Pakolaislapsi ja -nuori koulussa

Missä juuri maahan tullut, kielitaidoton lapsi tai nuori aloittaa koulunkäynnin?

Perustuslain ja Suomen allekirjoittaman YK:n lastenoikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppilas, jolla ei ole riittävää suomen kielen taitoa tai riittäviä perustietoja eri oppiaineissa, voi aloittaa koulunkäynnin valmistavassa opetuksessa. Valmistavassa opetuksessa opetetaan suomen kieltä, lukutaitoa ja eri oppiaineita. Valmistavaa opetusta voidaan järjestää omana ryhmänä tai perusopetuksen ryhmässä oppilaan oman opinto-ohjelman mukaisesti.

Valmistavan opetuksen jälkeen oppilas siirtyy perusopetukseen, lähellä ikätasoa olevalle vuosiluokalle. Perusopetukseen siirtyvä lapsi tai nuori on kielitaidon kehityksessä vielä hyvin alkuvaiheessa, ja kielitaidon omaksuminen jatkuu koko perusopetusajan. Hyvään oppimiseen vaadittavan kielitaidon saavuttaminen vie usein 5 – 7 vuotta.  Opetuksessa otetaan huomioon vähitellen kehittyvä kielitaito ja oppilaiden erilaiset opiskeluvalmiudet. Riittävästä tuesta huolehditaan siirtymän jälkeen, ja oppilaalle voidaan laatia oma oppimissuunnitelma.  Oppilas voi tarvittaessa edetä osassa oppiaineista, esimerkiksi vieraissa kielissä tai matematiikassa, omaan tahtiinsa ja osallistua oman luokkatason opetukseen niissä aineissa, joissa se on mahdollista. Oppimissuunnitelman mukainen opetus ja tuki eri aineissa voi tarvittaessa jatkua useamman vuoden.

Voiko peruskoulun aloittaa 15-vuotiaana?

Perusopetusikäisten koulunkäynti järjestetään peruskoulussa. Yläkouluikäisen oppilaan siirtymä valmistavasta perusopetukseen mietitään erityisen huolellisesti. Oppilaalle on tarpeen tehdä perusopetusta varten oma oppimissuunnitelma.

Lähellä perusopetusiän päättymistä Suomeen tulleiden nuorten opetukseen on valtakunnallisesti luotu erilaisia malleja. Jos oppivelvollisuusikä ei riitä perusopetuksen suorittamiseen, on oppilaskohtaisesti arvioitava, millainen opiskelupolku nuoren kanssa rakennetaan. Perusopetuksen voi suorittaa loppuun omassa peruskoulussa tai aikuisten perusopetuksessa.

Nivelvaiheeseen perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen väliin on luotu useita koulutusvaihtoehtoja. Lukioon ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavat koulutukset on tarkoitettu ensisijaisesti niille maahanmuuttajanuorille, joiden on vielä tarpeen harjaannuttaa kielitaitoaan ja muita opiskelutaitojaan lukio- tai ammattiopintoja varten. Vaihtoehtoisia väyliä tarjoavat myös lisäopetus (10-luokka, vaatimuksena peruskoulun päättötodistus), ohjaava ja valmistava koulutus (ammattistartti) tai vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava koulutus. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ja aikuislukiot tarjoavat monenlaista koulutusta, esimerkiksi kielikursseja, joiden pohjalta voi edetä seuraaviin opintoihin.

Huom! Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön kuuluvien valmistavien koulutusten opetussuunnitelmat ovat muuttuneet.

Voiko oppivelvollisuusiän jälkeen Suomeen tullut nuori tai aikuinen edetä ilman peruskoulua?

Perusopetus ei ole ainoa väylä jatko-opintoihin ja työllistymiseen Suomessa. Esimerkiksi nuorten toisen asteen koulutukseen haetaan yhteishaussa harkintaan perustuvassa valinnassa, jos hakijalla ei ole perusopetuksen päättötodistusta Suomesta tai hänellä on ulkomainen tutkintotodistus.  Aikuisten ammatilliseen koulutukseen on omat hakumenettelyt.

Aikuisten maahanmuuttajien koulutus järjestetään pääosin työvoimakoulutuksena järjestettävänä kotoutumiskoulutuksena.  Opiskelija ohjataan soveltuvalle koulutusväylälle TE-toimiston järjestämän alkukartoituksen perusteella.  Luku- ja kirjoitustaidottomana maahan tulleille on oma opetus. Kotoutumiskoulutuksiin voidaan harkinnanvaraisesti rinnastaa myös muita koulutusjärjestelmän koulutuksia, esim. valmistavia koulutuksia.  Kotoutumiskoulutusten ohella mm. vapaan sivistystyön oppilaitokset ja aikuislukiot tarjoavat monenlaista koulutusta, esimerkiksi kielikursseja, joiden pohjalta voi edetä seuraaviin opintoihin.

Mitä pitäisi opettaa, kun ei ole aikaisempaa koulunkäyntitaustaa?

Luku- ja kirjoitustaidottoman lapsen, nuoren tai aikuisen kanssa varmistetaan suomen kielen opintojen lisäksi luku- ja kirjoitustaidon opetus. Aikaisemman koulunkäynnin puutteiden vuoksi vahvistetaan myös opiskelutaitoja ja oppimisvalmiuksia, jotka antavat pohjaa koulutuksissa etenemiselle.

Opetuksessa keskeisenä periaatteena on osaamisen tunnistaminen. Opetuksen tulee lähteä oppijan taidoista, ei iänmukaisista tai koulutusasteen vaatimuksista. Lapsi, nuori tai aikuinen ei hyödy siitä, että hän joutuu opiskelemaan asioita, jotka eivät kohtaa hänen taitotasoaan. Riittävät perustaidot on varmistettava. Esimerkiksi matematiikassa peruslaskutaitojen harjaannuttamiseen kannattaa käyttää aikaa. Luku- ja kirjoitustaidottomana maahan tullut opiskelija voi aloittaa vieraat kielet suullisen kielitaidon opiskelulla ja edetä vasta myöhemmin kirjallisiin tehtäviin.

Mitä opetuksellista tukea kielitaitoa opetteleva oppilas peruskoulussa saa?

Valmistava opetus

Suomen kielen opetuksen ohella valmistavassa opetuksessa käydään läpi soveltuvin osin oppiaineiden keskeisiä sisältöjä. Opetuksessa vahvistetaan oppiaineen keskeisten käsitteiden, työtapojen ja välineiden hallintaa. Niille oppilaille, joilla on vähän koulunkäyntitaustaa, opetetaan esimerkiksi peruslaskutaitoja ja perustietoja ympäristöstä ja yhteiskunnasta, jotta oppilas pystyy jatkamaan opiskelua perusopetuksessa. Luku- ja kirjoitustaidottomilla varmistetaan erityisesti luku- ja kirjoitustaidon opetus.  Tarvittaessa harjoitellaan erilaisia oppimisvalmiuksia, kuten kynänkäyttöä, oppikirjan käyttöä ja tuntityöskentelyä.

Suomi toisena kielenä –opetus (suomi 2 –opetus, s2-opetus)

Oppilaalle, jonka äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, opetetaan suomea toisena kielenä. Suomi 2 –oppimäärän mukaisesti opetetaan niitä oppilaita, joiden kielitaito ei kielen kaikilla osa-alueilla ole äidinkielisen tasoinen. Kielitaito arvioidaan koulussa ja arvioinnin pohjalta tehdään suositus oppilaalle soveltuvasta suomen kielen oppimäärästä. Suomi toisena kielenä –opetus voidaan järjestää omassa ryhmässään, tai oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä –oppimäärän mukaisesti, vaikka osallistuu äidinkielen tunteihin.

Oman äidinkielen opetus

Oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta, jota opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin. Oman äidinkielen opiskelu on tärkeää, koska se tukee suomen kielen ja vieraiden kielten oppimista ja parantaa oppilaan mahdollisuuksia opiskella myös perusopetuksen oppiaineita. Oman äidinkielen kehityksen tukeminen liittyy vahvasti myös oppilaan persoonallisuuden ja kulttuuri-identiteetin kehittymiseen.

Perusopetuksen oppiaineiden tukeminen omalla äidinkielellä

Eri oppiaineiden oppimista voidaan tukea myös omalla äidinkielellä. Tätä tukea kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Oppimisen alkuun saattamisen kannalta olisi monella tapaa järkevää oppia perustaitoja, kuten lukutaitoa tai peruslaskutaitoja, sillä kielellä, jota oppilas parhaiten hallitsee. Myöhemmin oppilas voi hyötyä omalla kielellä annettavasta tuesta esimerkiksi reaaliaineiden opiskelussa.

Mitä tukea ammatti- tai lukio-opinnoissa oleva nuori saa?

Myös ammatillisiin ja lukio-opintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta, jonka tavoitteena on valmistaa opiskelijaa tulevia toisen asteen opintoja varten. Toisen asteen koulutuksessa (ammatillinen koulutus ja lukio) maahanmuuttajaopiskelijan opetus järjestetään pitkälti samoin periaattein kuin peruskoulussa. Opiskelija voi opiskella suomea suomi toisena kielenä –opintoina äidinkielen sijasta. Mahdollisuuksien mukaan tarjotaan oman äidinkielen opetusta. Maahanmuuttajaopiskelijan oppimista tuetaan ja kehittyvä kielitaito huomioidaan opetuksessa ja arvioinnissa.

Kenelle opiskeluhuolto kuuluu?

Opiskeluhuollossa voidaan ennakoiden huomioida pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret jo koulunkäynnin ja opiskelun alkuvaiheessa. Elämänhistoriansa vuoksi näillä lapsilla ja nuorilla voi olla erityisiä tuen tarpeita ja haasteita psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin alueella. Koulunkäynnin ja opiskelun tukemisessa tarvitaan usein monia ammattilaisia. Opiskeluhuollolla on tärkeä rooli myös oppilaan tai opiskelijan ohjaamisessa koulun ulkopuolisen tuen piiriin.

Jo valmistavassa opetuksessa oppilas on oikeutettu oppilashuoltoon.

Mitä asioita pitää tietää opetuksen pohjaksi?

Kaikenikäisten opiskelijoiden taustasta on hyvä selvittää erityisesti kielitaitoon, aikaisempaan koulunkäyntiin ja oppijan sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät perusasiat.

Taustatietojen kartoittamiseen löytyy hyviä malleja esimerkiksi Opetushallituksen hyvät käytännöt –sivustolta.

Mitä on hyvä tietää lapsen tai nuoren verkostosta?

Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on tukena eri ammattilaisia kotoutumisen alkuvaiheessa.  Koulun tai oppilaitoksen on hyvä tuntea sitä verkostoa, joka muodostuu oppijan lähipiiristä (perhe, sukulaiset, ystävät) ja hänen kanssaan työskentelevistä ammattilaisista. Alaikäisen perheeltä tai edustajalta pyydetään lupa yhteistyöhön ja tietojen vaihtamiseen verkostojen kanssa. Turvallisia tiedonsiirtotilanteita ovat neuvottelut, joissa oppija tai perhe on mukana. Tukiverkoston tunteminen helpottaa tarvittavan avun ja tuen saamista. Koulu tai oppilaitos voi saada verkostoilta tukea omaan opetustyöhönsä. Verkostoja, joita on hyvä tuntea, ovat mm. maahanmuuttotyön ja sosiaalipalveluiden ammattilaiset sekä terveydenhuollon yksiköt ja niiden ammattilaiset.

Mitä vanhempien on hyvä tietää koulunkäynnistä ja opiskelusta?

Yhteistyö perheen kanssa mahdollisimman varhain opintojen alkuvaiheessa on tärkeää. Vanhemmilla ei ole usein tietoa suomalaisesta koulusta ja sen toimintatavoista. Tulkin tai kulttuuritulkin välityksellä voidaan keskustella koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvistä käytänteistä. Vanhempien kanssa keskustellaan opiskelun etenemisestä ja tukitoimista.

Oppilas tai opiskelija ei opi eikä etene. Voivatko oppimisen ongelmat johtua traumasta?

Traumatisoituminen voi hidastaa ja vaikeuttaa oppimista. Traumatisoitumiseen liittyvät fyysiset ja psyykkiset reaktiot kuormittavat lasta ja nuorta, jolloin opetuksen seuraamiseen, tarkkaavaisena pysymiseen, asioiden mieleen painamiseen tai muistamiseen ei jää energiaa. Keskittyminen opiskelutilanteissa voi olla vaikeaa. Lapsi tai nuori voi olla omissa maailmoissaan tai rauhaton, levoton ja yliaktiivinen. Traumatisoitumiseen liittyy usein myös erilaisia psykosomaattisia oireita, esimerkiksi vatsakipuja tai pääkipuja, jotka haittaavat opiskelua.

Trauman seuraukset ovat monimuotoisia, ja ne voivat ilmetä myös vasta vuosien jälkeen. Vakavat ja monta kertaa koetut traumaattiset tapahtumat voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren kehitykseen, ja kehitystehtävien iänmukainen saavuttaminen eri alueilla voi häiriintyä.  Tämän kaltaiset ongelmat voivat näkyä melko pitkään hyvin laaja-alaisina oppimisen ongelmina ja lapsi tai nuori voi tästä syystä tarvita oppimiseen pitkäkestoista vahvaa tukea.

Läheskään kaikki pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät ole traumatisoituneita, tai traumasta huolimatta oppiminen sujuu hyvin. Traumatisoitumisen lisäksi tai siitä huolimatta lapsen ja nuoren oppimista haastavat monet muut asiat. Näitä ovat esimerkiksi akateemisten taitojen harjaantumattomuus, jos lapsella tai nuorella ei ole aikaisempaa koulunkäyntihistoriaa.  Oppimisen haasteet voivat johtua myös puutteellisesta suomen kielen taidosta suhteessa odotuksiin. Oppimisvaikeuksia, kuten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia tai matematiikan oppimisvaikeuksia, esiintyy osalla lapsista ja nuorista. Myös arkeen liittyvät tekijät, kuten vaikea sosiaalinen tilanne tai terveydelliset ongelmat, voivat luoda haasteita oppimiselle. Seuraavassa kuviossa on yksinkertaistettuna kuvattu niitä tekijöitä, joita on hyvä kartoittaa, kun lapsen tai nuoren oppiminen on työlästä tai edistymistä ei tapahdu (Arvonen, Katva, Nurminen, 2010).

Opiskelija puhuu hyvin suomea, mutta oppisisältöjen omaksuminen on edelleen hankalaa. Voiko kyse olla oppimisvaikeuksista?

Opiskelussa tarvittavan kielitaidon kehittyminen voi olla hidasta. Pelkän puhekielen perusteella ei voi tehdä päätelmiä suomen kielen taidoista tai oppimisvaikeuksista. Suullinen arkikielen taito opitaan tavallisesti melko nopeasti.  Tällainen kielitaito on arkiympäristöissä käytettävää kieltä, joka on hyvin erilaista kuin oppiaineiden tai oppisisältöjen omaksumiseen tarvittava kieli.

Oppimista haastaa se, että asioita opiskellaan kielellä, jota oppilas tai opiskelija vasta harjoittelee. Sujuvasta puhekielen taidosta huolimatta opetuksen ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtäminen, oppimateriaaleihin liittyvä luetun ymmärtäminen tai kirjallinen tuottaminen voivat pitkään tuottaa oppijalle vaikeuksia.

Oppimisvaikeudella tarkoitetaan sitä, että taidot kehittyvät ja vakiintuvat poikkeuksellisen hitaasti huolimatta siitä, että oppija on saanut opetusta ja tukea. Oppimisvaikeudet ilmenevät perustaitojen heikkona automatisoitumisena: esimerkiksi teknisen lukemisen tai peruslaskutaitojen hitaus ja työläys säilyy opetuksesta huolimatta.

Miten oppimisvaikeuden voi tunnistaa?

Oppimisvaikeuden todentaminen edellyttää oikealta taitotasolta tapahtuvaa opetusta ja pitkäaikaisempaa seurantaa siitä, miten taidot etenevät.  Tällainen nk. dynaaminen arviointi on tärkeää oppimisvaikeuksien todentamiseksi, sillä suomenkielisen opiskelijan oppimisvaikeuksien arviointiin käytettyjä välineitä on hankala käyttää maahanmuuton ja kielenoppimisen alkuvaiheessa.

Pelkästään oppiaineiden omaksumista tarkastelemalla oppimisvaikeutta ei voi päätellä. Perustaitojen hitaaseen automatisoitumiseen kannattaa siten kiinnittää huomiota, samoin siihen, jos oppijalla on lisäksi vaikeuksia kielellisissä toiminnoissa omalla äidinkielellään. Epäilyä oppimisvaikeudesta on hyvä selvittää opiskeluhuollon ammattilaisten, erityisopettajan ja psykologin, avulla.

Voiko pakolais- tai turvapaikanhakijalapsi tai -nuori saada tehostettua tai erityistä tukea?

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan maahanmuuttajaoppilas on oikeutettu samaan tukeen kuin suomenkielinenkin oppilas, hänellä on esimerkiksi mahdollisuus saada tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta. Tämän rinnalla opetussuunnitelma velvoittaa huomioimaan maahanmuuttajaoppilaan erilaiset lähtökohdat ja tarpeet opetuksessa.

Tarpeen mukaan maahanmuuttajaoppilaalla on oikeus myös tehostettuun tai erityiseen tukeen. Tuen lisääminen perustuu arvioituihin tuen tarpeisiin, ja tukimuotojen tarjonnassa edetään samojen vaiheiden kautta kuin muidenkin oppilaiden kohdalla. Esimerkiksi erityisen tuen päätöksen perusteena eivät kuitenkaan voi olla yksin kouluhistorian puutteista johtuvat heikot perusvalmiudet tai kehittyvä kielitaito. Tehostettua tai erityistä tukea saavalle oppilaalle tarjotaan edelleen lisäksi maahanmuuttajaoppilaalle kuuluva normaali tuki, kuten suomi toisena kielenä -opetus.

Oppijan traumatausta voi vaikuttaa merkittävästi opiskelijan tuen tarpeeseen. Traumasta johtuvat vaikeudet voivat hidastaa ja estää oppimista. Vakavimmillaan traumasta johtuvat oppimisen ongelmat voivat olla niin vaikeita, että oppilas tarvitsee niiden vuoksi erityistä tukea.

Oppijalle tarjottavista tukitoimista ja niihin liittyvistä hallintopäätöksistä keskustellaan aina huoltajien kanssa. Vanhemmat tarvitsevat tietoa koulun eri tukimuodoista ja siitä, mitä ne tarkoittavat. Myös oppimisvaikeuksista ja niihin liittyviä haasteista on hyvä keskustella vanhempien kanssa.

Materiaalia oppimisvaikeuksista eri kielillä: suomi, englanti, ruotsi, venäjä, somali, arabia, ranska.