Kahdeksan kuvaa romanien kansallispäivänä
7.4.2020
Alla olevan kuvanauhan kahdeksan kuvaa ovat romaninaisten ja -tyttöjen itse ottamia. Ne ovat kylistä, joista monet siirtolaiset saapuvat myös Suomeen toimeentulon perässä. Otokset kertovat Romanian romaniyhteisöjen muutosvoimasta, vahvasta identiteetistä ja omasta äänestä. Kuvasarja Tarinoita yhteisöstä on toteutettu valokuvataiteilija Andreea Câmpeanun kanssa 2020.
“Olen lapsi, huolimatta ihonväristäni.”
Itä-Euroopan romaniyhteisöjä käsittelevä kuvasto on Suomessa näyttäytynyt yli kymmenen vuoden ajan varsin yksipuolisena. Sitä ovat värittäneet uhrius, syrjintä ja kohteen asema, sekä yläviistosta otetut valokuvat liikkuvan väestön elämän haasteista. Moniperustaisen syrjinnän rakenteiden ja ihmisoikeuksien räikeän puuttumisen kuvaaminen on toki välttämätöntä. Siirtolaisromanien todellisuuteen kietoutuu paljon toivottomuutta, näköalattomuutta ja tuen tarvetta. Se ei ole kuitenkaan koko tarina.
Romaniyhteisöt itse edistävät parhaiten oikeuksiaan omassa maassaan
Liikkuvan väestön oikeuksia edistetään kestävimmin lähtömaissa – ja erityisesti romaniyhteisöjen itsensä toimesta. Yhtenä vahvana esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on Diakonissalaitoksen romanialaisen kumppanijärjestön E-Romnjan ruohonjuuritason työ. Euroopan ensimmäinen romanifeministien itsensä perustama intersektionaalinen järjestö on osoittanut, että romaniyhteisö on paljon muuta kuin uhreja, äänettömiä siirtolaisia tai avun tarvitsijoita. Kyseessä on monitahoinen, erilaisten identiteettien ja yhteisöjen joukko, jolla on voimavaroja, joita romaniyhteisön ulkopuolelta tulevilta toimijoilta puuttuu.
Romanifeministien ihmisoikeusperustainen työ kyläyhteisöissä – erityisesti tyttöjen ja naisten parissa – on mahdollistanut voimautumista ja osallisuutta, köyhyyden vähenemistä, terveyspalveluja, viranomaisyhteistyötä ja perusoikeuksien toteutumista. Toiminnan merkitys on suuri kylissä, joissa ei toteuteta mitään muita ruohonjuuritason hankkeita, ja joissa monet ovat täysin sosiaalipalvelujen ulkopuolella.
E-Romnja -järjestön kanssa toteutetun hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Helsingin seurakuntayhtymä sekä Emmaus Westervik ja Emmaus Åland.
Romanien kansallispäivän kunniaksi nostamme esille nämä kahdeksan kuvaa siitä, kuinka romanitoimijat vaikuttavat oman yhteisönsä elämänlaatuun ja yhdenvertaisuuteen. Kuvanauha siirtyy eteenpäin oikealle kuvan päällä olevasta nuolesta. Kunkin kuvan tarina löytyy kuvakoosteen alta.
Kuvatekstit
Kuva 1 “Käsi suun edessä”
Valea Seacan kylässä asuva 16-vuotias Ana on osallistunut aloiteryhmiin ja työpajoihin, joiden johdosta hän on oppinut tunnistamaan väkivallan ja rasismin rakenteita ympärillään, myös koulussa. “Nyt uskon naisten oikeuteen puhua, kun he kohtaavat sortoa ja syrjintää. Aion kertoa siitä, mitä on olla nuori romaninainen. Olen ollut perustamassa näytelmäryhmää, joka kertoo kokemastamme syrjinnästä koulussa ja muualla yhteiskunnassa.”
Oman äänen saaminen ja oman tarinan kertominen voimauttaa koko yhteisöä, ja toimijuuden löytyminen on heijastunut aina suomalaisessa julkisessa keskustelussa asti. Ongelmallinen ja virheellisesti yleistävä puhe “romanikerjäläisistä” tai “-ongelmasta” on saanut rinnalleen syvällisempää siirtolaisuuden ja rakenteiden analyysia. Vähitellen tunnistetaan yhteisön selviytymismekanismeja sekä voimavaroja – ja se, että kullakin ihmisellä on nimi.
Kuva 2 “Kengät”
Paikallisdemokratian vahvistaminen on johtanut kymmeniin projekteihin romaniyhteisöissä. Valea Seacan kylässä nuoret halusivat esimerkiksi kiinnittää huomiota siihen, että monilla perheillä ei ole varaa ostaa kenkiä. He keräsivät lahjoituksina jalkineet 110 lapselle. Yksittäisten konkreettisten kampanjoiden lisäksi naiset ja nuoret oppivat ihmisoikeusaktivistien tuella romanihistoriasta ja poliittisista rakenteista. Vaikuttavinta tämä on, kun kouluttajat ovat itse romaneja.
