Nuorisotakuusta yhteisötakuuseen

Hei päättäjä, miten varmistetaan että hoitoa tarvitsevat pääsevät mielenterveyspalveluihin? Vamoksen nuoren esittämä kysymys kansanedustajaehdokkaille herättää tärkeän asian äärelle. Mitä sinä tähän vastaisit? Tai kun nuori kertoo, että ei saa yrityksistään huolimatta yhteyttä mielenterveyspalveluihin tai että käynnit ovat harventuneet vain lääkereseptin uusimiskäynneiksi ja keskustelutarpeet tulee lääkärin ja hoitajan mukaan hoitaa muualla. Miten päästään nuorisotakuusta yhteisötakuuseen?

Vamos on vaikuttavuutta.

Olemme Vamoksessa kuulleet viime vuosina usein tämänkaltaisia kysymyksiä. Nuorten mielenterveyden haasteet ja niihin vastaaminen ovat päivänpolttava kysymys monessa kaupungissa ja samaa asiaa puidaan monissa eri foorumeissa. Miksi palveluihin on vaikeaa päästä ja miksi niin moni nuori kokee, ettei hyödy saamistaan palveluista? Tarvitaanko lisää resursseja vai pitäisikö meidän vaan pistää nykyiset toimimaan paremmin. Ministeri Annika Saarikko totesi Nuori 2019 –tapahtumassa, että resursseja on varmasti riittävästi, mutta tarvitsemme nykyisten resurssien uudelleenjärjestelyä.

Diakonissalaitos toteutti vuosina 2017-2018 hallituksen kärkihanketta Nuorisotakuusta yhteisötakuun suuntaan. Hankkeessa kehitettiin matalan kynnyksen toimintaa, jossa palvelut jalkautuivat nuoren luokse, nuorta tuettiin saamaan tarkoituksenmukaiset palvelut ja kiinnittymään niihin. Lisäksi nuorta tuettiin kiinnittymään lähes kynnyksettömään Mindset-ryhmätoimintaan, jossa nuori sai turvallisesti harjoitella ryhmässä olemista ja pysähtyä erilaisten omaa elämää koskettavien teemojen äärelle yhdessä vertaisten kanssa mutta turvallisesti ammattilaisten tuella.

Hankkeessa mukana olleilla nuorilla oli merkittävällä osalla mielenterveyden haasteita. Vamos-toiminnassa havaittiin, että hankkeen nuorten valmennusjaksot pitenivät keskimäärin noin kahdella kuukaudella ja todettiin, että heikossa kunnossa olevat nuoret tarvitsevat pitkäkestoista ja aikarajatonta palvelua.   Samaan aikaan kun hankkeessa tehtiin työtä nuorten kanssa, alkoivat kunnissa lähetteiden määrä psykiatrisiin palveluihin kasvaa, erikoissairaanhoidon ja kuntien peruspalvelut eivät enää vetäneet entisellä tavalla nuoria. Vamoksessa havaittiin, että nuoret joutuivat odottelemaan pitkiäkin aikoja päästäkseen tarvitsemiinsa palveluihin ja Vamoksen valmentajat kannattelivat nuoria kunnes hoito pääsi alkamaan.

Miten Vamos sitten toimii?

Vamoksessa työ lähtee aina liikkeelle nuoren tarpeista. Nuoren tarpeet ja kokemukset ovat keskiössä ja tavoitteet valmennukselle asetetaan aina nuoren kanssa dialogissa, jossa lähdetään rakentamaan maltillisia välitavoitteita kohti nuoren tavoitteita ja unelmia. Yhdessä nuoren kanssa kartoitetaan ja haetaan hänen tarvitsemansa palvelut ja palveluintegraatiota rakennetaan nuorilähtöisesti. Osa nuorista voi käydä useassa palvelussa eri työntekijöillä, kuten sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja, lääkäri, toimintaterapeutti, sosiaaliohjaaja, te-palvelujen asiantuntija jne. Tämä voi olla nuorelle hyvin hämmentävää, varsinkin jos nämä ammattilaiset eivät keskustele yhdessä niin että nuori on itse paikalla. Pahimmillaan ammattilaiset antavat toisistaan tietämättä nuorta eri suuntiin vetäviä neuvoja ja nuori hämmentyy entisestään.

Nuorilähtöisen palveluintegraation tavoitteena on, että nuoren asioita edistävät ammattilaiset saadaan saman pöydän ääreen yhdessä nuoren kanssa. Runsaasti eri palveluiden tarpeessa olevien nuorten kohdalla nuori hyötyy omasta työntekijästä, joka on selvillä nuoren palveluista sekä roolittaa että sanoittaa palveluiden tarkoitusta ja tavoitetta yhdessä nuoren kanssa. Tällöin nuoren omaan elämäänsä asettamia tavoitteita voidaan lähteä työstämään yhdessä eri toimijoiden kanssa työskennellen samaan suuntaan – ei nuorta repivästi vaan tukevasti.  Kärkihakkeessa havaittiin, että suunnitelmallinen nuorilähtöinen, kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen palvelu saa aikaan vaikuttavia tuloksia yhteiskunnan marginaalissa elävien nuorten parissa.

Miten mielenterveyspalveluita sitten voitaisiin tehostaa nykyisin resurssein?

Ennaltaehkäisy

Tuetaan perheitä, lapsia ja nuoria. Luodaan yhteiskuntaan välittämisen kulttuuria, jossa jokainen välittää ja toimii välittävällä tavalla. Mitä aiemmin pääsemme kiinni asioihin, sitä pienemmiksi ne jäävät ja samoin jäävät palvelutarpeet.

Nuorten palveluiden kehittämisessä tulisi ottaa huomioon perhe- ja yhteisötyön näkökulmat, sillä nuoren elämään vaikuttavat vahvasti hänen läheisensä. Työskentelyn ulottaminen myös nuoren lähiverkostoon tuottaisi muutosta laajemmin nuoren elämässä ja sillä voitaisiin tukea tarpeen mukaan myös nuoren lähiverkostoa. Usein nuoren lähiverkostossa on erilaisia haasteita ja nuoren mielenterveyden ongelmat kuormittavat läheisiä. Lähiverkoston tukeminen tukee ja vahvistaa nuoren voimaantumista ja saa aikaan pysyvämpiä muutoksia. Ylisukupolvinen huono-osaisuus on todellisuutta usealle näistä nuorista ja tässä yhteiskunnallisessa muutoksessa tarvitaan kokonaisvaltaisempaa tukea, joka ulottuu nuoria laajemmalle tasolle.

Nuorilähtöinen palveluintegraatio

Eri alojen ammattilaisilla on valtavasti osaamista, tietoa, taitoa ja menetelmiä. Saadaanko kaikkea tätä osaamista aidosti käyttöön? Olisiko aika purkaa eri ammattikuntien ja keinotekoisten sektorien raja-aitoja ja istua saman pöydän ääreen? Massojen hoitamisen sijaan voisimme keskittyä yksilöön ja hänen haasteisiinsa niin että voisimme oikeasti lähteä edistämään yksilön kannalta tärkeitä asioita aidosti ja oikein resurssein. Kaikki eivät tarvitse intensiivisiä ja moniammatillisia palveluratkaisuja, mutta nykyiset järjestelmät luovat turhia päällekkäisiä palveluja koska ”järjestelmä” meidät tähän pakottaa. Tarvitsemme yhteistoimintaa laajentamaan ammatillista horisonttiamme ja toimimaan yhdessä, jolloin eri toimijoiden roolitus onnistuu, turhaa palveluiden päällekkäisyyttä karsitaan ja palveluiden keskiöön voidaan nostaa se tärkein – nuori.

Kolmannen sektorin hyödyntäminen nuorten kanssa työskentelyssä on kustannustehokasta ja nuoren kannalta mielekästä. Vamoksessa, jossa valmentaja pystyy jalkautumaan nuoren arkeen, kotiin ja eri palveluihin, pystyy hahmottamaan nuoren elämän kokonaistilannetta ja tukemaan nuorta tämän tarpeiden mukaan. Valmentaja pystyy tukemaan nuorta siinä, että hän pääsee tarvitsemiensa palveluiden, kuten mielenterveyspalveluiden varatuille ajoille ja hukkakäyntien määrä vähenee. Tässä digitaalisten palvelujen käyttöönotto ja etävastaanotot voisivat tuoda vielä enemmän mahdollisuuksia. Lisäksi valmentaja pystyy harjoittelemaan nuoren kanssa arjen taitoja ja tukemaan näin nuoren hoitoa, jolloin nuoren oma toimijuus ja elämänhallinta vahvistuvat.

Palveluintegraation onnistuminen vaatii uudenlaista palveluiden johtamista, resursointia ja muutoksia käytännön työtavoissa – on uskallettava luopua jostain, jotta saa tilalle jotain uutta. Parhaimmillaan palveluintegraation avulla saadaan tuotettua tehokkaampia ja kohderyhmän tarpeet paremmin huomioon ottavia kokemuksia ja mikä tärkeintä – vähentämään nuorten juoksuttamista luukulta toiselle. Kärkihankkeessa havaittiin, että käytännön työssä työpari- ja verkostotyö onnistui parhaiten kun Vamoksen valmentaja nähtiin verkostossa tärkeänä jäsenenä ja tasavertaisena työparina edistämässä nuoren hyvinvointia yhdessä julkisten palvelujen kanssa. Tällöin työnjaosta ja roolituksesta nuoren tavoitteiden edistämisessä on helpompaa sopia ja työskentelyn suunnan seuranta mahdollistuu. Parhaimmillaan palveluintegraatio mahdollistaa nuoren paremman kiinnittymisen palveluihin ja hukkakäyntien määrä vähenee.

Hankkeiden sirpaleisuudesta kohti pysyvämpiä palveluratkaisuja

Nuorten kanssa työskennellään useissa hankkeissa ympäri Suomea ja niissä tehdään valtavasti kehittämistyötä ja luodaan uusia innovaatioitakin. Hanketyöllä pystytään varmistumaan siitä, että työ ei jämähdä paikalleen ja ala kehittyy jatkuvasti. Mutta. Miten hankkeissa kehitettyjä hyväksi ja vaikuttaviksi havaittuja toimintamalleja saadaan siirrettyä pysyväksi toiminnaksi? Kokemuksesta usea järjestötoimija kertoo, että juuri kun hankkeessa kehitetty hyvä toimintamalli on lähtenyt lentoon, joudutaan toiminta ajamaan alas, koska jatkorahoitusta hankkeelle ei saatu. Myös julkisissa palveluissa toimijat turhautuvat jatkuviin hankkeisiin, jotka tulevat ja menevät. Jotta pystytään rakentamaan aidosti pitkäjänteisiä ja kestäviä palveluja, on pystyttävä näkemään pidemmälle kuin seuraavan hallituskauden ajalle.

Miten nuori tämän asian sitten ratkaisisi?
Tarvitaan aitoja kohtaamisia, että kohdataan ihminen ihmisenä ja että kohtaaminen on helppoa.

• Nuorisotakuun kärkihanke- Vamos-loppuraportti (pdf)
• Mindset- tutkimuksen tiivistelmä (pdf)
• Mindset- mallinnus (pdf)

Lisätiedot:

Jenni Oliveira
Palvelualuejohtaja, Vamos Helsinki ja työllisyyspalvelut
jenni.oliveira@hdl.fi
puh.050 412 1400

Artikkeli on kirjoitettu huhtikuussa 2019 ja sitä on päivitetty maaliskuussa 2021.