Turvallista arkea, tukea ja yhteistyötä

Miten autan pakolais- ja turvapaikanhakijalasta ja nuorta

Kuinka pian voi aloittaa koulun maahan saapumisen jälkeen?

Pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kannalta on merkittävää se, miten arki sujuu. Lapsen tai nuoren tämänhetkinen arki on hyvinvoinnin kannalta merkittävämpää kuin aikaisemmat kuormittavat kokemukset. Hyvässä arjessa on tuttuja rutiineja ja rytmi, joka toistuu. Iso osa lapsen ja nuoren arjesta muodostuu koulunkäynnistä.

Opiskelu tuo lapsen ja nuoren elämään säännöllisyyttä, tuttuja rutiineja ja paikan, johon kuulua. Koulunkäynti on hyvä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa maahantulon jälkeen. Erityisesti koulunkäynnin alkuvaiheessa on tärkeää tukea lasta ja nuorta niin, että hän saa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden liittyä samanikäisten ryhmään.

Miksi turvallisuus ja pysyvyys ovat tärkeitä?

Pakolais- ja turvapaikanhakijalapset ja -nuoret ovat eläneet epävakaissa olosuhteissa.  He ovat kokeneet paljon muutoksia, menetyksiä ja pettymyksiä, jotka ovat tapahtuneet usein täysin ennakoimatta.  Tästä syystä pakolais- ja turvapaikanhakijalapsen ja -nuoren tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota turvallisuudentunteen rakentumiseen.

Pysyvät ihmiset ja olosuhteet auttavat luomaan turvallisuudentunnetta. Erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa pysyvät asuinpaikat ja arkeen liittyvät rutiinit auttavat lasta ja nuorta. Ongelmallista on, että erityisesti turvapaikanhakijalasten ja -nuorten elämään liittyy maahantulon alkuvaiheessa paljon muutoksia: turvapaikanhakuprosessin aikana lapsi tai nuori voi joutua asumaan useassa eri paikassa ja kohtaamaan monia ammattilaisia. Asioiden ja olosuhteiden ennakoitavuudella lisättäisiin lapsen ja nuoren turvallisuudentunnetta.

Miten työntekijä voi tukea lasta tai nuorta omalla toiminnallaan?

Kukin ammattilainen on omassa roolissaan yksi turvallinen aikuinen lapsen arjessa. Lapsi tai nuori tarvitsee turvallisten ihmissuhteiden lisäksi vastavuoroista läsnäoloa, huolenpitoa ja rakkautta.

Työntekijänä voi luoda turvallista ympäristöä kiinnittämällä huomiota fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Ryhmässä voidaan vahvistaa identiteetin rakentumista ja ryhmässä toimiminen ja onnistumisen kokemukset tukevat itsetuntoa.  Työntekijän tulee kiinnittää huomiota lasten ja nuorten keskinäisiin suhteisiin ja tukea turvallisuudentunteen rakentumista, jotta ryhmässä on kaikilla hyvä olla.

Lasta tai nuorta voit auttaa varmistamalla, että

• fyysinen ympäristö on pysyvä ja rauhallinen
• ympäristö on siisti ja järjestyksessä: tavarat omilla paikoillaan, ei liikaa virikkeitä
• ketään ei kiusata ja kaikki tulevat huomioiduiksi
• luokassa tai asumisyksikössä on yhteisesti sovitut säännöt, joista pidetään kiinni
• tietyt rutiinit toistuvat
• annat selkeitä viestejä
• lapsi tai nuori on ymmärtänyt, mitä sanot
• käytät tarvittaessa kuvia puheen ja muun viestinnän tukena
• ennakoit tulevia tilanteita
• toimit rauhallisesti ja kiireettömästi.

Tunnistetaanko lapsen ja nuoren vahvuudet?

Pakolais- ja turvapaikanhakijalapsen itsetunto on monella tapaa koetuksella. Esimerkiksi koulussa lapsi tai nuori vertailee helposti suoriutumistaan muihin samanikäisiin ja saa usein kokemuksia, ettei pärjää yhtä hyvin kuin muut.  Erityisesti yläkouluikäisenä maahan muuttaneelle nuorelle voi tulla sellainen kuva, että hän on epäonnistunut, jos ei pysty muutamassa vuodessa suorittamaan peruskoulua loppuun. Aikuiset ovat tärkeässä roolissa tukemassa lasten ja nuorten itsetunnon kehittymistä keskustelemalla ja asettamalla realistisia tavoitteita, joissa lapsen ja nuoren lähtökohdat otetaan huomioon.  Arjessa on hyvä huomioida ja tuoda esiin muita vahvuuksia ja osaamista, jota lapsella ja nuorella on.

Miten vanhemmat voivat tukea lapsen ja nuoren oppimista?

Tee yhteistyötä vanhempien kanssa.  Viesti kouluun liittyvistä asioista vanhemmalle niin, että hänen on mahdollista ymmärtää viestit. Lasta tai nuorta ei käytetä tulkkina. Kunnioita vanhempia oman perheensä tilanteen asiantuntijana.

Vanhempi voi kokea lapsen koulunkäynnin tukemisen haastavaksi. Kaikilla vanhemmilla ei ole kokemusta koulunkäynnistä tai vanhemman oma kielitaito ei riitä esimerkiksi kotitehtävissä auttamiseen. Vanhempien tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että lapsen ja nuoren perusedellytykset oppimiselle ovat kunnossa.

Vanhempana autat lapsesi oppimista -materiaali (pdf) suomen, englannin, ruotsin, somalin, ranskan, venäjän ja arabian kielellä.

Miten ammattilaisena toimin, kun olen huolissani lapsesta tai nuoresta?

Älä jää yksin. Ota asia puheeksi lapsen, nuoren ja perheen kanssa. Puhu lähityötovereiden kanssa ja tee tarvittaessa yhteistyötä muiden verkostojen, kuten koulun opiskeluhuollon tai terveydenhuollon ammattilaisten, kanssa.

Pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kanssa työskentelee useita eri ammattilaisia koulun, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kotoutumisajan palveluissa. Tämän asiakasryhmän kanssa työskentely, tilanteen jäsentäminen, tuen rakentaminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaativat useiden eri ammattilaisten yhteistyötä myös organisaatioiden välillä.

Entä jos koulun tai lähiyhteisön tuki ei riitä?

Huoli on suuri, jos lapsi tai nuori

• ei huolehdi itsestään: ei syö, ei nuku, ei peseydy
• vetäytyy sosiaalisista suhteista
• ei innostu ikätasolleen sopivista mielenkiinnonkohteista
• vahingoittaa itseään
• on väkivaltainen.

Mitä teen?

Ota huoli puheeksi. Puhu tilanteesta perheen, oppilashuollon tai jonkun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Keskustele perheen kanssa mahdollisimman varhain lapsen tai nuoren huolestuttavasta käyttäytymisestä.

Tarpeen mukaan ohjaa lapsi tai nuori terveydenhuollon palveluihin kouluterveydenhuollon tai terveysaseman kautta.

Keskustele perheen kanssa keinoista, joilla lasta voidaan auttaa. Kerro, että tukitoimien ja hoitoonohjauksen tarkoitus on tukea lapsen koulunkäyntiä ja oppimista. Kerro perheelle, mistä hoitoon ohjaamisessa on kyse.

…käy jatkuvasti ylikierroksilla?

Traumatisoituminen vaikuttaa lapsen ja nuoren vireystilaan. Traumatisoituneen oppilaan vireystila voi olla pitkäaikaisesti kohonnut, jolloin oppilas on valppaana ja varuillaan ilman näkyvää syytä, eikä oppimiseen jää energiaa. Tämä voi näkyä luokassa keskittymisen vaikeutena, ylivilkkautena, kiihtymisenä ja levottomuutena. Traumatisoitunut oppilas voi olla myös poissaoleva, vetäytyvä ja tarkkaamaton, jolloin oppilaan vireystila on laskenut.

Opetuksessa pitää seurata lapsen ja nuoren vireystilaa. On tärkeää pysäyttää liiallinen yli- tai alivirittyminen. Rauhoittumista voidaan edistää esimerkiksi rentoutumisharjoituksilla. Oppilas voidaan tuoda puheen avulla tähän hetkeen kiinnittämällä huomio parhaillaan tapahtuviin asioihin, kuten millainen sää on ulkona, kuka on koulussa tai mitä kello on. Nykyhetkessä pysymistä ja huomion kiinnittämistä hetkeen voidaan harjoitella. Tällaiset harjoitukset auttavat kaikkien oppilaiden keskittymistä, eikä niistä ei ole haittaa kenellekään.

…on jatkuvasti väsynyt?

Traumatisoituneella oppilaalla on usein univaikeuksia. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, koska mieleen tulee pelottavia tapahtumia. Uni voi olla katkonaista ja uni häiriintyy painajaisten takia.  Jos ihminen nukkuu liian vähän, edes tilapäisesti, se vaikuttaa oppimiseen. Vähäinen uni heikentää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä.  Pitkäaikainen univaje heikentää terveyttä, muun muassa vastustuskyky heikkenee ja verenpaine nousee.

Jos univaikeudet jatkuvat, aiheuttavat väsymystä, vaikeuttavat koulunkäyntiä ja haittaavat oppimista, tulee asia ottaa puheeksi oppilaan itsensä sekä hänen vanhempiensa kanssa. Tarvittaessa lapsi tai nuori ohjataan terveydenhoitajan tai koululääkärin vastaanotolle.

…hätääntyy palokellon soidessa?

Erilaiset tapahtumat ja asiat voivat tuoda mieleen muistikuvia tai ajatuksia traumaattisesta tapahtumasta.  Esimerkiksi palohälyttimen soiminen, opettajan kädessä oleva iso viivain tai riitatilanteen seuraaminen sivusta saattaa tuoda mieleen aiempaan traumakokemukseen liittyviä muistikuvia. Näitä muistoja voivat laukaista myös äänet ja hajut eikä lapsi useinkaan tiedosta mihin aikaisempiin kokemuksiin ne liittyvät. Ammattilaisten on hyvä muistaa, että traumamuistuttajat voivat säilyä vuosia. Näissä tilanteissa tapahtuu samankaltaisia kehollisia reaktioita kuin alkuperäisessä traumaattisessa tilanteessa, esimerkiksi syke kiihtyy, keskittymiskyky katoaa, lapsi tai nuori menettää malttinsa tai jähmettyy. Trauman uudelleen kokeminen ja mieleen palaavat muistikuvat, ajatukset ja aistikokemukset ovat lapselle pelottavia ja hämmentäviä.

Kun lapselle tai nuorelle tulee mieleen traumaattinen tapahtuma,

• pysy itse rauhallisena
• korosta, että hän on nyt turvassa
• auta erottamaan, mikä on mennyttä ja mikä tätä hetkeä
• auta rentoutumaan
• älä jätä yksin
• kerro, että tilanteessa ei ole mitään hävettävää ja asioiden mieleen palautuminen on normaalia
• mieti yhdessä lapsen tai nuoren kanssa, mitkä asiat auttavat ja luovat turvaa, kun traumaattiset tapahtumat tulevat mieleen.

…kertoo rajattomasti ikävistä kokemuksistaan?

Traumatisoitunut lapsi tai nuori saattaa kertoa kokemuksistaan esimerkiksi luokassa. Hänen voi olla haastavaa rajata sitä, missä tilanteissa traumakokemuksista puhutaan. Tällaiset kertomukset ja tilanteet voivat olla ahdistavia ja pelottavia kuulijoille. On tärkeää, että aikuinen ohjaa tilannetta ja lapsen tai nuoren kanssa sovitaan, missä keskustelua jatketaan. Esimerkiksi koulussa lapsi tai nuori voidaan ohjata terveydenhoitajan, psykologin tai kuraattorin vastaanotolle.