Kuva 3 “Halaus”
Kyliin on perustettu mentorointiohjelmia, jossa vanhemmat romanitytöt ja -naiset toimivat nuorempien “isosiskoina”. Mentorit tukevat kouluttautumisen kysymyksissä, liian varhaisten avioliittojen estämisessä sekä itsetuntemuksen ja terveyden edistämisessä. Marginalisoiduissa yhteisöissä solidaarisuuden rakentuminen voi olla haavoittuvaisuuden vuoksi vaikeaa. Siksi tulokset ovat kovin arvokkaita. Kuvassa Estera, 23, halaa Rebecaa, 15, joka on lähdössä Mizilin kaupungista takaisin Englantiin perheensä kanssa. Työmahdollisuuksien puuttumisen vuoksi monet muutkin nuoret joutuvat matkustamaan kauas kotimaastaan. E-Romnjan toiminta on kuitenkin parantanut liikkuvan väestön elinoloja ja siten mahdollistanut taistelun pakotetun siirtolaisuuden juurisyitä vastaan.
Kuva 4 “Kirjani”
Elisa Dinu on valokuvannut äitinsä Danan, joka pitelee tärkeintä kirjaansa. Lukutaito ja kouluttautuminen on edistänyt muidenkin perusoikeuksien tunnistamista. Romanityttöjen ja -naisten kokonaisvaltainen voimaantuminen vaikuttaa koko yhteisöjen hyvinvointiin ja esimerkiksi toimeentulomahdollisuuksien sekä seksuaaliterveyden edistämiseen.
Kuva 5 “Yhteisö”
Romaniyhteisöjen päämäärätietoinen toiminta on johtanut sekä paikallisviranomaisten tietoisuuden lisääntymiseen että vähemmistöjen kansalaisoikeuksien vaatimiseen. Vaikuttamistyön tulokset näkyvät niin paikallis- ja kansallisella tasolla kuin EU:n romanipoliittisissa linjauksissa. Keskeistä on, että romaniyhteisöt edustavat itse itseään verkostojen rakentamisessa.
Seuraava tavoite intersektionaalisen romanifeminismin ja yhdenvertaisuuden edistämisessä on verkostoituminen ja keskusteluyhteys uskonnollisten yhteisöjen johtajien ja toimijoiden kanssa. Kuvassa Mizilin helluntaiseurakunta, johon merkittävä osa yhteisön romaneista kuuluu.
Kuva 6 “Mielenosoitus”
Valea Seacan kylän naiset ja lapset ovat järjestäneet säännöllisesti mielenosoituksia. Kuvassa väkivaltaa vastustavia banderolleja ja kylttejä, kuten: “Et ole yksin”. E-Romnjan tuella on järjestetty lukuisia tapahtumia, joissa on onnistuttu purkamaan romaninaisiin liitettyjä stereotypioita, ja joissa heidän erityistarpeensa ovat tulleet sidosryhmille näkyviksi. Ruohonjuuritason toimintatavat ja solidaarinen aktivismi ovat johtaneet orastavaan yhteistyöhön myös Romanian parlamentin edustajien kanssa.
Kuva 7 “Ana, 16”
Ensimmäisen kuvan Anan, 16, suu ei ole enää peitetty. Hän on käynyt koulua luokkansa ainoana romanina, tukenut nuorempia koululaisia ja toiminut heille esimerkkinä. Myös E-Romnjan johtaja Carmen Gheorge ja projektikoordinaattori Anca Nica ovat tärkeitä esikuvia nuorille. He ovat kansainvälisilläkin mittareilla keskeisiä romaniyhteisöjen ja -oikeuksien erityisasiantuntijoita. Heillä on tehtävään akateeminen koulutus, mutta he ovat myös aktivisteja ja kokemusasiantuntijoita. Heidän työnsä on konkreettinen osoitus siitä, kuinka muutos syntyy sisältä päin.
Kuva 8 “Lapset”
Romanien oikeuksien eteen tehtävän työn tavoite on, että kuvan kaltaiset serkuskatraat saavat tulevaisuuden: heillä on työkaluja asettua syrjintää vastaan, mahdollisuus löytää paikkansa yhteiskunnassa ja elää turvassa. Jo nyt he saavat iloita esimerkiksi kylän naisten perustaman yhteisötalon suomista mahdollisuuksista. Kaikille avoimet ruokailut ovat vähentäneet aliravitsemusta, vahvistaneet yhteisöllistä päätöksentekoa ja tuoneet selviytymisen rinnalle suunnitelmia ja solidaarisuutta. Kuka tietää, ehkä yhdestä serkuksista tulee poliisi, toisesta poliitikko, kolmannesta kirjailija?