Kannelmäessä kokoonnuttiin keskustelemaan yhdessä elämisen taidoista
15.2.2023
Kannelmäen lumiselle Sitratorille pystytettiin joulukuisen aamun valjetessa käsityönä valmistettu paimentolaisteltta, eli jurtta. Kamiinan lämmössä kymmenen keskustelijaa kokoontui Rauhanpaikka-dialogiin vaihtamaan ajatuksia yhdessä elämisen taidoista.
Rauhapaikka – tapahtumassa oli tarjolla seurakunnan tarjoamaa joulupuuroa ja Asukastalo Purpurin glögipiste.
Jurtta oli Sitratorin Rauhanpaikka-tapahtuman maanläheinen ja lämmin sydän, jossa vuoropuhelua käytiin Erätauko-dialogin rakentavan keskustelun pelisäännöillä. Keskusteluun osallistuneiden turvallisesta tilasta huolehtivat dialogin fasilitaattorina toiminut Diakonissalaitoksen Naapurustotyön koordinaattori Felicia Kazandjian yhdessä D-asema Kannelmäen projektipäällikön Taru Tuomolan kanssa. Sitratorin hyvästä tunnelmasta puolestaan vastasivat D-asema Kannelmäen lisäksi myös Kannelmäen seurakunta ja paikallinen Asukastalo Purpuri joulupuuro- ja glögitarjoiluineen. Dialogin päätteeksi jurtassa tunnelmoitiin Paula Präktigin kauniin pianomusiikin soidessa.
Dialogi järjestettiin Kannelmäen Sitratorilla jurtassa.
Rauhanpaikka-dialogiin oli kutsuttu monenlaisista taustoista tulevia ihmisiä aina Kannelmäen ja Kaarelan alueen asukkaista siellä työskenteleviin ja aikaansa viettäviin kaupunkilaisiin. Heitä kaikkia yhdisti paitsi kiinnostus alueeseen, myös kokemus keskustelun teeman merkityksellisyydestä. Leiritulen äärellä tämä moninainen joukko ihmisiä liittyi vuoropuheluun edustaen omia henkilökohtaisia näkemyksiään, sillä rakentavan keskustelun pelisääntöjen tavoin esimerkiksi työtehtäviin liittyvät tittelit riisuttiin ja jätettiin jurtan ulkopuolelle odottamaan. Osallistujien asetuttua rinkiin kohennettiin vielä kamiinan liekeissä raksahtelevia puita samalla, kun keskustelu lähti lempeästi käyntiin.
Onnistuneet kohtaamiset vaativat aikaa, tilaa ja halua ymmärtää
Osallistujat pohtivat aluksi vierustoverinsa kanssa erilaisia sujuvaa yhteiseloa haastavia tai estäviä tekijöitä. Sellaisiksi nostettiin muiden muassa kohtaamisten puute, epäoikeudenmukaisuuden tunteet, ennakkoluulot ja eriytyminen. Yhtä lailla myös yleinen vihamielisyys, hyökkäävä käytös ja yleistäminen koettiin sujuvan yhteiselon esteiksi. Liian lyhyet kohtaamiset hankaloittavat aitoa tutustumista ja saattavat ylläpitää ennakkoluuloja. Myös itsekeskeisyys, toisten ihmisten keskeyttäminen, arvostelu ja poissulkeminen haittaavat yhteiseloa.
Mitkä asiat sitten voisivat edistää yhteiseloa, joko yleisesti tai nimenomaan Kannelmäen ja Kaarelan alueella?
Dialogin osallistujien mukaan onnistuneet kohtaamiset vaativat aikaa ja niille sopivia tiloja. Taustoiltaan erilaisten ihmisten kohtaamiset voivat lisätä keskinäistä ymmärrystä ja auttaa löytämään samaistumiskohtia: on tärkeää huomata, vaalia ja arvostaa erilaisuutta.
Keskustelijat myös korostivat, että on tärkeää varata mahdollisuuksia myös samanhenkisten ihmisten kohtaamisille.
”Tärkeintä on pysähtyä toisen ihmisen kohdalle.”
Dialogiin osallistui monipuolinen joukko Kannelmäen ja Kaarelan alueen ihmisiä.
Kohteliaita kohtaamisia livenä ja verkossa
Keskustelua syntyi myös hyvistä käytöstavoista.
Jokainen meistä on yksilö ja tulkitsee hyviä käytöstapoja omalla tavallaan. Se, että joku ei noudata yleisesti hyviksi miellettäviä käytöstapoja, esimerkiksi katso toista ihmistä silmiin tai tervehdi, voi johtua hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan eikä välttämättä ole pahantahtoista: jollekin voi silmiin katsominen olla mahdotonta, toiselle huppu päässä tuo turvaa luokkahuoneessa oloon. Käytöstapoja tärkeämpää on keskustelijoiden mukaan keskinäinen tasavertaisuus ja kunnioitus.
Pandemia-aika ja etäyhteydet ovat vieneet ihmisiä kauemmas toisistaan, nimimerkkien taakse ja kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Nimimerkkien tuoma anonymiteetti voi tuoda turvaa ja rohkeutta osallistua yhteiseen keskusteluun tilanteissa, jotka kasvotusten voisivat olla hankalia. Toisaalta verkossa nimimerkkien takaa käydyt keskustelut saattavat myös kärjistyä helposti. Dialogin osallistujien kokemusten mukaan verkossa käytyjä keskusteluja kuitenkin myös valvotaan tehokkaasti ja epäasialliseen käytökseen puututaan matalalla kynnyksellä.
”Sosiaalisena eläimenä tarvitsemme ympärillemme läheisiä ja ihmisiä, joihin voimme peilata itseämme. Muuten saatamme kokea yksinäisyyttä ja irtaannuttaa itseämme muista sekä itsestämme”, eräs keskusteluun osallistuneista totesi. 
Dialogi auttaa ymmärtämään ja arvostamaan erilaisuutta
Lopuksi osallistujat pohtivat, mitä kukin voisi omassa arjessaan tehdä yhteiselon sujuvoittamiseksi.
”Aion olla läsnä keskusteluissa.”
”Annan tilaa toisille.”
”Pysähdyn hetkeksi miettimään ennen, kuin toimin.”
Toisten ihmisten kohtaaminen on taito, jota voi ja jota on suositeltavaakin harjoitella. Heidän mukaansa omista ennakkoluuloistaan on hyvä olla tietoinen, sillä silloin niitä voi haastaa esimerkiksi keskustelemalla uusien, ja yllättävienkin, ihmisten kanssa. Keskustelun aiheita voi ammentaa ihan läheltä, vaikkapa viihtyisästä kaupunkiympäristöstä tai helposti saavutettavasta lähiluonnosta.
Kannelmäen D-aseman työntekijät Patrik Saari, Taru Tuomola ja Vili Kinnunen.
Osallistujat totesivat yhteistuumin, että tällaisia keskusteluja ja mahdollisuuksia dialogille tarvitaan yhä enemmän. Toisen ihmisen kohdalle pysähtyminen ja tämän huomioiminen ja arvostaminen voi auttaa meitä ymmärtämään toisiamme ja samalla myös opettaa arvostamaan erilaisuuttamme.
”Nähdyksi, kuulluksi, huomioiduksi ja rakastetuksi tuleminen on meille kaikille tärkeää, aion jakaa sitä rakkautta eteenpäin.”
”Kaikilla meillä on ennakkoluuloja. Tärkeää on se, miten niihin itse reagoi.”
Keskustelun päätteeksi jurtassa annettiin yhteiset aplodit, kohennettiin tulta ja siirryttiin nauttimaan musiikista, puurosta, glögistä ja kiireettömästä ajasta muiden ihmisten parissa.
Kirjoittaja Taru Tuomola työskentelee Kannelmäen monikulttuurinen yhteisötoiminta ja osaaminen -hankkeen projektipäällikkönä.