Kiintiöpakolaisten määrän nostaminen tukee traumatisoituneiden pakolaisten kuntoutusta

28.11.2018

Markku Niskanen

 

Helsingin Diakonissalaitos on julkistanut raportin, jossa paneudutaan pakolaistaustaisten, vaikeasti traumatisoituneiden lasten ja nuorten hoitoon maassamme sekä kerrotaan mitä hoidossa pitää huomioida ja miten sitä käytännössä toteutetaan.

 

Raportin mukaan kotoutumiseen liittyvät stressitekijät vieraassa yhteiskunnassa saattavat painaa lasta jopa enemmän kuin lähtömaassa koetut sotatapahtumat. Lapsen hyvinvointiin puolestaan vaikuttaa yleensä enemmän uudessa kotimaassa kohdattu huolenpito kuin aikaisemmat traumaattiset kokemukset.

Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toiminnan työryhmän kokoama raportti on samalla toiminnan hankeraportti vuosilta 2016–2018. Toiminnan kohderyhmä on kiintiöpakolaistaustaiset, alle 24-vuotiaat kidutetut ja vaikeasti traumatisoituneet lapset, nuoret ja heidän perheensä. Työ koostuu lasten, nuorten ja perheiden hoidon tarpeen arvioinnista, hoidosta, kuntoutuksesta ja palveluohjauksesta sekä pakolaisia vastaanottavien kuntien työntekijöiden kouluttamisesta.

Kiintiöpakolaisuus auttaa kotoutumisessa

Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen yksikönjohtaja Jaana Pajusen mielestä kiintiöpakolaisten määrän nostaminen on perusteltua nimenomaan traumojen hoidon kannalta. Hän perustelee näkemystään sillä, että kiintiöpakolaisilla on heti maahan tullessaan tieto oleskeluluvan pysyvyydestä, kuntapaikka sekä kotouttamispalvelut.

”Tämä luo edellytykset psyykkisten traumojen tunnistamiselle ja on tärkeää paitsi inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi, myös mahdollisimman suotuisan kotoutuksen onnistumiseksi”, Pajunen sanoo.

”Ei ole mieltä yrittää opettaa suomen kieltä, mikäli trauman aiheuttamiin oppimisen esteisiin ei ole saatu apua. Mikäli Suomi aikoo kantaa kansainvälistä vastuutaan pakolaiskysymyksessä – ja kun vielä voimme vaikuttaa hallittuun maahanmuuttoon, kiintiöpakolaisten määrän lisääminen on kaikin puolin järkevää.”

Jaana Pajusen näkemys kiintiöpakolaisuuden tarjoamista mahdollisuuksista kuntoutukselle perustuu Psykotraumatologisen keskuksen 25-vuotiseen kokemukseen pakolaisten hoidosta.

Suomen pakolaiskiintiö on 750 ihmistä vuodessa. Noin puolet vastaanotetuista kiintiöpakolaisista on ollut lapsia. Yhteensä vajaan 3000 kiintiöpakolaislapsen lisäksi maahamme on turvapaikkamenettelyn kautta saanut oleskeluluvan noin 3000 alaikäistä turvapaikanhakijaa.

Sisäministeri Kai Mykkänen on aiemmin tänä vuonna nostanut esiin kiintiöpakolaisten määrän huomattavan kasvattamisen.

Hoidon tarve ei pääty rahoituksen päättymiseen

Lasten ja nuorten toiminta pyörii hankerahoituksella, joka päättyy kuluvan vuoden lopussa. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelun jatkuvuus on uhattuna rahoituskauden päättyessä.

”Koska olemme toimineet määräaikaisena hankkeena, on osa hoitosuhteista pitänyt rajata hankkeen reunaehtojen mukaan – ei niinkään hoidon tarpeen mukaan. Tämä ei palvele hoidettavan etua”, projektipäällikkö Marjo Neste harmittelee.

Pätkärahoitus ja sen kautta toiminnan jatkumisen epävarmuus on haitallista myös työntekijöiden kannalta. Hoitohenkilökunnalle se merkitsee eettistä epämukavuutta ja jatkuvaa kysymistä: Jääkö tämän lapsen hoito kesken rahoituksen päättyessä?

”Se on myös traumaterapian olemuksen vastaista. Työntekijöiden tärkein tehtävä on tuoda vakautta, ennakoitavuutta, turvallisuutta ja pysyvyyttä potilaiden elämään. Vaatii rautaista ammattitaitoa, jottei työn jatkon epävarmuus heijastu potilastyöhön”, Jaana Pajunen painottaa.

Kotouttamispolitiikka unohtaa lapset ja nuoret

Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toiminnan työryhmä on Suomen ainoa pakolaistaustaisia lapsia ja nuoria hoitava tiimi.  Tämä kertoo siitä, että kotouttamispolitiikkamme linjaukset keskittyvät aikuisiin – lapset ja nuoret jäävät näkymättömiin.

Yksikönjohtaja Jaana Pajusen mukaan pakolaisperheissä on yhä huonommin voivia lapsia ja pitkittyneitä, vaikeita perhetilanteita. Ilmiö näkyy myös lastensuojelussa, jossa maahanmuuttajalasten osuus on yliedustettu.

”Lakimme, ohjeistuksemme ja säädöksemme eivät ole pysyneet maahanmuuton tuomien väestömuutosten perässä, vaan ne on laadittu kantaväestön oloihin sopiviksi. Yhteiskunnassamme lapsen etu on pitkälle aikuisten hallussa eikä lapsi voi asettua hoitokontaktiin ilman luottamuksellista yhteyttä vanhempiin. Siksi koko perheen hoito on erityisen tärkeää”, Pajunen huomauttaa.

Koulutusta ja konsultaatiota valtakunnallisesti

Marjo Nesteen mukaan pakolaistaustaisten lasten ja nuorten traumatisoituminen ja hoidon tarve on tunnistettu kiintiöpakolaisia vastaanottavissa kunnissa, kuin myös tarve saada koulutusta.

”Kolmannes yksin tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista ja neljännes alaikäisistä kiintiöpakolaisista on psykiatrisen hoidon tarpeessa pakolaisuuteen liittyvien traumojen takia. Emme siis puhu marginaalisesta ilmiöstä, vaan asiasta, joka on todellisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa”, Marjo Neste perustelee toiminnan tarpeellisuutta.

”Kotoutumiseen liittyvät stressitekijät vieraassa yhteiskunnassa saattavat painaa lasta jopa enemmän kuin kotimaassa koetut sotatapahtumat. Kuitenkin on merkittävää huomata, että lapsen hyvinvointiin vaikuttaa yleensä enemmän uudessa kotimaassa kohdattu huolenpito kuin aikaisemmat traumaattiset kokemukset. Lapsissa on halu mennä eteenpäin ja tässä paranemisprosessissa keskeistä on lapsen kotoutumisenaikaisen sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen”, Marjo Neste sanoo.

Lasten ja nuorten toiminnan työntekijät ovat viimeisten kolmen vuoden aikana kouluttaneet runsaat 2500 pakolaislasten ja -nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista 26 paikkakunnalla.

Eniten koulutuksia on järjestetty pääkaupunkiseudulla. Pohjoisin koulutuspaikka on Kuusamo, joka toimi myös hankkeen yhteistyökuntana. Koulutuksia Kuusamossa järjestettiin kymmenen. Lisäksi sinne annettiin työnohjausta ja tapauskohtaista konsultaatiota ryhmäpuhelu Skypen välityksellä. Etäapukokemus vahvisti digitaalisten hoitomuotojen kehittämisen tarvetta pitkien välimatkojen Suomessa. Tulkkeja ei kaikkialle saada, mutta digitaalisilla ratkaisuilla välimatkaerot menettävät merkityksensä ja osaaminen saadaan sinne missä sitä tarvitaan.

Lasten ja nuorten toiminnan sekä Sotatraumatisoituneiden rahoittaa Turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahasto (AMIF).

Piirroskuvassa pieni poika seilaa lautalla merellä.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit