“Dialogin syventäminen on tärkeä sovinnon työkalu”

Winchesterin yliopiston professori Simon Keyes kehittää sovinnon teoriaa, tekee sovinnon työtä käytännössä ja puhuu luovan dialogin tärkeydestä. Hänelle dialogi on ennen kaikkea yhdessä ajattelua.

– Oma taustani on sosiaalityön sekä mielenterveyden, kodittomuuden ja rikosten ennaltaehkäisyn parissa toimivissa järjestöissä, professori Simon Keyes kertoo.

Alun perin eläintiedettä Oxfordin yliopistossa opiskellut Keyes tunnetaan nykyisin sovinnon teorian kehittäjänä. Hän johtaa Winchesterin yliopiston uskonnon, sovinnon ja rauhan keskusta ja siellä sovinnon maisteriohjelmaa.

– Meillä on opiskelijoita eri puolilta maailmaa. Kuuntelemme, opimme yhdessä ja kokoamme yhteen monialaista akateemista tutkimusta. Kehitämme myös narratiivista sovittelua sekä käytännön dialogitaitojen koulutusta, Keyes kertoo. Sovinnon teoria syntyy, kun käytäntö ja poikkitieteellinen tutkimustieto kohtaavat.

Sovinto on hänen mukaansa osa laajempaa rauhantyön kokonaisuutta, johon kuuluvat myös mm. rauhanrakentaminen, siirtymävaiheen oikeus sekä konfliktin käsittely.

Pommin tuhoamasta kirkosta sovinnon keskus

Keyes oli tehnyt pitkään arjen sosiaalityötä ja kehittänyt erilaisia ratkaisuja parantamaan yhteiskunnan marginaaliin jääneiden ihmisten asemaa.

Vuosituhannen vaihteessa oli uuden aika. Keyes kiinnostui uskontojenvälisestä työstä ja siirtyi uskontojen ja katsomusten ymmärrystä ja vuoropuhelua edistävään World Community for Christian Meditation -järjestöön. Siellä hän organisoi muun muassa tapahtuman, joka toi Dalai Laman ensimmäistä kertaa Belfastiin.

Käytännön sovinnontyön pariin Keyes tuli vuonna 2004. Tarvittiin Lontoo ja Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n pommin tuhoama keskiaikainen kirkko.

– Kirkko oli jäänyt tyhjilleen. Muutimme sen keskukseksi, johon kaikki saattoivat kokoontua, hän kertoo.

Kirkosta syntyi St Ethelburga’s Centre – keskus, joka tarjosi Lontoossa asuville eritaustaisille ihmisille ja lukuisille pakolaisille paikan, jossa saattoi kokoontua ja tuntea olonsa turvalliseksi. Pian siellä ryhdyttiin myös tekemään sovinnon työtä.

– Pyrimme luomaan ihmissuhteita yli konfliktien, kulttuurien ja uskontojen. Syntyi paljon positiivista energiaa. Keskuksessa on tehty paljon sovinnon työtä, ja siellä on syntynyt paljon uutta ymmärrystä, Keyes kertoo.

Yhdessä ajattelu sovinnon työkaluna

Keyesille tärkein sovinnon työkalu on dialogi.

– Dialogi on todella vahva työkalu. Sen avulla voi alkaa jälleenrakentaa ihmissuhteita, hän sanoo.

Keyes näkee dialogin ennen kaikkea yhdessä ajatteluna. Se eroaa perinteisestä vuoropuhelusta.

– Yhdessä ajattelu ei ole omien ajatuksien esiintuomista vuorotellen vaan sitä, että tullaan yhteen ja tutkitaan jotain asiaa. Silloin luodaan yhdessä jotain uutta, hän sanoo.

Dialogissa ei ole ennalta asetettua päämäärää. Keskustelu lähtee ihmisistä ja tilanteesta. Siinä ei haeta ratkaisua konfliktiin, vaan luottamuksen ja uudenlaisten ihmissuhteiden luomista.

Tärkeintä Keyesin mukaan on yrittää luoda tilanne, jossa tällainen dialogi on mahdollinen.

– Jokaisen täytyy tuntea, että on turvallista puhua ja että toiset kuuntelevat. Silloin dialogi luo vähitellen luottamusta ihmisten välille. Mutta sen syntyminen vie aikaa, hän pohtii.

Keyes näkee oman roolinsa fasilitaattorina, joka tuo eripuraiset ihmiset yhteen ja luo tilan, jossa dialogi voi syntyä.

– On tärkeää, ettei lähde mukaan syyttelyyn ja häpeään, vaan antaa ihmisille tilaa pohtia asioita itse. Ei pidä yrittää ratkaista ongelmaa, muuten ottaa samalla itselleen asian omistajuuden.

Hyvä dialogi luo kytköksen ihmisten välille

Keyes on käyttänyt yhdessä ajattelun dialogia muun muassa St. Ethelburgan keskuksessa, jossa käy paljon muun muassa sudanilaisia ja eteläsudanilaisia. Konflikti on jakanut heidät, eikä perinteinen dialogi toimi. Tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa.

– Konfliktista puhuminen oli vaikeaa. Dialogia syntyi vasta, kun aloimme puhua aiheista, jotka koskettivat kaikkia. Puhuimme esimerkiksi siitä, millaista on olla isä. Se muutti keskustelutilanteen. Löytyi jotain yhteistä, Keyes kertoo.

Yhteinen asia voi syntyä myös itse dialogissa, esimerkiksi yhdessä kuvitellusta tulevaisuudesta. Olennaista on löytää asia, jota kaikki pystyvät ajattelemaan.

– Täytyy tunnistaa positiivinen ydin, Keyes sanoo.

Hyvä dialogi luo kytköksen ihmisten välille. Kytkös puolestaan luo luottamusta. Se ei kuitenkaan käy helposti ja törmäyksiä tulee usein.

Keyesin mukaan sovinnossa on kyse juuri luottamuksen saavuttamisesta ja ihmissuhteiden uudelleenluomisesta.

– Sovinto ei tarkoita olemassa olevien suhteiden kuntoon saattamista vaan jotain laajempaa. Täytyy tunnustaa menneisyys, mutta olla jäämättä sen vangiksi. Suunnata tulevaisuuteen, hän sanoo.

Tarinankerronta avaa näkökulmia ja auttaa selviytymään

Toinen Keyesille tärkeä sovinnon työkalu on tarinankerronta.

Puhutaan eri näkökulmista, uusista äänistä ja tarinoista, jotka pääsevät päivänvaloon.

Puhutaan myös vastakertomuksista, jotka kyseenalaistavat vallassa olevan tarinan ja kertovat toisenlaisen totuuden.

– Vastakertomukset ovat tärkeä osa paranemisen prosessia. Niitä käytetään esimerkiksi rikosten uhrien kanssa työskennellessä. Vastakertomus voi auttaa uhria näkemään tilanteen vaikka selviytymistarinana, Keyes kertoo.

Uudenlaista tarinankerrontaa sovinnontyössä on myös narratiivinen sovittelu. Siinä konfliktitilanteissa usein toistetut negatiiviset tarinat pyritään kyseenalaistamaan ja keskeyttämään.

– Puhutaan hyvin konkreettisista asioista. Pyritään muuttamaan käytettyä kieltä, toistettuja fraaseja ja lauserakenteita, Keyes kertoo.

Sovinto syntyy vastapuolen kuulemisesta

Narratiivisen sovittelun käsite on peräisin kasvatuspsykologian tutkijoilta John Winsladelta ja Gerald Monkilta. Heille se on irtiotto perinteisestä sovittelun menetelmästä, joka pyrkii löytämään eri osapuolille yhteisiä intressejä.

He näkevät konfliktin syntyvän tapahtumista kerrottujen, sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyneiden narratiivien pohjalta. Myös yhteiset intressit rakentuvat näiden samojen narratiivien avulla. Eteenpäin päästään vasta, kun nähdään niiden alla olevat arvot ja ajatukset.

Keyes uskoo, että parhaimmillaan sovinto luo yhteistä uutta riitaisten osapuolien välille.

Myös sovittelijalta se vaatii paljon.

– Sovittelijan rooli on aika nöyrä rooli, jossa tarvitaan myös empatiaa. Empatian avulla ymmärrämme, että olemme kaikki ihmisiä. Alamme kuulla vastapuolen puhuvan – ihmisenä.

Professori Simon Keyes on ollut mukana asiantuntijana Afrikan sarven sovinnon prosesseja tukevassa #reconciliation-hankkeessa, joka on osa #sovinto-ohjelman kansainvälistä työtä. Helsingin seurakuntayhtymä, Diakonissalaitos ja Suomen Lähetysseura perustivat #sovinto-ohjelman vuoden 2020 alussa edistämään yhteiskuntarauhaa ja kunnioittavaa kanssakäymistä sovinnon ja sovittelun osaamisen ja tekojen kautta. #reconciliation-hanke saa ulkoministeriön tukea.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso