Tunteet ovat osa työelämää

16.2.2021

Tunteista puhuminen on ollut erityisen muodikasta jo muutamia vuosia. Me suomalaiset olemme leimanneet itse itsemme huonoiksi puhumaan tunteistamme ja tiukan paikan tullen olemmekin voineet vetäytyä tämän itsellemme annetun leiman taakse piiloon. Mutta nyt tuntuu, ettei tätä tunnekeskustelua pääse pakoon enää missään – ei edes työpaikalla. Miksi tunteista tulee keskustella, myös työpaikalla, kysyy Rinnekodin kehittämispäällikkö Nadja Delcos.

Nainen poseeraa kameralle turkoosin taustan edessä.

Blogin kirjoittanut Nadja Delcos työskentelee Rinnekodilla kehittämispäällikkönä.

Diakonissalaitoksella tehdään arvokasta työtä ihmisten ihmisarvon, hyvinvoinnin ja merkityksellisen elämän eteen. Vaikka auttamistyö on keskimäärin äärimmäisen palkitsevaa, kohtaamme työntekijöinä ajoittain myös huonoja päiviä, vaikeita kohtaamisia. Hetkiä, joiden jälkeen omat tunteemme ovat koetuksella. Tällöin saatetaan ajatella, että tunteet ovat ohimeneviä. Niin kuin ne ovatkin, mutta merkityksettömiä ne eivät ole.

Meillä on sisäänrakennettu mekanismi työntää mahdollisimman nopeasti epämiellyttävät tunteet syrjään. Kuka nyt haluaisi käydä vaikean kohtaamisen jälkeen vielä vaikeita tunteitaan läpi. Tunteiden läpikäyminen työyhteisössä on kuitenkin avain parempaan hyvinvointiin.

Erityisesti negatiivisten tunteiden purkaminen rakentavasti turvallisessa ilmapiirissä voimauttaa ja hitsaa työyhteisöä yhteen. Tunteiden käsittelemättä jättäminen taas pahimmillaan tulehduttaa koko yhteisön tunneilmaston. Ja se lopulta vaikuttaa niin työntekijöiden kuin asiakkaiden hyvinvointiin. Emmehän tee työtä erillisessä kuplassa, vaan jaamme saman tunneilmaston asiakkaittemme kanssa.

Tunteista puhuminen on parhaimmillaan dialogia

Mitä tunteista puhuminen sitten tarkoittaa? Ensimmäisenä tulee mieleen sanavalmiit some-kasvot, jotka kuvaavat vahvoilla adjektiiveilla arkisetkin tunnekokemukset niin, että ne tuntuvat tulivuoren purkauksilta. Sen jälkeen saattaa tulla tunne, etten minä osaa sanoittaa mitä tunnen.

Tunteista puhuminen on kuitenkin muutakin kuin räiskyvää yksinpuhelua. Parhaimmillaan se dialogia, jossa toinen auttaa toista sanoittamaan, mitä tilanteessa tapahtui ja mitä tilanteessa koki. Miten toimin, mitä tunsin ja miten tämä kaikki vaikutti kohtaamaani henkilöön. Yhteisen keskustelun kautta ymmärrys tilanteesta lisääntyy kaikilla. Työpaikalla se lisää työyhteisön kollektiivista myötätunnon ja armollisuuden kokemusta ja sitä kautta luottamusta kohdata myös tulevaisuuden vastoinkäymisiä.

Meillä Diakonissalaitoksella halutaan olla sote-alan rohkein työpaikka, jossa ihmiset ottavat ammattitaidon lisäksi sydämen mukaan töihin. Rohkeutta on se, että meillä saa ja pitää puhua tunteista, myös niistä vaikeista asioista. Ja meillä tämä ei ole muoti-ilmiö vaan sitä ohjaa aito halu olla Suomen hyvinvoivin työpaikka.

Blogin kirjoittanut Nadja Delcos työskentelee Rinnekodilla kehittämispäällikkönä.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit