Työkirja vahvistaa pakolaislapsen ääntä ja auttaa jäsentämään koettua
Jokaisella lapsella on oikeus omaan tarinaansa, omiin kokemuksiinsa ja tunteisiinsa. Hänellä on oikeus tulla kuulluksi. Jokaisen lapsen sodasta selviytymistarina on ainutlaatuinen. Näin sanoo projektipäällikkö ja psykiatrinen sairaanhoitaja Marjo Neste, joka työskentelee Diakonissalaitoksella kiintiöpakolaisina maahan tulleiden vaikeasti traumatisoituneiden lasten, nuorten ja heidän perheiden parissa.
Pakolaislapsen tarinan näkyväksi tekemiseksi on nyt valmistunut työkirja Minun tarinani, jota sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat käyttää terapeuttisena tai tukea antavana työvälineenä kuntoutuksessa. Vastaavanlaista työkirjaa ei tiettävästi ole aiemmin Suomessa tehty.
– Lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat monet tekijät, myös selviytymiskyky on yksilöllistä. Silloin kun lapsi kohtaa ikätasoonsa nähden liian paljon käsittämättömiä asioita, tarvitsee hän rinnalleen turvallisen aikuisen, jonka kanssa hän voi yhdessä miettiä näitä vaikeita asioita, jäsentää niitä ja ehkä lopulta hyväksyä ne osaksi omaa tarinaansa, Marjo Neste toteaa.
Marjo Neste toimii Lasten ja nuorten toiminnan projektipäällikkönä Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksessa. Idea työkirjasta syntyi heti lasten ja nuorten toiminnan käynnistyessä parisen vuotta sitten.
– Työssämme kuulemme usein vanhempien ja aikuisten tarinan ja heidän kokemuksensa sodasta, mutta lapsen ääni jää vaimeaksi. Halusimme lähteä vahvistamaan juuri lapsen ääntä, Marjo Neste muistelee työkirjan syntymistä.
Lasten ja nuorten toiminta tekee narratiivista altistusterapiaa (NET) Tampereen yliopiston tutkimushankkeen alaisena. Tähän tutkimukseen tarvittiin verrokkimenetelmä ja näin kypsyi ajatus työkirjasta. Sen toteutusta pohdittiin monelta kantilta. Idean kehittelyyn Marjo Nesteen lisäksi lähti mukaan psykologi, lasten psykoterapeutti VET Ann-Christin Qvarnström-Obrey, ja lastenpsykiatri Mari Levander. Projektityöntekijä ja sosiaalityöntekijä Sandra Hagman on osallistunut sekä työkirjan että siihen kuuluvan työntekijän oppaan suunnitteluun ja perheterapeutti Mari Mäkinen-Halttunen on ollut mukana työntekijän oppaan toteutuksessa. Työkirjan kuvat on tehnyt Ninka Reittu.
Pakolaisuuden alkamisesta kotoutumiseen
Minun tarinani on tarkoitettu työskentelyyn 3–13-vuotiaiden lasten kanssa. Työkirja nuorille ja nuorille aikuisille on tarkoitus tehdä syksyllä 2018. Työkirjan sisältö on kolmijakoinen ja pohjautuu pakolaisuuden traumamalliin. Aluksi käsitellään kotimaan tilannetta, sitten pakomatkaa, leiriolosuhteita ja kokemuksia toisessa maassa sekä lopuksi kotoutumista Suomeen. Työkirjan eri osiot ovat värikoodatut ja ne auttavat hahmottamaan kulloinkin käsiteltävää aihepiiriä. Lapsen tarinaa avataan tekstein ja kuvin.
– Ajatuksena on myös se, että työkirjasta voi valita kunkin lapsen tilanteen mukaisen painopistealueen, esimerkiksi kotoutumisen ja painottaa työskentelyä ajallisesti juuri tähän vaiheeseen, Marjo Neste sanoo.
Työkirjaa täytetään yhdessä työntekijän kanssa ja se voi tapahtua joko kotikäynnillä tai vastaanotolla. Kuntoutuksen ajan tarinakirja on työntekijän hallussa, mutta hoidon päättyessä lapsi niin halutessaan saa kirjan itselleen.
Minun tarinani -työkirja on nyt testausvaiheessa ja sitä jatkokehitetään noin parikymmenen erikoissairaanhoidon ammattilaisen käyttökokemusten pohjalta.
HDL:n Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toiminnan rahoitti Turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahasto (AMIF) vuoteen 2022. Toiminnan ensisijaisia asiakkaita ovat kiintiöpakolaisina maahan tulleet alle 24-vuotiaat kidutetut ja vaikeasti traumatisoituneet lapset ja nuoret perheineen.
Artikkeli on julkaistu maaliskuussa 2018 ja sitä on päivitetty maaliskuussa 2021 ja 2023.