Vähemmistöjärjestö VoRAE luo siltaa Kosovon romanien ja valtaväestön välille

17.6.2022

Kosovon romanit elävät usein eristyksissä, köyhyydessä ja kokevat monenlaista syrjintää. Erityisen haasteellinen on naisten ja tyttöjen asema. Diakonissalaitos ja sen kumppanijärjestö VoRAE tukevat yhä useampia romaninaisia osallistumaan koulutukseen, työelämään ja poliittiseen päätöksentekoon.

Maria Dorofte, Isak Skenderi, Anca Enache ja Vesa Batalli.

Diakonissalaitoksen ohjelmakoordinaattori Maria Dorofte, VoRAE:n toiminnanjohtaja Isak Skenderi, Diakonissalaitoksen Itä-Euroopan työstä vastaava kehittämispäällikkö Anca Enache ja VoRAE:n työllisyysohjelman päällikkö Vesa Batalli VoRAE:n toimistolla Pristinassa.

– Meidän täytyy rikkoa tämä meidän Berliinin-muurimme, sillä se estää vuorovaikutuksen. Yli 80 prosentilla valtaväestöstä ei ole minkäänlaista kontaktia romanitaustaisiin ihmisiin, mutta kaikilla on heistä mielipide, kosovolaisen VoRAE:n eli Voice of Roma, Ashkali and Egyptian -järjestön toiminnanjohtaja Isak Skenderi sanoo.

Kosovon Berliinin-muuri on näkymätön, mutta läsnä, sekä asenteissa että yhteiskunnan rakenteissa. Romanit elävät toisessa todellisuudessa kuin valtaväestö, eivätkä maailmat kohtaa.

Vähemmistöjen todellisuutta ovat köyhyys, työttömyys, syrjintä ja näköalattomuus. Koulut jäävät kesken, ihmiset syrjäytyvät. Erityisen huono on naisten ja tyttöjen asema.

Valtaväestön todellisuutta on usein mustalaisvastaisuus, jossa stereotypiat vahvistavat itseään.

Yritysmaailmasta ihmisoikeuksia edistämään

Skenderi on itse romani ja hänen taustansa on yritysmaailmassa. Jugoslavian sodan aikana hän oli pakolaisena Pohjois-Makedoniassa ja palasi sieltä Kosovoon viisitoista vuotta sitten.

– En ikinä ajatellut, että tekisin tällaista työtä. Koska olin hyvä numeroiden kanssa, opiskelin taloutta ja menin yritysmaailmaan. Vähitellen silmäni avautuivat, ja aloin nähdä, millaiset jäljet sota jätti ja mitä ihmiset joutuivat kokemaan etnisen taustansa takia. Ajattelin, että haluan käyttää energiaani toisin. Nyt meillä on takana viisitoista vuotta työtä ihmisoikeuksien parissa Kosovossa, ja se alkaa näkyä, hän sanoo.

Skenderi ja muut VoRAE:ssa toimivat sillanrakentajina vähemmistöjen ja muun yhteiskunnan välillä.

– Haluamme muuttaa lakeja, löytää syrjinnän alkusyyt ja puuttua niihin. Se ei ole helppoa, sillä asenteet ja lait muuttuvat hitaasti, hän sanoo.

Nyt Kosovossa on edistysmielinen hallitus, ja VoRAEta kuunnellaan. Alussa asennemaailma oli toinen.

– Kun perustimme järjestöä, piti olla tarkka siitä, mitä sanoi ja teki, sillä petturin maineen sai helposti. Hallitus oli perässämme ja toimistomme pengottiin, jotta meitä voisi syyttää korruptiosta. Mitään ei löytynyt, hän kertoo.

Romaninaiset omia yrityksiä perustamaan

Viime vuonna yhdeksäntoista romaninaista sai apurahaa liiketoimintasuunnitelmaan ja oman yrityksen perustamiseen.

– Se oli iso juttu. He perustivat kampaamoita, ompelimoita, leipomoita ja maatalouspalveluita, ja toimivat siten suunnannäyttäjinä muille. Rohkaisimme heitä lähtemään myös oman yhteisön ulkopuolelle, näkymään yhteiskunnassa, VoRAE:n työllisyysohjelman päällikkö Vesa Batalli kertoo.

Se, että romaninaiset aloittavat yrittäjinä yhteiskunnassa ei ole itsestään selvää. Takana on iso asennemuutos ja rohkeutta astua uuteen.

Myös Batalli haluaa rakentaa siltoja ja nostaa vähemmistön esiin.

– Autan etenkin tyttöjä ja naisia saamaan äänensä kuuluviin. Haluamme heidän verkostoituvan ja näkyvän. Moni romaninainen ja -tyttö kokee edelleen syrjintää, köyhyyttä ja mahdollisuuksien vähyyttä, hän kertoo.

Batalli on itse valtaväestöä. Hän opiskeli julkishallintoa ja lakia Kosovon yliopistossa, työskenteli Skenderin tavoin yritysmaailmassa ja oivalsi sitten haluavansa käyttää taitojaan toisin.

Romaniyhteisössä Batalli kävi ensimmäistä kertaa vasta VoRAE:ssa aloitettuaan, kuusi vuotta sitten.

– Se jännitti. Olin ensimmäistä viikkoa töissä, kun menin romanien asuinalueelle. Se oli vain kymmenen minuutin päässä Pristinasta, mutta kuin eri maailmaa: ei vessoja, ei infraa, ei juoksevaa vettä. Tajusin, että ehkä voin tehdä jotain heidän hyväkseen. Minua motivoi se, että voin auttaa syrjintää kokeneita. En tunne ketään, johon syrjityksi tuleminen ei olisi jättänyt jälkiä, hän sanoo.

Vähemmistöt kärsivät työttömyydestä, köyhyydestä ja mahdollisuuksien vähyydestä

Vähemmistöjen tilanne Kosovossa on hankala. Syrjintä on sekä rakenteellista että arjessa näkyvää. Se tulee vastaan työnhaussa, koulutuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja asumisessa.

– Vähemmistöjen työttömyysaste on valtava. Jokaista köyhää kosovolaista kohden on kuusi köyhää romanitaustaista, Skenderi sanoo.

Vähemmistöyhteisöt asuvat usein syrjässä, köyhissä oloissa. Yhteisöt ovat patriarkaalisia. Pahinta syrjintää kokevatkin tytöt ja naiset.

Kosovon lähihistoriassa nykyinen valtaväestö oli sorrettu vähemmistö. Kun uusia lakeja luotiin maan itsenäistymisen jälkeen, haluttiin toista kuin aiemmin. Hienot ajatukset eivät ole kuitenkaan täysin toteutuneet.

– Euroopan parhaat asiantuntijat loivat meille lait, jotka painottavat vähemmistöjen oikeuksia, mutta käytäntö on usein korruptiota ja nepotismia, Skenderi sanoo.

Yhteiskuntaa myös läpileikkaa mustalaisvastaisuus, joka näkyy kaikessa.

Yhä useammat romanitytöt ovat koulutettuja ja aktiivisia

Nyt ilmassa on kuitenkin uusia tuulia. Pieniä merkkejä, ehkä indikaattoreita suuremmasta. Skenderin, Batallin ja muiden pitkäjänteinen työ alkaa näkyä.

– Etenkin tytöt aktiivisia ja koulutettuja, ja haluavat osallistua, Batalli sanoo.

Batalli tapaa paljon vähemmistönaisia ja -tyttöjä, näkee heidän arkensa. Hänestä on tärkeää, että naiset ja tytöt näkyvät myös yhteisönsä ulkopuolella.

– Tapaan yhtä ryhmää kaupungilla. Käymme kahvilla tai lounaalla kivoissa paikoissa, näymme. Samalla keskustelemme siitä, miten ohjata heitä eteenpäin, hän kertoo.

Diakonissalaitos tukee VoRAEn toimintaa ja vahvistaa romaninaisten ja -tyttöjen mahdollisuuksia puolustaa itse oikeuksiaan. Tavoitteena on muun muassa vähentää koulun keskeyttämistä ja parantaa naisten asemaa työelämässä.

Koulun keskeyttämiseen tartutaan mentorointiohjelmalla, jossa vapaaehtoiset tukevat tyttöjä. Ovia työelämään avataan tarjoamalla romaninaisille ammatillista koulutusta sekä elämäntaito- ja yrittäjyysvalmennusta.

VoRAE kehittää myös pilottimalleja, joista osa vakiintuu viralliseen käyttöön. Tällä hetkellä pilotoidaan muun muassa koulutusta ja naisia päätöksenteossa tukevia malleja.

– Kokeilemme mallia, jossa romanilapset saavat koulun jälkeen tukiopetusta. Valtio myönsi siihen 200 000 euroa. Tarvetta tukiopetukselle on, sillä monen romanilapsen vanhemmalla ei ole taitoa auttaa lasta kotitehtävissä. Nyt lapset saavat ammattilaisen apua koulunkäyntiin, Skenderi kertoo.

Muutos lähtee ihmisistä

Edistysaskelia on jo otettu. Kun yläkoulun kävi ennen joka kolmas romani, käy sen nyt kaksi kolmesta. Myös asenteet alkavat vähitellen muuttua.

– Ihmiset välittävät omasta maastaan ja ihmisistä lähellään. Yhteiskuntamme on ansainnut paikan, josta se maksoi niin monia ihmishenkiä. Emme voi luovuttaa nyt.

Batalli ja Skenderi tapaavat hallintoa, yritysmaailmaa ja tavallisia ihmisiä ja tarttuvat ideoihin. Lopulta ihmiset toivovat aika tavallisia asioita. Koulutusta, infraa, teitä, katuvaloja ja asuntoja. Tasa-arvoisia mahdollisuuksia.

“Diakonissalaitos ja VoRAE ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2017. Näiden viiden vuoden aikana VoRAE:sta on tullut keskeinen romaniasioiden asiantuntijajärjestö, joka tekee tiivistä yhteistyötä Kosovon viranomaisten kanssa eri tasoilla. Myös uusia romanijärjestöjä on perustettu ympäri maata. Työtä on vielä tehtävä, jotta romanit pääsevät osallistumaan tasa-arvoisesti yhteiskuntaan, mutta tulokset ovat lupaavia”, kertoo Diakonissalaitoksen ohjelmakoordinaattori Maria Dorofte.

Marraskuussa 2021 kaksi romaninaista, Pakize Bujani ja Qendresa Ademi, tulivat valituiksi kunnallisvaltuustoon. Heitä äänestivät myös miehet.

– Pakize Bujani on Ferizajsta ja hän ei vain tullut valituksi vaan nousi kandidaattilistan johtoon. Myös Qendresa Adem Fushe Kosovasta valittiin paikalliseen kunnallisvaltuustoon, Batalli kertoo.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun romaniyhteisöstä tulevat naiset pääsivät mukaan päätöksentekoon.

– Samalla heille avautuu mahdollisuus tulla kuulluksi kunnallisella tasolla. Se oli pieni asia ja samalla todella iso, sillä se näytti, että muutos on mahdollinen, Batalli sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Lue lisää Diakonissalaitoksen työstä Itä-Euroopassa Tue työtämme Itä-Euroopassa
Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: