Ihmisarvoasioissa ei ole tilaa kyynisyydelle

“Ihmisarvoa ei voi menettää, mutta kokemus ihmisarvosta voi huojua.  Kyynisyys suojaa meitä pettymyksiltä vaikeina aikoina, mutta tämän muuttuvan maailman äärellä ja ihmisarvoasioissa sellaiselle ei ole tilaa”, kirjoittaa Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja Maija Hyle.

Diakonissalaitos on arvoyhteisö. Kaikkea työtämme ohjaavat ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus ja vastuullisuus. Ajattelemme, että ihan jokaisella ihmisellä on oikeus arvokkaaseen elämään. Kuljemme rinnalla siellä, missä hätä ja häpeä ovat suurimmat, ja missä kokemus ihmisarvosta huojuu. Olemme siellä, missä muut eivät ole. Haluamme löytää yhteyden sekä avaimet parempaan tulevaisuuteen ja tukea elämässä niin, että ihminen kokee arvonsa ja löytää yhteisönsä. Me kutsumme tätä ihmisarvotyöksi.

Parempi maailma alkaa meistä yhdessä

Me teemme tätä työtä, koska haluamme rakentaa parempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. On hyvä muistaa, että parempi maailma ei ala meistä itsestämme yksilöinä vaan meistä yhdessä (Bregman). Minun hyvinvointini riippuu lähimmäisteni hyvinvoinnista. Elämän poluilla tapahtuu kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Kaikkina noina aikoina tarvitsemme lähimmäistä. Viisas ja nöyrä on myös ajatus siitä, miten toivoisimme itse tulevamme kohdelluksi elämän haasteiden keskellä.

Näihin ihanteisiin on helppo yhtyä filosofisessa ja kevyessä keskustelussa. Mutta usein keskustelu jännittyy ja sähköistyy, kun lähestymme konkretiaa, kun puhumme todellisen elämän tilanteista, joissa Diakonissalaitos on työnsä kautta läsnä.

Kuljemme rinnalla muun muassa paperittomien kanssa, tarjoamme hätämajoitusta Itä-Euroopan liikkuvalle väestölle, hoidamme kidutettuja ja sotatraumatisoituneita ja tuotamme korvaushoidon palveluita. Yhteiskunnallinen keskustelu näiden teemojen ympärillä herättää tunteita ja vahvoja mielipiteitä.

Ihmisarvoa ei ansaita, se on

Me ajattelemme yksinkertaisesti ja ehkä tunteettomastikin, että arvokas elämä kuuluu ihan kaikille. Myös heille, jotka ovat syystä tai toisesta yhteiskuntien järjestelmien ulkopuolella ja yhteisöjen laidoilla. Ajattelemme myös, että arvokas elämä kuuluu myös heille, jotka eivät tuota, jotka eivät ole yhteiskunnan rakenteissa kiinni. Ihmisarvoa ei ansaita, se on. Se on luovuttamaton.

Ihmisarvoa ei voi missään tilanteessa myöskään menettää. Se voi olla piilossa. Se voi huojua. Ihminen voi kokea, ettei hänellä ole arvoa, mutta ihmisarvoa ei voi menettää. Se on meissä jokaisessa, aina.

Arvot kovenevat haastavina aikoina

Elämme maailmanpolitiikassa aikaa, jota kukaan ei osannut ennustaa. Viestimme luovuttamattomasta ihmisarvosta tänä niukkuuden aikana tulee helposti haastetuksi. Tulevaisuus näyttää tummemmalta kuin milloinkaan ennen. Arvot koventuvat.

Mutta kuitenkin, kun lukee historiaa, jokainen sukupolvi on kokenut vaikeita aikoja ja ajatellut, että koskaan aiemmin ei ole ollut niin vaikeaa kuin nyt. Se, onko tämä aika kamalampi kuin joku edellinen, ei sinänsä ole merkityksellistä. Tai se, että kerrotaan kärsiville, että onhan ennenkin kärsitty. Tärkeää on se, että jokainen sukupolvi on selvinnyt. Meidänkin tulee selvitä. Ja meidän tulee selvitä ihmisarvoa kunnioittaen.

On myös hyvä muistaa, että koskaan aiemmin emme ole olleet niin liitoksissa globaalisti toisiimme, kuin nyt olemme. Koskaan aiemmin meillä ei ole ollut niin paljon teknologisia ratkaisuja elämän helpottamiseksi ja parantamiseksi. Meillä on siis mahdollisuuksien maailma. Me ihmiset luomme tulevaisuuden. Vaikeiden tilanteiden edessä on luonnollista olla defensiivinen.

Kyynisyys suojaa meitä pettymyksiltä vaikeina aikoina, mutta tämän muuttuvan maailman äärellä ja ihmisarvoasioissa sellaiselle ei ole tilaa.

Maailmassa, joka näyttää luopuvan valistuksen ihanteista, tulee meidän taistella ihmisarvon puolesta enemmän ja lujemmin kuin koskaan. Tulevaisuus tehdään. Tehdään siitä ihmisarvoinen, silloin horisontissa on toivo.

Kirjoittaja Maija Hyle on Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja