Yhdessä elämällä yksinäisyyttä vastaan

Kanssala* järjesti maaliskuussa 2019 kaksi avointa kansalaiskeskustelua, dialogia. Niiden teemana oli yksinäisyys kaupungissa. Dialogit olivat kaikille avoimia ja saimme todistaa hyvää keskustelua yksinäisyydestä ja sen ilmenemisestä. Koetimme herätellä myös keskustelua siitä, miten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää kaupunkiympäristössä ja ihan arkisessa kanssakäymisessä.

Kaupungeissa asutaan lähekkäin, mutta usein emme edes tunne omia naapureitamme. Suuresta ihmispaljoudesta tulee yhtä isoa massaa, johon yksilöt hukkuvat. Tutkimusten mukaan kaikki ovat jossakin elämänsä vaiheessa kokeneet yksinäisyyttä. Pitkään jatkunut yksinäisyys altistaa erilaisille sairauksille ja terveysriskit ovat yhtä suuret kuin tupakoivilla. Yksinäisyyttä kokevat eniten nuoret ja vanhukset.

Mitä yksinäisyys on? Yksinäisyyden voi jaotella karkeasti sosiaaliseen- ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaalinen yksinäisyys on ihmisen oma tunne asiasta. Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Ihmissuhteiden laatu ei kuitenkaan tyydytä.

Sosiaalinen yksinäisyys on puolestaan verkostojen ja kontaktien puutetta. On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä ei aina kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että henkilö tuntisi itsensä yksinäiseksi.

Kansalaiskeskustelun voimin haettiin ymmärrystä yksinäisyydestä

Dialogeissa keskusteltiin yksinäisyyden ja yksin olemisen erosta. Jokainen ihminen tarvitsee joskus omaa aikaa ja rauhaa. Jokainen meistä tuntee itsensä myös joskus yksinäiseksi. Yksinäisyys on olotila, oma tunne asiasta. Se tulee ja menee, eikä sille pitäisi antaa liikaa valtaa.

Ihminen voi tuntea yksinäisyyttä monessa eri elämäntilanteessa. Suuret elämänmuutokset, kuten uudelle paikkakunnalle muuttaminen, lapsen saanti, eläkkeelle jääminen ja sairastuminen voivat laittaa kerta heitolla oman elämän uusiksi.

Kannattaa pitää mielessä, että yksinäisyyttä ei pidä hävetä vaan lähteä itse rohkeasti ja aktiivisesti hakemaan ihmiskontakteja. Avun pyytäminen ei myöskään kerro henkilön heikkoudesta, vaan siitä että haluaa muutosta omaan elämäänsä.

Huomasimme, että pienet asiat ja teot ovat niitä, jotka ratkaisevat. Jokaiselle on tärkeää tulla huomatuksi ja kohdatuksi. Ystävällinen katse tai rupattelu kassajonossa saattaa pelastaa jonkun päivän.

Kirjoittaja Lotta Kirmanen on Helsingin yliopiston opiskelija ja oli artikkelia kirjoitettaessa harjoittelijana Kanssalassa.

*Kanssala oli Diakonissalaitoksen hanke vuosina 2018-2021. Tieto on lisätty artikkeliin joulukuussa 2021.