145 vuotta sitten vihittiin ensimmäinen diakonissa

25.10.2018

Jaana af Hällström

145 vuotta sitten vihittiin ensimmäinen diakonissa. Hän oli Emma Wichman.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä 1873 Helsingin Diakonissalaitoksella vietettiin juhlahetkeä – silloin vihittiin laitoksen ensimmäinen diakonissa, kuusi vuotta toiminnan aloittamisen jälkeen. Ensimmäinen diakonissa oli nimeltään Emma Wichman. Tuosta päivästä on kulunut 145 vuotta.

 

Vuonna 1873 Diakonissalaitos tai oikeastaan sen pieni sairaala toimi Ullanlinnassa Vuorimiehenkadulla. Koesisar Emma Wichmanin vihkiminen tapahtui juhlahuoneeksi sisustetussa potilashuoneessa. Emman ympärillä istui puoliympyrässä yhdeksän oppilasta ja koesisarta laitoksen pastorin ja johtokunnan jäsenen pastori Herman Råberghin pitäessä vihkimispuheen ja esittäessä sen jälkeen kysymyksen laitoksen ensimmäisen diakonissan vastattavaksi : ”Onko vilpitön aikomuksesi uskollisesti täyttää diakonissan tehtävä Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana Herran pelossa ja hänen sanansa ohjeitten mukaan?”. Saatuaan myönteisen vastauksen hän jatkoi ”Jeesus Kristus, sinun ja meidän Vapahtajamme ja Paimenemme, olkoon tunnuksesi ja lupauksesi todistajana. Hän sinetöiköön sen itse amenellaan nyt ja iankaikkisesti. Aamen.” Sisar Emma sai tunnuslauseekseen Jes. 40:31 ja kutsumuksensa merkiksi todistuksen eli sisartaulun. Ennen tunnuslausetta luettiin myös se raamatunlause, jonka Emma Wichman oli itse valinnut tullessaan koesisareksi (Ps. 86:11).

Diakonissalaitos ja hoiva-alan koulutus

Helsingin Diakonissalaitos oli aloittanut toimintansa 1867 kulkutautisairaalana. Saksalaisen mallin mukaisesti laitoksessa ryhdyttiin kouluttamaan nuoria naisia hoiva-alan ammattiin, diakonissoiksi, palvelemaan hätääkärsiviä. Diakonissalaitos on hoiva-alan kouluttajana uranuurtaja Suomessa. Laitoksen alkuvuosikymmenet olivat toiminnallisesti melko maltillisia; sairaspaikkoja oli joitakin kymmeniä ja koulutuksen hakeutuvia nuoria naisia vähemmän kuin laitoksen johto oli toivonut. Vuoteen 1900 mennessä diakonissoja vihittiin 25. 1900-luvulla lukumäärä kasvoi, kiitos parantuneen koulutuksen, diakonissalaitoksen sairaalan hyvän maineen ja diakonia-aatteen tultua tunnetummaksi.  Helsingin Diakonissalaitoksessa ja vuodesta 1932 alkaen laitoksen omistamassa sairaanhoitajakoulussa (myöhemmin Helsingin Diakoniaopisto, vuodesta 2017 Suomen Diakoniaopiston kampus) diakonissoja koulutettiin vuoteen 2000 saakka. Sen jälkeen koulutuksesta on vastannut Diakonia-ammattikorkeakoulu. Diakonissalaitos on yksi DIAKin osakkaista.

Koulutuspolku

Oppilasaikaa kesti vuodesta puoleentoista. Sen jälkeen sisar otettiin koesisareksi, jos hänellä katsottiin olevan riittävästi kutsumusta hätääkärsivien, kanssasisarten ja Jumalan palvelemiseen. 5-7 vuoden ja koulumuotoisena 4-5 vuoden kuluttua koesisar vihittiin diakonissaksi, ja jälleen, jos hänellä oli riittävästi kutsumusta. Sisar Emma sai vihkimistilaisuudessa muistoksi sisartaulun. Samanlainen annettiin vihityille diakonissoille vuosikymmenien ajan. Tauluun oli yhdistetty kaksi raamatunlausetta: toisen sisar oli itse valinnut tullessaan otetuksi koesisareksi ja toisen hänelle antoi vihkimispäivänä Diakonissalaitoksen johto.

Kuka oli sisar Emma ja miten hänestä tuli diakonissa?

Emma Wichman oli kotoisin Raahesta. Hän oli apteekkarin tytär ja sai aikansa säätyläisnaiselle kuuluvan kasvatuksen. Kun hän tuli täysi-ikäiseksi hän siirtyi leskeksi jääneen enonsa, piispa R. V. Frosteruksen taloudenhoitajaksi Kuopioon ja jonkin ajan kuluttua Helsinkiin Aurora Karamzinin seuraneidiksi. Rouva Karamzinin aloitteesta perustetun Helsingin Diakonissalaitoksen oppilaaksi Emma tuli 1870. Diakonissalaitos koulutti nuoria naisia hoiva-alalle. Taitoja harjoiteltiin laitoksen sairaalassa ja lastenkodissa. Emman tavoitteena oli saada lastenhoitajan koulutus, sillä häntä oli tiedusteltu Liminkaan perustetun seurakunnan lastenkodin johtajattareksi. Emma otettiin koesisareksi samana vuonna kun hän tuli laitokseen. Toimittuaan laitoksessa vuoden, Emma matkusti Liminkaan kesällä 1871 johtaakseen tytöille perustettua lastenkotia. Takaisin Helsinkiin hän palasi uudelleen lokakuussa 1873 tullakseen vihityksi diakonissaksi. Kauan hän ei kuitenkaan laitoksella viipynyt, sillä lastenkoti odotti johtajaansa. Olosuhteiden pakottamana sisar Emma joutui palamaan Helsinkiin seuraavana vuonna, sillä Diakonissalaitos oli jäänyt vaille johtajatarta. Emma Wichman toimi johtajattarena vastentahtoisesti kaksi vuotta, jonka jälkeen hän palasi vanhalle työpaikalleen Liminkaan.

Miten diakonissan ammatti syntyi?

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit