen perustuvan ajatuksen mukaisesti. Lähimmäisen auttaminen perustuu Raamattuun, Uuden testamentin rakkauden käskyn velvoittamaan palvelutoimintaan kaikkien hädässä olevien auttamiseksi.
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön toiminta-ajatuksena on kristillinen palvelutoiminta. Laitos puolustaa jokaisen ihmisen luovuttamatonta ihmisarvoa ja edistää heikoimmassa asemassa olevien ihmisoikeuksia. Toiminnan tavoitteena on ollut 155 vuoden ajan luoda mahdollisuuksia inhimillisesti arvokkaaseen elämään. Vuonna 2004 Diakonissalaitoksen toimintalinjauksen mukaisesti “hyvinvointipalvelut kuuluvat myös niille, jotka eivät pysty niitä itse puolustamaan eivätkä mitenkään ansaitsemaan.”
Jo 1800-luvun lopulla laitoksen yhteydessä oli lastenkoti ja palvelijatarkoti maalta tulleille tytöille, jotta nämä eivät ajautuisi “haureuden tielle”. Mikäli kulloinkin käytössä olleet toimitilat antoivat mahdollisuuden, Diakonissalaitos otti suojiinsa vanhuksia. Ensimmäinen varsinainen vanhainkoti perustettiin 1920-luvun lopulla. Lastensuojelu tuli Diakonissalaitoksen työmuodoksi jo 1860-luvulla ja uudelleen 1910-luvulla. Silloin Espoon Pellakseen ja Helsingin maalaiskuntaan Pitäjänmäelle avattiin lastenkodit. Kehitysvammaisten huolto aloitettiin 1927 ja sitä varten perustettiin muutamaa vuotta myöhemmin erillinen toimipaikka, Rinnekoti.
Diakoniahankkeilla reagoidaan nopeasti
1960-luvulla aineellinen hyvinvointi mutta saman aikaisesti kasvoi henkinen hätä. Vuonna 1867 aloitettua sairaalatoimintaa täydennettiin avaamalla psykiatrinen osasto ja Diakonissalaitoksen antamaa koulutusta täydennettiin aloittamalla sielunhoitoon painottuva seurakuntakuraattorikoulutus. Diakoniahankkeet eli tapa reagoida nopeasti syntyneisiin ongelmiin aloitettiin 1980-luvun lopulla. Ensimmäinen hanke oli alkoholistimiehille suunnattu päiväkeskus, jonka mallin mukaisia keskuksia perustettiin Helsingin lisäksi myös Vantaalle ja Espanjan Aurinkorannikolle. Kun prostituutio muuttui ammattimaisemmaksi 1990-luvulla, aloitti Diakonissalaitos prostituoitujen neuvontatyön perustamalla neuvontapisteen ja aloittamalla kenttäpartioinnin. Samalla vuosikymmenellä huumeidenkäyttö lisääntyi voimakkaasti. Helsingin Diakonissalaitoksesta tuli 2000-luvulle mennessä Suomen suurin toimija huumetyössä. Munkkisaareen avattu toimintakeskus oli eräänlainen laitoksen näyteikkuna, jossa asiakkaille ja henkilökunnalle haluttiin tarjota yhteenkuuluvuutta, suvaitsevaisuutta ja ihmisarvoa. 2010-luvulla Helsingin Diakonissalaitoksen Hoivan päihdepalvelu ryhtyi tarjoamaan neuvontaa ja hoitoa sekä kuntoutusta alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjille. 2020-luvulla Diakonissalaitos on konserni, joka tuottaa monipuolisia sosiaali- ja terveyspalveluja ikäihmisille, vammaisille, kehitysvammaisille, monisairaille sekä lapsille ja perheille. Vuoden 2023 alusta Diakonissalaitoksen monipuolisia näit palveluja ryhdytään tuottamaan nimellä Rinnekodit.
Asunto ensin – yhteistyötä pääkaupunkiseudulla
Diakonissalaitos käynnisti Helsingin kaupungin sosiaalitoimen kanssa 1990-luvulla asuntola-asumisen vähentämiseen tähtäävän projektin ja 2000-luvulla pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman. Diakonissalaitos on mukana pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa Helsingissä ja Espoossa kahdella kohteella. Asunto ensin -periaatteen mukaan asunto on perusoikeus, jota ei tarvitse ansaita. Asuntoa vailla oleville tai tukea tarvitseville päihdeongelmaisille on perustettu päiväkeskuksia kuntoutus- ja tukipalvelujen tarjoamiseksi. 2010-luvulla Helsingin Diakonissalaitos on vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmien asiantuntija. Se on erikoistunut vaativien erityisryhmien palveluihin lastensuojelussa, nuorten palveluissa, asumis- ja työllistämispalveluissa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluissa.
Tästä Diakonissalaitoksen pääsivulle
Kirjoittaja Jaana af Hällström työskentelee Diakonissalaitoksen viestinnän asiantuntijana ja intendenttinä. Hän on erikoistunut Diakonissalaitoksen historiaan.
Artikkeli on julkaistu tammikuussa 2018 ja sitä on päivitetty elokuussa 2022.