Vapaaehtoisesta kansalaisaktivistiksi Kummiperhetoiminnassa

10.9.2021

”Silloin pitää asioiden olla pahasti pielessä, kun keskiluokkainen, keski-ikäinen rouva on Longchamp-laukkuineen on puhumassa isoissa mielenosoituksissa”, puuskahtaa yksi Kummiperhetoiminnan vapaehtoisista. Osallistuminen Diakonissalaitoksen Kummiperhetoimintaan on avannut monen hyväosaisen silmät  yhteiskuntamme kipukohdista. ”Perusturva on järkkynyt”, totesi eräs äiti, joka päätyi kansalaisaktivistiksi. 

 

Käsilaukku naisen käsivarrella.

Kuva Tamara Bellis / Unsplash.

 

Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnassa ajatellaan, että me ihmiset tarvitsemme toisia ihmisiä kokeaksemme merkityksiä, löytääksemme oman kyvykkyytemme ja luodaksemme toimivia yhteisöjä. Erityisen näkyväksi toimijaksi on rakentunut vuoden 2016 alussa Diakonissalaitoksella alkanut kummiperhetoiminta, jossa alaikäisinä yksin tulleille turvapaikanhakijoille on etsitty välittäviä suomalaisia perheitä tueksi uudessa kotimaassa. Toiminnan kautta yli 200 nuorta on saanut oman kummiperheen. Koska käynnissä on toiminnan kuudes ja viimeinen vuosi, on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä matkalla on tapahtunut.

Olin alaikäisten vastaanottoyksikössä sosiaalityöntekijänä syksyllä 2015, kun tuhansia alaikäisiä saapui maahan hakemaan turvapaikkaa. Siinä vaiheessa, kun noin 80 nuorta kutsui minua kolkon vastaanottokeskuksen käytävillä äidikseen ja vastaavasti itkivät tapaamisissa äidinikäväänsä, minulle tuli selväksi, että nämä nuoret tarvitsevat tavallisia välittäviä ihmisiä ympärilleen.

Samaan aikaan televisioiden ääressä uutisia seurasi paljon huolestuneita kansalaisia. Heillä oli vahva tunne siitä, että haluavat olla auttamassa näitä nuoria asettumisessa Suomeen. Moni mietti, miltä tuntuisi, jos oma lapsi olisi maailman toisella laidalla yksin. Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnan nopeasti käynnistämä kummiperhekoulutus oli vastaus ihmisten tarpeisiin. Siksi ei ollut ihme, että ensimmäiset koulutukset Diakonissalaitoksen Aurorasalissa alkuvuonna 2016 olivat täyteen varattuja.

Olen vuosien ajan seurannut sivusta, mitä kaikkea Kummiperhetoiminnassa onkaan syntynyt. Valtakunnan median kirjoittamista lukuisista jutuista olen seurannut, miten merkittävää ja lämmintä ihmisten vapaaehtoisuuteen perustuva välittäminen ja yhdessäolo kaikille osapuolille on ollut. Liikuttava oli esimerkiksi juttu vanhasta autosta,”Sirpasta”, jonka yksi kummiperhe osti opettaakseen nuorensa ajamaan. Lopulta ”Sirpaa” jaettiin myös muille kummiperheille, jotka antoivat nuorelleen ajo-opetusta. Kansalaistoiminnan tavoitteisiin peilaten, merkityksellisyyttä on todellakin koettu ja kyvykkyyksiä on löydetty!

Kansalaisaktivismi viriää kummivanhempien keskuudessa

Itseäni kiehtoo kansalaisaktivismi, jonka jo vuosia sitten huomasin virinneen kummivanhempien keskuudessa. Vaikka perheet olivatkin alun perin avanneet ovet ja sydämen vain yhdelle nuorelle, päätyivät monet kummivanhemmat aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Oman nuorensa kautta he olivat nähneet, miten paljon haasteita yhteiskuntamme asettikaan tulokkaiden eteen. Niinpä näistä, erään kummiäidin sanoin ”keskiluokkaisista, keski-ikäisistä espoolaisrouvista”, sukeutui kansalaisaktiiveja, jotka ovat ja tehneet aktiivista vaikuttamistyötä yhteiskunnassa. Kummit marssivat ministerien, Migrin ja lapsiasiavaltuutetun juttusille, he kirjelmöivät kaikille kansanedustajille, puhuivat lapsen oikeuksista aamuteeveessä, kävivät ja puhuivat mielenosoituksissa ja kirjoittivat lukuisia mielipidekirjoituksia. Miten tässä näin kävi? Kysyin asiaa parilta kummiäidiltä.

Olemme tavallisia suomalaisia perheitä, jotka lähdimme vapaaehtoisiksi kummiperheiksi yksin alaikäisinä turvapaikanhakijoina tulleille nuorille, auttaaksemme heitä kotoutumaan. Maamme turvapaikkapolitiikka ja viranomaistoiminta on kuitenkin yllättänyt meidät.

”Onneksi en etukäteen tiennyt, mitä kummiperhetoiminnasta seuraisi.” sanoo yksi. ”Me lähdettiin tähän mieheni kanssa kotouttamismielessä. Ajateltiin, että halutaan auttaa nuorta kotoutumaan,” kertoo toinen. Kaikki muuttui: ”Oma elämäni on muuttunut ihan kokonaan tämän toiminnan myötä. Ennen ajattelin, että viranomaisiin voi luottaa ja että Suomi on oikeudenmukainen maa.” Toinen kummiäiti kertoo, että nuorten kautta koettu on ollut järisyttävää: ”Perusturva on järkkynyt. Silloin pitää olla asiat aika pielessä, kun keskiluokkainen rouva on Longchamp-laukkuineen puhumassa isoissa mielenosoituksissa.” Kummiäidit kertovat päässeensä näkemään yhteiskuntamme nurjan puolen. Samalla paljastuivat myös omat etuoikeudet, joita oli aikaisemmin pitänyt itsestään selvinä. Molemmat äidit kuvaavat, että paikoilleenkaan ei voinut jäädä. Siinä oli kysymys myös oman olon helpottamisesta: ”En voinut vain istua sohvalla ja odottaa, että nuoria aletaan pakkopalauttaa.”

Kummiperheiden kirjelmä kaikille kansanedustajille. 15.12.2017

Isoimpia ongelmia, joihin kummit ovat puuttuneet, ovat olleet esimerkiksi alaikäisille annetut lyhyet oleskeluluvat, täysi-ikäistyneiden nuorten kielteiset päätökset ja palautusuhat, lakiavun ja muun tuen puute, perheenyhdistämisen vaikeus ja järjestelmän rasistisuus. Näitä epäkohtia he ovat nostaneet esille muiden toimijoiden, kuten Pakolaisneuvonnan, Amnestyn, Unicefin, Stop Deportations´n kanssa. Yhteiskuntaamme on syntynyt melko spontaanisti asiantuntijuuden verkostoja, joissa erilaisissa epäreiluissa tilanteissa olevia ihmisiä on pystytty auttamaan: on voitu nostaa mekkala säilöönotosta ja saada karkotuspäätös peruttua, tai on voitu kerätä viimehetken kolehti karkotetuksi joutuneelle. On etsitty asianajaja selvittämään huonosti tehtyä turvapaikkahakemusta tai paperittomaksi jääneelle työ, ja järjestetty työperusteinen oleskelulupa.

Haastattelemani kummit ovat toki iloisia onnistumisista, mutta he pitävät vääränä, turvapaikanhakijana tulleet eivät useinkaan saa oikeutta, ellei heillä ole tukenaan tällaista suomalaisista aktiiveista koostuvaa verkostoa. Kun tarvitaan oikeita ihmisiä, oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jotta oikeus toteutuu, ei voida puhua oikeusvaltiosta: ”oikeusvaltio ei toimi näin.”

Kun loppuvuodesta 2015 yhdistin lastensuojelusta oppimiani periaatteita soveltaen ensimmäisen nuoren ensimmäiselle itse etsimälleni suomalaiselle perheelle, en olisi voinut villeimmissä kuvitelmissanikaan ajatella mitä on luvassa: että seuraavien vuosien aikana tästä tulisi vakiintunut toiminta, jonka kautta niin moni nuori ja perhe löytäisivät toisensa. Mutta ennen kaikkea en olisi voinut uskoa, että toiminnasta syntyisi näin upeaa kansalaisaktivismia: voimaa, joka karisti keskiluokkaisen mukavuudenhalun ja vaati ihmistä pois kuplastaan. Voimaa, joka laittoi katsomaan maailmaa sorretun näkökulmasta ja toimimaan aktiivisesti hippusen paremman maailman puolesta. Tämä on osoitus siitä, että kummiperhetoiminta on toimintavuosiensa aikana kasvanut itseään suuremmaksi, toimivan yhteisön rakentajaksi.

 

Kirjoittaja Sandra Hagman työskenteli Kummiperhetoiminnassa.

 

Lue lisää Kummiperhetoiminnastamme

 

Tässä on linkkejä erilaisiin materiaaleihin, joita kummiaktiivit ovat tuottaneet:

https://areena.yle.fi/1-4391490

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006051081.html

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mielipide-inhimillisyytta-oleskelulupapaatoksiin#966aaf26

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006059523.html

 

 

 

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: