Jutan kirje
Kirjeeni Sinulle, nuori
Ryhdyn kirjoittamaan kirjettäni tiedostaen, että en tunne yhtään nuorta, joka erityisesti kaipaisi tai kyselisi elämänohjeita keneltäkään keski-ikäiseltä ihmiseltä :-). Sen vuoksi ethän lue tätä kirjettä niin, että se sisältäisi ohjeita siitä, miten Sinun kuuluisi elämääsi elää. On kuitenkin vaikea olla kirjoittamatta niistä oivalluksista, joita olen ajan saatossa itse ymmärtänyt tai kokenut. Tartu siis niihin asioihin, jotka saattavat tarjota oivalluksia Sinulle tai sitten älä tartu. Ehkä viisaus piileekin siinä, että polkusi on aina Sinun valintasi ja aikuisuuteen kasvaessa huomaat, että on paljon valintoja, joihin pystyt itse vaikuttamaan.
Ensimmäisenä haluaisin rohkaista Sinua lempeyteen.
Tänä päivänä lempeyttä ja myötätuntoa ei muisteta eikä arvosteta entiseen tapaan, vaan tahallaan väärin ymmärtäminen ja vastakkainasettelu näyttäytyvät meidän jokapäiväisessä elämässä. Kun seuraat uutisia Suomesta ja maailmalta, sosiaalisen median keskustelua tai jopa keskusteluja omassa lähipiirissä, saatat huomata, että ihmisten ajattelu keskittyy usein oman näkökulman vaalimiseen. Mitä tapahtuisi, jos suhtautuisimme asiaan kuin asiaan lempeästi? On turvallista ajatella, että lähes jokaisella asialla on aina toinenkin näkökulma. Kun kohtaat ihmisen, joka ajattelee eri tavalla kuin sinä, voitko kohdata tämän ihmisen myötätunnolla ja yrittäen löytää hänen näkökulmansa asiaan? Lupaan, että tällainen lähestyminen rikastuttaa omaa ajatteluasi ja yhteisen sävelen löytäminen tuo mielihyvää.
Kirjoittaessani lempeydestä toista ihmistä kohtaan, ei voi olla kirjoittamasta lempeydestä itseä kohtaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, kohdistuu aikuistumiseesi valtavasti paineita – on odotuksia opiskeluun, ammattiin, elämäntyyliin ja jopa ulkonäköön/ulkoisiin puitteisiin liittyen. Jostakin syystä vallalla on ajatus, että elämässä pitää suorittaa ja saavuttaa asioita tietyssä järjestyksessä ja aikataulussa. Vietä rento lapsuus, opiskele, löydä puoliso, hommaa itsellesi ammatti ja ura. Hanki perhe ja omaisuutta. Näe maailmaa ja hanki näkemyksiä. Älä jää jälkeen, äläkä vaiheile. Nuori, lohduttaudu sillä, että tällaiset vaateet elämääsi kohtaan eivät ole takuu onnellisuudesta, eikä niiden tekemättä jättäminen leimaa Sinua millään tapaa. Voisin jopa sanoa, että esimerkiksi ulkoisten puitteiden rakentelu on täysin toissijaista verrattuna esimerkiksi tärkeisiin ihmissuhteisiin tai vaikkapa suhteeseesi luontoon ja liikuntaan. Tässä nyt yksi oivallus tarjoiltuna: Onnellisimmat hetkeni olen löytänyt lähiluonnosta perheen tai ystävieni kanssa – ilosta ja läsnäolosta. Euroissa tämä on arvoltaan 0 euroa, kokemuksena priceless. Löydä siis lempeys ja armollisuus itseäsi kohtaan, sillä olet sen arvoinen.
Ainoa asia, josta kannattaa itseään kritisoida, on välinpitämättömyys. Mieti, millä tapaa sinä olet toiselle ihmiselle läsnä? Jos vain mitenkään pystyt, niin tarjoile toiselle ihmiselle mahdollisuutta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ole utelias ja osoita kiinnostusta toista ihmistä kohtaan (tämä on taito, joka huomataan myös työelämässä). Rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys. Kun voit, välttele sitä tunnetta. Toivon myös, että meistä kukaan ei olisi välinpitämätön luontoa ja ilmastoa kohtaan. Meillä kaikilla on rooli siinä, millaisessa maailmassa tulevaisuudessa elämme. Vaikka teema ja haasteet ovat suuria, voit vaikuttaa omaan asenteeseesi ja siihen, mitä sinä pidät arvossa. Päätä, että luonto ja ilmasto ovat Sinulle tärkeitä.
Seuraavana: opettele nauttimaan viivyttelevistä juonenkäänteistä.
Käytän arkena kosolti aikaa omien lapsieni komentelemiseen liittyen puhelimen ja muun median käyttöön. Aika ajoin mietin, että onko esimerkiksi pelaamisen rajoittamisessa mitään järkeä ja pitääkö minun viikkoaikataululla narista snapeissä ja tictokeissa roikkumisesta? Fakta kuitenkin on, että mediasisältö tarjoilee dopamiinia aivoihin välittömästi, kun aloitat vaikkapa Netfix-sarjan katsomisen. Dopamiini on hyvän olon tunnetta tuottava hormoni. Kun taas aloitat lukemaan kirjaa, saattaa kestää pitkänkin tovin, että juoni alkaa rakentua, ja pääset niin kutsutusti ”kirjaan sisään”. Hyvän olon tunne tulee viivytellen. Nuoreni, älä anna aivojesi tottua vain nopeisiin hyvän olon tunteisiin. Kasvata itsellesi keskittymiskykyä ja hitauden sietokykyä. Toisin sanoen: tartu kirjoihin, vaikka sarjakuvien kautta, jos kirjat tuntuvat tässä kohtaa vielä raskailta. Lupaan, ponnistelusi on sen arvoista, koska keskittymiskykyä ja hitauden sietämistä sekä siitä nauttimista tarvitaan niin monessa muussakin asiassa.
Loppuun: luo itsesi kaikessa rauhassa.
Ole välillä liian innokas, turhan laiska, mene askel eteen ja suo itsellesi välillä mennä askelia taakse. Nauti matkasta aikuisuuteen, vaikka se kipeä välillä onkin. Ole lempeä, vaali vastuullisuutta ja myötätuntoa.
Lähdehän tästä nyt, uteliaasti ja luottaen.
Kaikella ystävällisyydellä,
Jutta, mentorisi