Yhdessä elämisen taitoja voi opetella tai vahvistaa nyt, aina ja siinä välissä

Yhteiskunta moninaistuu ja moniarvoistuu, mutta myös monimutkaistuu ja eriytyy ennenkuulumatonta tahtia, kirjoittaa erityisasiantuntija Laura Hakoköngäs. Hän toteaa, että tarvitsemme taitoja ja menetelmiä, joiden avulla selviämme niin arjesta kuin kriiseistäkin.

Niin yksilön kuin yhteisönkin on hankala surffata murroksen aallonharjalla tai nähdä tarkasti horisonttiin. Kukaan meistä ei sitä paitsi näe siellä samaa kuin toinen: sosiaalinen media suodattaa sinne oman kuplamme kärjekkäimmät tunnetilat ja mielipiteet. Samalla hämärtyy faktojen ja ääripäisten näkemysten välinen raja. Osa ihmiskunnasta esimerkiksi kieltää edelleenkin ilmastokriisin, vaikka sen laineet iskevät jo majakan oven läpi.

On vaikea kokea yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin, ellei aidosti – syystä tai toisesta – ymmärrä mitä he kokevat ja tuntevat. Ajatuksemme ’toisista’ perustuvat yhä useammin median tai algoritmien vankistamiin mielikuviin, ei toisen ihmisen arjen, ajatusten tai todellisuuden tuntemukseen. Myös työelämä on kovassa muutoksessa . Se on pirstaloitunutta ja tiivistahtista. Omaa ja muiden roolia voi olla vaikea hahmottaa selvästi. Pitkään kestänyt maailmanlaajuinen terveyshätätila ei ole helpottanut yhteisyyden kokemuksia ihmisten elämässä tai työpaikoilla, mutta se on näyttänyt yhteyden akuutin tarpeen.

Nyt jos koskaan ihmiskunnalta kysytään paluuta peruskysymysten äärelle. Miten rakentaa yhteyttä toisiin? Miten varmistaa, että kaikenlaiset ihmiset saavat vaikuttamisen ja kuulluksi tulemisen kokemuksia? Millainen on toimiva yhteisö? Miten tunnistaa edellytyksiä yhteiseen tekemiseen ja uudistumiseen? Mitä tämä kaikki tarkoittaa johtamiselle?

Diakonissalaitoksen moniammatillisissa työryhmissä näitä kysymyksiä on tarkasteltu pitkään ja monelta kantilta. Sote-palveluiden ja kansalaistoiminnan sitkeää rajapintaa puhkovat kehittämishankkeet ovat sysänneet kollektiivista ammattilaisuuttamme systeemisen muutoksen ja sosiaalisten innovaatioiden suuntaan.

Yhteisöjen rakentaminen on myös ihmisten kyvykkyyksien tunnistamista

Olemme oivaltaneet, että toimivan ja inhimillistä hyvää kasvattavan yhteisön tunnusmerkkejä ovat huokoisuus eli ulos- ja sisäänhengittävät rajapinnat ja vieraanvaraisuus eli kyky vastaanottaa yhä uusia ihmisiä uteliaasti ja lämpimästi. Osaamme käydä vuoropuhelua, joka tuo näkyviin ihmisten kyvykkyydet. Olemme oppineet, että jonkin ihmisryhmän toimijuutta ja hyvää tavoiteltaessa voikin olla tärkeää sivuuttaa sana ’kohderyhmä’ ja rakentaa nimenomaan kaikenlaiset ihmiset vastaanottavia avoimia tiloja, mielentiloja, verkostoja ja vuoropuheluita. Olemme myös omaksuneet ihmisten ja ihmisryhmien välille väistämättä syntyvien ristiriitojen ja konfliktien ennaltaehkäisemiseen ja purkamiseen tarvittavia taitoja ja menetelmiä.

Jotta oppimamme ei jää omien seinien sisälle, olemme muokanneet johtamistamme suuntaan, joka mahdollistaa ajatusten ja toisilta oppimisen ristiinhedelmöityksen ja ruokkii uusien ideoiden omaksumisen, kokeilemisen ja juurtumisen kulttuuria laajemminkin. Haluamme oppia vielä lisää ja liittyä muihin. Uskoaksemme olemme matkalla kohti pysyvämpää muutosta sekä yhdenvertaisuutta, hyvinvointia ja yhteiskuntarauhaa. Tai jotakin muuta. Sellaista hyvää, josta emme osaa vielä uneksiakaan.

Teksti erityisasiantuntija Laura Hakoköngäs & Diakonissalaitoksen yhdessä elämisen taitajat

PS: Valmiita vastauksia meillä ei ole, hyviä kysymyksiä sitäkin enemmän. Jos tunnistat teemoista sellaista, mikä resonoi omassa (työ)elämässäsi tai yhteisössäsi, ota yhteyttä. Vuoropuhelemme ja sparraamme tai valmennamme sinua ja työryhmääsi mielellämme. Ja opimme teiltä!