Paperittomat ja yhdenvertaisuus: jokainen ihmiselämä on arvokas ja tärkeä

22.4.2022

Seitsemän vuotta sitten Suomessa tehtiin kiireellä päätöksiä rajojen sulkemiseksi ja turvapaikanhakijoiden suuren määrän ehkäisemiseksi. Turvapaikanhakijoiden tilannetta vaikeutettiin merkittävästi kiristämällä ulkomaalaislakia ja lopettamalla siitä esimerkiksi humanitäärisen suojelun perusteet. Nyt tilannetta yritetään korjata sekä sisäministeriön johdolla että kansalaisaloitteella, ja kaikki tämä on tärkeää. Jokainen yritys parantaa epäinhimilliseksi käynyttä tilannetta on askel eteenpäin. 

Nainen seisoo värikkään seinän edessä.

“Jos yhtä asiaa saisin toivoa, se olisi yhdenvertaisuus. Ettei yhtä ihmisryhmää nostettaisi toisen edelle, vaan tehtäisiin ratkaisut aidosti ihmisen tilanteen perusteella. Ei kansallisuuden, uskonnon tai vaikkapa sen perusteella, minä vuonna hän on sattunut turvaa Suomesta hakemaan”, kirjoittaa Suojattomat-yhteisöhankkeen projektipäällikkö Anne Hammad.

Paperiton on henkilö, joka elää Suomessa vailla virallista oleskeluoikeutta. Useimmiten maahanmuuttovirasto ei ole tunnistanut oleskeluluvan kriteereitä, ja paperittomana Suomeen jääminen on ollut ihmiselle paras vaihtoehto monen huonon vaihtoehdon joukosta.

Paperittomat ovat äärimmäisen moninainen joukko ihmisiä: mukana on perheitä, lapsia, yksin tulleita miehiä, yrittäjiä, ikäihmisiä, ihmiskaupan uhreja.

Jokainen tarina on omanlaisensa, ja paperittomuuden syyt samoin hyvin moninaiset. Paperittomat ovat turvattomia, suojattomia, ja siksi erityisen haavoittuvassa asemassa, ja alttiita esimerkiksi hyväksikäytölle.

Mediassa on voimakkaasti nostettu esille vuosina 2015–2016 saapuneiden turvapaikanhakijoiden tilanne, sekä kaikki mitä poliittisessa päätöksenteossa sekä ulkomaalaislain muutoksilla tuolloin saatiin aikaan. Päätökset vaikeuttivat tuolloin Suomesta turvaa hakeneiden elämää, mutta myös jo aiemmin kansainvälistä suojelua Suomesta hakeneiden ihmisten tilanteita. Nyt muutoksia ajetaan sekä virkamiesten johdolla että kansalaisaloitteen voimin.

Jos yhtä asiaa saisin toivoa, se olisi yhdenvertaisuus. Ettei yhtä ihmisryhmää nostettaisi toisen edelle, vaan tehtäisiin ratkaisut aidosti ihmisen tilanteen perusteella, ei kansallisuuden, uskonnon tai vaikkapa sen perusteella, minä vuonna hän on sattunut turvaa Suomesta hakemaan.

Al Amal tarkoittaa toivoa

Diakonissalaitoksella on tehty paperittomina Suomessa elävien kanssa työtä vuodesta 2013 alkaen. Järjestelmällinen päiväkeskustoiminta ja sitä kautta tarjottava moniammatillinen palveluohjaus sekä laaja neuvontatyö paperittomien toimijuuden tukemiseksi käynnistettiin vuonna 2016. Suojattomat-yhteisötoiminta aloitti STEA:n rahoituksella vuoden 2018 alussa, ja ja toiminta laajeni yhteisölliseen toimintaan sekä paperittomien toimijuuden tukemiseen erilaisten ryhmäaktiviteettien sekä kansalaistoiminnan keinoin.

Tänä päivänä kohtaamme Al Amal -päiväkeskuksessa erilaisissa haavoittuvissa tilanteissa olevia paperittomia ihmisiä keskimäärin 1500 kertaa kuukaudessa läpi vuoden. Al Amal tarkoittaa toivoa, ja sitä me päiväkeskuksen työntekijät yritämme luoda yhdessä vapaaehtoisten sekä opiskelijaharjoittelijoiden kanssa.

Ihmiset tulevat pyytämään apua ja neuvoa kaikissa jokapäiväiseen elämään liittyvissä tilanteissa ja asioissa.

Meille työntekijöille on tärkeää yrittää löytää jokaiselle heidän tarpeitaan realistisesti vastaavaa apua sekä neuvontaa ja tukea heidän omaa toimijuuttaan niin, että he jaksavat useista kielteisistä oleskelulupapäätöksistä huolimatta jatkaa suunnittelua oman elämänsä muuttamiseksi ja paperittomuudesta eroon pääsemiseksi.

Kaikille tämä ei ole mahdollista, mutta aina kun on pientäkin toivoa, teemme parhaamme mahdollisimman hyvän ratkaisun löytämiseksi.

Vuoden 2021 aikana päiväkeskuksen työntekijät onnistuivat 170 henkilön kanssa muuttamaan heidän statuksensa yhteistyössä eri toimijoiden ja viranomaisten kanssa. Päiväkeskuksessa kohdatuista paperittomista iso osa on vuosina 2015 ja 2016 tulleita turvapaikanhakijoita, mutta kaiken aikaa kasvava osa kontakteista on myös muista syistä paperittomiksi Suomeen elämään jääneitä ihmisiä.

Ulkomaalaislain muutos johti epäinhimillisiin tilanteisiin

Meillä Diakonissalaitoksella on suuri huoli ihmisistä, joilla oli ennen vuotta 2016 ollut jo useita määräaikaisia oleskelulupia humanitäärisillä perusteilla, kun varsinaista kansainvälisen suojelun tarvetta ei ollut Suomen maahanmuuttoviraston tutkimuksissa todettu. Nämä ihmiset olivat vakiinnuttaneet elämänsä Suomeen jo ennen vuoden 2015 tapahtumia, heillä on ollut ja on perhe, työpaikat ja asunto, jopa kuntalaisuus. Sitten lakia muutettiin, ja humanitäärinen peruste poistui. Elämä muuttui täysin.

Siirtyminen niin sanotusta normaalista arjesta vastaanottokeskusten palveluihin ei ole kestävä ratkaisu kenenkään elämässä. Tätä kuitenkin on tarjolla erityisesti silloin, kun Suomen viranomaiset eivät tunnusta tällaisessa tilanteessa elävän kansalaisuutta ja passia. Tie muiden vaihtoehtojen osalta oleskeluluvan saamiseksi on suljettu ja näin ollen jäljelle jää vaihtoehto repiä perhe vakiintuneista elämäntavoistaan, hakea turvapaikkaa ilman varmuutta sen saamisesta, ja siirtyä vastaanottokeskuksen pieniin huoneisiin, pahimmassa tapauksessa toiselle paikkakunnalle kauas kaikesta totutusta.

Näiden edellä mainittujen turvapaikanhakijoiksi määriteltyjen ihmisten lisäksi Suojattomat-hankkeen työntekijät tapaavat päivittäin kaikista muista syistä paperittomiksi jääneitä Suomeen tulleita tai jääneitä ihmisiä.

Alun alkaen EU-alueen ulkopuolelta Suomeen tullut henkilö on voinut olla pitkäänkin avioliitossa tai työskennellyt Suomessa oleskeluluvalla. Kuten jokaisen elämässä, voi maahamme ulkomailta muuttaneenkin ihmisen elämässä tapahtuvia muutoksia, kuten esimerkiksi avioero. Oleskeluluvalla elävän kohdalla tämä muutos kuitenkin tarkoittaa samalla sitä, että hänen oikeutensa oleskella Suomessa päättyy ja oleskelun kriteerit täytyy miettiä sekä määritellä maahanmuuttoviraston kanssa uudestaan.

Nämä kaikki eri syistäkin paperittomiksi Suomeen elämään jääneet ihmiset ovat samanarvoisia, tasavertaisia ja heidän ihmisarvonsa on jakamaton.

Lupa elää -kansalaisaloite on askel eteenpäin

Jokainen askel ja toimi paperittomien tilanteen muuttamiseksi sekä heidän pääsemisekseen eroon jatkuvasta taistelusta elämänsä oikeutuksen puolesta on tarpeellinen ja tärkeä.

Diakonissalaitoksella onkin tehty vuosia yhteistyötä niin eri ministeriöiden, poliittisten päätöksentekijöiden sekä laajasti eri viranomaisten ja median kanssa kaikkien näiden ihmisten auttamiseksi. Kannustamme kaikkia osallistumaan kaikkiin niihin keskusteluihin sekä toimenpiteisiin, joilla muutoksia saadaan aikaan.

Suosittelemme myös allekirjoittamaan Lupa elää -kansalaisaloitteen. Se on askel eteenpäin – yksi askel, mutta oikeaan suuntaan.

Diakonissalaitos jatkaa edelleenkin laajamittaista työtä kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien auttamiseksi. Jokainen ihmiselämä on arvokas ja tärkeä.

Anne Hammad vastaa Al Amal -päiväkeskuksen toiminnasta ja toimii projektipäällikkönä Diakonissalaitoksen Suojattomat-yhteisöhankkeessa.


Allekirjoita Lupa elää -kansallisaloite

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: