Vieraanvaraiset yhteisöt voivat ratkaista kansalaistoiminnan paradoksin

Kansalaistoiminta tarjoaa kaikille väylän vaikuttaa, kiinnittyä yhteisöihin ja vahvistaa omaa toimijuutta. Osallistuminen ei – periaatteessa – edellytä tulotasoa, koulutusta tai korkeaa statusta. Kansalaisosallistuminen vahvistaa yksilöiden toimijuutta ja yleistä luottamusta. Vieraanvaraisuus ja vieraanvaraiset yhteisöt voivat ratkaista kansalaistoiminnan paradoksin.

Kansalaisosallistumisen tasa-arvoperiaatteesta huolimatta huono-osaisuudesta kärsivien yhteiskunnallinen osallistuminen on monella mittarilla vähäisintä. Osallistumiserot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet Suomessa, paikoin hätkähdyttävästi.

Eriarvoisuus aiheuttaa kansalaistoiminnan paradoksin.

Kansalaistoiminnan paradoksin taustalla on useita mekanismeja. Taloudellinen niukkuus ajaa selviytymään arjen jokapäiväisistä haasteista, eikä perusarjen ulkopuoliselle toiminnalle jää resursseja. Toisaalta, köyhyys nakertaa itseluottamusta: huono-osaiset uskovat itseensä ja kykyihinsä hyväosaisia vähemmän (usein perusteetta).

Kanssala etsii vieraanvaraisia yhteisöjä, joissa kansalaistoiminnan paradoksi voidaan ratkaista

Diakonissalaitoksen koordinoima kansalaistoiminnan laboratorio Kanssala on vuoden ajan mallintanut erilaisia tapoja yhdistää kaupunkilaisia kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan Helsingin järjestöissä ja muissa yhteisöissä. Olemme kohdanneet esimerkiksi työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria, vasta maahan tulleita turvapaikanhakijoita ja yksinäisyydestä kärsiviä ikääntyneitä.

Eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden vaikutukset osallistumiseen näyttäytyvät työssämme usein hyvin konkreettisesti.

Vapaaehtoiseksi liittyminen vieraaseen yhteisöön, uusien ihmisten keskellä voi näyttäytyä aivan eri valossa työttömälle, vain peruskoulun käyneelle parikymppiselle kuin hyvätuloiselle nelikymppiselle uraihmiselle.

Olemme havainneet Helsingin yhteisöjen välillä merkittäviä eroja siinä, miten erilaiset ihmiset toivotetaan tervetulleeksi toimintaan. Olemme ryhtyneet nimittämään vieraanvaraisiksi yhteisöiksi sellaisia yhteisöjä, joissa yhteisöön veistetään “tulokkaan kokoinen tila“. Tämä voi tarkoittaa tilanteesta riippuen esimerkiksi sitä, että toimintaan pääsee mukaan, vaikka ei puhuisi suomea tai englantia. Tai sitä, että omasta toimijuudestaan vielä epävarmalle tekijälle luodaan mahdollisuuksia onnistumisille ja omatoimisuudelle.

Uskomme, että vieraanvaraisissa yhteisöissä kaupunkilaiset voivat päästä merkityksellisen toiminnan äärelle yhteiskunnallisesta statuksesta riippumatta.

Vieraanvaraiset yhteisöt ovat kehityskohde

Vieraanvaraisuus ja vieraanvaraisten yhteisöjen kehittäminen on yhteiskuntapoliittisesti tärkeää. Tutkijoiden mukaan kansalaisjärjestötutkimuksissa tai järjestöjen linjauksissa ei ole toistaiseksi osoitettu niitä tekijöitä ja prosesseja, joiden välityksellä esimerkiksi yksinäiset päätyvät osaksi yhteisöjä. Tulevaisuudessa tällaisten vieraanvaraisten, osallistavien yhteisöjen rakentamista ja organisoimista olisi mahdollista ryhtyä kehittämään systemaattisesti.

Myös valtionhallinnossa ollaan havahduttu vieraanvaraisten yhteisöjen mahdollisuuksiin osallisuuden lisäämisessä ja eriarvoisuuden torjunnassa. Valtioneuvoston asettaman TOIMI-hankkeen raportin mukaan tällaisten yhteisöjen kehittäminen on “kansallinen mahdollisuus, jota ei ole syytä jättää käyttämättä”.

Tulevaisuudessa pääsette kuulemaan myös Kanssalan tarinoita ja havaintoja siitä, mistä vieraanvaraiset yhteisöt onkaan tehty, minkälaisia vaikutuksia niillä on helsinkiläisessä kansalaisyhteiskunnassa ja miten vieraanvaraisuuden kulttuuria synnytetään ja vaalitaan.

Kirjoittaja Joonas Timonen työskentelee Kanssalan tuotantokoordinaattorina.