Kysymyksiä ja vastauksia julkisesta tilasta

Kauppakeskukset ovat puolijulkisia tiloja, mikä tarkoittaa sitä, että niihin voi mennä kuka tahansa, mutta niiden yksityiset omistajat voivat itse määritellä käyttäytymissäännöt ja sopivan tavan oleskeluun sekä asettaa tilojen käytölle rajoituksia.

Julkista tilaa määrittelevät lait eivät siis päde puolijulkisissa tiloissa sellaisenaan. Lisäksi kauppakeskuksille on annettu oikeus valvoa järjestystä tiloissaan. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien tehtäväksi on annettu huolehtia siitä, että tiloissa käyttäydytään sääntöjen mukaisesti.

Kauppakeskuksia sijaitsee usein merkittävissä avoimen tilan ja julkisen elämän keskuksissa. Näin ollen ne ovat keskeisessä roolissa kaupungeissa. Kauppakeskukset ovatkin suosittuja ajanviettopaikkoja – niissä oleskeluun liittyy paljon samoja elementtejä kuin julkisiin tiloihin, kuten toreihin tai puistoihin. Ero on, että oleskelu tapahtuu omistajan luvalla ja säännöillä. Toisinaan sääntöjen tulkinnasta voi myös olla epäselvyyttä, ja yhdenvertainen kohtelu voi riippua tulkitsijasta. Tärkeä kysymys on myös kaupallisuuden ja yhdenvertaisuuden suhde: ovatko asiakkaat ja muut oleskelijat yhdenvertaisia näissä tiloissa?

Kauppakeskukset ovat puolijulkisia tiloja, mikä tarkoittaa sitä, että niihin saa mennä kuka tahansa, mutta ne ovat yksityisessä omistuksessa. Tilojen omistajat saavat asettaa rajoituksia tilojen käytölle, joten kauppakeskuksessa oleskelu tapahtuu omistajan luvalla ja säännöillä. Puolijulkisessa tilassa järjestyksestä huolehtivat yleensä vartijat, jotka saavat ohjeistuksensa tilan omistajilta. (Ks. seuraava kysymys vartijan oikeuksista.)

Kaupallisen tilan, esimerkiksi kauppakeskuksen, omistajat saattavat toisinaan kokea ongelmaksi henkilöt, jotka eivät kuluta mitään. Joskus sääntöjen tulkinnasta voi myös olla epäselvyyttä, ja yhdenvertainen kohtelu voi riippua tulkitsijasta.

Poliisilla on oikeus poistaa henkilö paikalta tai tyhjentää alue yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Tällöin kyse on koti- tai julkisrauhan tai toisen omaisuuden suojelemisesta. Muutoin tämä tulee kyseeseen vain, mikäli henkilö aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

Vartijalla on oikeus poistaa paikalta tai estää pääsy alueelle vain, jos on kyse uhkaavasta käyttäytymisestä, tai on ilmeistä, ettei henkilöllä ole oikeutta oleskella alueella niiden ehtojen perusteella, jotka toimeksiantaja on asettanut. Yksityiset liiketilat, esimerkiksi kauppakeskukset, voivat kieltää esimerkiksi kerjäämisen hallinnoimissaan tiloissa, mutta eivät tietyn henkilön oleskelua alueella.

Tämä on tulkinnanvaraista. Esimerkiksi pelkkä päihtymystila ei oikeuta tilasta poistamiseen, vaan lain mukaan henkilön tulee aiheuttaa “huomattavaa häiriötä”.

Lain tulkitseminen on hankalaa, sillä se, mikä on joillekin normaalia käytöstä, voi joidenkin mielestä olla häiritsevää. Myös eri kulttuurien ja alakulttuurien parissa käytösnormit voivat olla erilaisia, ja omasta toiminnasta poikkeavaa käytöstä saattaa joskus olla vaikea ymmärtää.

Julkisessa tilassa suuntaviivat ovat selkeämpiä, mutta puolijulkisen tilan säännöt ja siellä epäsopivana pidetty käytös saattavat olla monitulkintisempia ja epämääräisempiä: välillä on vaikea arvata, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Rajanveto herättää myös kysymyksen siitä, onko yhteisissä tiloissa tilaa erilaisille tavoille oleskella ja hyödyntää tiloja.

Etninen profilointi vaikuttaa voimakkaasti sitä kohtaavien perusturvallisuuteen, yhteiskunnalliseen luottamukseen ja siihen, voiko ihminen kokea kuuluvansa yhteiskuntaan tasa-arvoisena yksilönä. Epäoikeudenmukaiseksi koettu kontrolli voi vähentää eri vähemmistöryhmien kokemaa luottamusta suomalaista yhteiskuntaa kohtaan ja halua osallistua siihen. Toiseuttaminen lisää myös vähemmistöstressiä ja vähentää konkreettisia toimintamahdollisuuksia eri yhteiskunnallisissa yhteyksissä.

Ei välttämättä. Etniseen profilointiin syyllistyminen ei edellytä aikomusta syrjiä, vaan se voi olla seurausta rodullistavista käytännöistä ja tottumuksista. Sekä profilointia edellyttävän ohjeistuksen antaminen että sen mukaan toimiminen on laitonta.

Etnisen profiloinnin kohteeksi joutuvalla on aina oikeus kysyä perustetta toimenpiteelle ja sille, miksi valikoitui sen kohteeksi. Myös toimenpiteen tekijän tietoja ja kanteluosoitetta saa kysyä.

Kantelu on suositeltavaa tehdä, jotta tilanne voidaan arvioida ja siihen puuttua.

Suomessa on viisi virallista mekanismia, joiden kautta etnisestä profiloinnista voi valittaa:

1. Kantelu yhdenvertaisuusvaltuutetulle
2. Hakemus yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan
3. Rikosilmoitus poliisille
4. Hallintokantelu oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle
5. Hallintokantelu poliisille

Pysäytetyt-hankkeen sivulta löydät tarkempia ohjeita siihen, kuinka kantelu tehdään ja kenelle se tulee missäkin tapauksessa osoittaa.

Kantelun tekemiseen et tarvitse juristia tai lakiasiantuntemusta. Kaikki valitusväylät ovat sekä Suomen kansalaisten että ulkomaalaisten käytettävissä. Tällä hetkellä etnistä profilointia kohtaavat tekevät näitä valituksia tai kanteluja varsin harvoin. Onkin tärkeää, että tietoa menettelytavoista levitetään, ja että ihmiset voivat saada apua asioiden eteenpäin viemiseen.

Tilanteeseen puuttuminen on aina tärkeää. Turvallisen julkisen tilan rakentaminen on kaikkien tehtävä eikä se saa jäädä syrjinnän kohteeksi joutuvien ihmisten harteille.

Jos todistat syrjintää sivusta, lähesty tilannetta aina rauhallisesti. Voit kertoa häirinnän kohteelle, että olet hänen tukenaan ja kysyä häneltä, tarvitseeko hän apuasi tai toivooko hän esimerkiksi, että tilanne videoidaan todistusaineistoksi.

Ole tarvittaessa yhteydessä poliisiin, joka voi tarvittaessa poistaa häirintään tai ahdisteluun syyllistyneen henkilön tapahtumapaikalta. Jos vartijat tai järjestyksenvalvojat syyllistyvät rikkeisiin, ota siinäkin tapauksessa yhteyttä poliisiin. Myös poliisin harjoittamasta etnisestä profiloinnista tai syrjinnästä voi valittaa. (Ks. edellinen kysymys.)

Kerjääminen on Suomessa laillista. Myös myyntityö on sallittua. Kiellettyä on niiden yhteydessä kova metelöinti, uhkaava ja pelottava käyttäytyminen tai roskaaminen. Mikäli kerjäämisen tai myyntityön yhteydessä joutuu häirityksi, haukutuksi tai pois ajetuksi, kyseessä on syrjintä, josta kannattaa mahdollisuuksien mukaan kannella.

Kerjääminen on sallittua yleisillä paikoilla (eli julkisessa tilassa), jos se ei häiritse yleistä järjestystä tai aiheuta vaaraa. Kerjäämisen sinänsä ei voida katsoa aiheuttavan häiriötä yleiselle järjestykselle, eikä sitä ole järjestyslaissa kielletty.

Yksityiset liiketilat voivat kuitenkin laatia toimialueen haltijan oikeudella erilaisia oleskelun ehtoja, mukaan lukien kieltää kerjäämisen hallinnoimissaan tiloissa, mutta ei sinänsä tietyn henkilön oleskelua alueella.

Turvallisuus on erittäin kokonaisvaltainen asia. Se tarkoittaa paitsi fyysistä turvallisuutta ja tunnetta siitä, ettei tarvitse pelätä joutuvansa väkivallan kohteeksi, myös vapautta olla oma itsensä, ilmaista itseään, asettaa omat rajansa ja olla osallinen kaikesta toiminnasta.

Turvallisessa tilassa kaikenlainen häirintä on ehdottomasti kiellettyä. Häirintää on mikä tahansa toiminta tai käytös, joka syrjii tai alistaa toisia, luo vihamielistä ja epämiellyttävää ilmapiiriä tai uhkaa jotakuta ihmistä tai ihmisryhmää.

Aika ajoin kuulee väitteitä, että kerjääminen olisi organisoitua rikollista toimintaa, johon liittyisi muun muassa pakkotyötä tai ihmiskauppaa. Diakonissalaitoksen havaintojen mukaan tällaisesta ei siirtolaistaustaisten romanien kohdalla ole millään tavalla systemaattisesti tai suuremmassa mittakaavassa kysymys.

Siirtolaisromanit ovat tavallisia perheellisiä ihmisiä Itä-Euroopan maista. Tyypillisesti perheet lähettävät yhden aikuisen hankkimaan toimeentuloa ja etsimään työmahdollisuuksia vauraammassa Euroopan maassa. Lapset jätetään luotetun sukulaisen hoidettavaksi. Ajatuksena on, että ulkomailla tuloja hankkiva lähettää rahaa perheelleen kotimaahan.

Kerjäävälle ihmiselle voi halutessaan antaa rahaa tai tarjota ruokaa ilman pelkoa siitä, että raha menee väärään tarkoitukseen tai rikollisen toiminnan tukemiseen.