Uskaltaisitko tehdä sovinnon, rohkenisitko olla sovittelija?

Yli puolet maailmalla solmittavista rauhansopimuksista kaatuu ensimmäisten vuosien aikana, kirjoittaa Antti Pentikäinen. Pitkään rauhaa odottaneet yhteisöt ovat vielä silloin niin epäluuloisia ja haavoilla, että valtapyrkimyksissä pettynyt poliitikko tai syrjään jätetty aseellinen ryhmä saa lietsottua uuden väkivallan kierteen.

Rauhan oloissa väkivalta painuu näkymättömiin. Aseellista konfliktia edeltää ja sitä seuraavat usein esimerkiksi suuret itsemurhien määrät ja perheväkivalta. Pelot tuntuvat saavan esiin ihmistä sen pahimman. Moni jää yksin väkivallan taakan alle.

Ihmiset hakevat varsinkin epävarmoina aikoina turvaa samankaltaisten yhteisöistä. Emme kuitenkaan huomaa, miten sattumanvaraisia jakolinjat saattavat kuitenkin olla ja miten niitä määrittävät enemmän pelot ja ennakkoluulot kuin todellinen vuorovaikutus.

Moni työpaikoilla tai omissa yhteisöissämme tuttu konflikti noudattaa juuri tätä samaa kaavaa. Hoitamattomana siitä kehkeytyy vaikea tilanne, joka vie monenlaiseen vihanpitoon ja tilanne pahenee. Olemme vakavien asioiden kanssa tekemisissä. Meidän on valittava, minkälaista tulevaisuutta omassa maassamme ja lähiyhteisöissämme haluamme etsiä ja vahvistaa.

Meistä jokainen voi olla sovinnon tekijä

Rauhanvälityksessä sovinnon saavuttaminen on yksi kaikkein vaikeimpia asioita. Vaikeiden kokemuksien jälkeen kyse on enemmän pitkästä prosessista kuin yksittäisestä tapahtumasta. Sovinnon saavuttaminen tarkoittaa kuulluksi tulemista ja sen varmistamista, ettei vahingonteko toistu. Sovintoa ei voi pakottaa, mutta samalla sovinnon prosessi voi vapauttaa. Sille on jokaisella uskonnolla ja traditiolla omat sanansa ja tapansa.

Sovinnon tahto on jotain, jota voimme yhteisöinä ja yhteiskuntana tavoitella ja harjoitella. Sovinnon avulla voimme yrittää tuoda näkyväksi sellaistakin kipua, jolle on ollut vaikeaa löytää sanoja. Sovinto ei tarkoita omista tarpeista luopumista saati oikeuksien vesittämistä. Sovinto kysyy rohkeutta. Riidan jatkaminen on usein helpompaa kuin oman haavoittuvuuden paljastaminen.

Mielemme saattaa myös tottua kamppailun tuomaan tarkoituksen kokemukseen. Silloin olisi hyvä nähdä, miten uuden rakentaminen antaa samaa kokemusta merkityksellisyydestä ja hoitaa myös itseä. Meistä jokainen voi olla sovinnon tekijä.

Meidän jokaisen ympärillä on ihmisiä, jotka tarvitsevat omasta puolestaan puhumista – ja on jännitteitä, jotka voitaisiin ratkaista. Minä kutsun jokaista tälle matkalle sovittelijaksi. Meitä on tässä maassa entistä enemmän. Sinulle, joka haluat vielä seurata sivusta, sanon, että koeta olla vähättelemättä sovittelijaa. Sovittelu kysyy enemmän rohkeutta kuin arvaatkaan. Oma rauhasikin voi lopulta olla myös sovittelijan rohkeudesta riippuvainen.

Sinulle, joka haluat lähteä matkalle sovittelijaksi, sanon: Ainoa asia, joka meitä lopulta valmistaa sovittelijaksi, on oma kipumme. Sitä ei tarvitse mitata tai verrata, mutta ihmiset vaistoavat hetkessä, voivatko luottaa sinuun heidän kipunsa jakamisessa tai taakan kantamisessa. Se, miten suhtaudumme omaan kipuumme on usein ainoa, joka voi valmistaa meitä siihen.

Helsingin Senaatintorilla järjestettiin helatorstaina 30.5.2019 Sovinnon päivän konsertti.  Yleisöä kehotettiin tulemaan paikalle kannusteella: Tule paikalle ja kuuntele sydäntäsi. Mihin sinä kaipaat sovintoa, voisitko sinä olla sovittelija?

Antti Pentikäinen
Totuus- ja sovintoprosesseja kehittävän keskuksen johtaja George Mason yliopistossa Yhdysvalloissa
Sovinto-prosessien erityisasiantuntija, Diakonissalaitos