Diakonissalaitos haluaa lopettaa kerjäämisen

8.4. vietetään romanien kansallispäivää. Sen kunniaksi julkaisemme suuren tavoitteen: haluamme poistaa kerjäämisen Helsingistä. Emme kuitenkaan ole kriminalisoimassa elinkeinoa, ihmisiä tai piilottamassa köyhyyttä katseilta. Sen sijaan kehitämme kerjäämisen tilalle korvaavia menetelmiä eli työtä. Sillä kerjääminen ei ole ihmisarvoista.

Kerjäävät ihmiset ovat pääosin liikkuvaa väestöä eli Romanian ja Bulgarian romaneja. Romanit ovat Euroopan suurin etninen vähemmistö, josta iso osa elää köyhyydessä ja syrjittynä. Myös historia on synkkä: esimerkiksi Romaniassa romanit elivät orjuudessa noin 500 vuoden ajan aina 1900-luvulle asti.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut kaksi mullistusta, jotka ovat vaikuttaneet romanien tilanteeseen. Ensimmäinen käynnistyi 1990-luvun alussa, kun entisen Itä-Blokin maiden kommunistinen järjestelmä vaihtui kapitalistiseen. Kolhoosien sulkeminen johti siihen, että jo ennestään syrjityn vähemmistön olot huononivat entisestään.

Kerjääminen ei ole ihmisarvoista

Toinen käänne oli Romanian ja Bulgarian liittyminen Euroopan Unioniin. Tämä mahdollisti vapaamman liikkumisen jäsenvaltioiden asukkaille. Osa romaneista lähti liikkeelle, hankkimaan elantoa perheelleen.

Koska kotimaassa töitä ei ole eikä tarjolla ole yhteiskunnan turvaverkkoja, kerjäämällä ulkomailla on pystynyt hankkimaan edes jonkinlaista tuloa perheelle.

Hyvinvointivaltiossa emme kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että ihmisen täytyy kerjätä selvitäkseen.

Oikeus ihmisarvoiseen elämään on perus- ja ihmisoikeus. Suomen perustuslaki takaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kerjääminen ei edistä ihmisten osallisuutta tai voimaantumista. Ennemminkin se rakentaa armeliaisuusyhteiskuntaa, jossa ihmisen toimeentulo on kiinni toisten hyvästä tahdosta. Ideologisesti tämä ei ole hyvinvointivaltion arvojen mukaista.

Työllistyminen on mahdollista

Tunnistamme, että romanien työllistäminen ja heidän nostamisensa köyhyydestä on vaikeaa. Romanit ovat pääosin ammattikouluttamatonta väestöä eikä edes luku- tai kirjoitustaito ole itsestäänselvyys. Tämä tuo luonnollisesti haasteita työllistämiselle. Lisäksi koulutus työhön ei voi kestää pitkään, sillä aika on aina pois liikkuvan väestön tuloista.

Utopiaksi työllistämistavoitteet eivät kuitenkaan jää. Meillä on jo kannustavia esimerkkejä Ruotsissa ja Suomessa.

Ruotsissa esimerkiksi Stadsmission pyrkii myös luomaan kerjäämisen tilalle työtä ja on myös onnistunut siinä. Myös Kööpenhaminassa, Rotterdamissa ja Amsterdamissa on kehitetty malleja asunnottomien kerjäämisen lopettamiseen ja työllistymisen edistämiseen. Suomessa työllistämistä ovat edistäneet muun muassa IsoNumero, Emmauksen Keikkapooli ja Diakonissalaitos.

Diakonissalaitoksen Työtä ja toivoa -hanke on onnistunut työllistämään keikkatöihin jo useita ihmisiä, jotka aiemmin hankkivat elantonsa kerjäämällä. Työtehtävät ovat pääsääntöisesti siivoustyötä, kodinhuoltoa, ikkunanpesua tai lumitöitä. Suunnittelemme myös ammatillisia valmennuksia, jotka parantavat romanien työllistymismahdollisuuksia. Lisäksi lahjoittajien tuella liikkuva väestö on voinut suorittaa hygieniapassin tai työturvallisuuskortin.

Työ ei ole vain toimeentuloa. Se on myös toivon ja tulevaisuuden rakentamista.

Askel kohti sitä yhteiskuntaa, jossa jokainen todella voi rakentaa omaa ja perheensä hyvinvointia. Kerjäävien ihmisten suurin toive on, että he saisivat rakennettua lapsilleen tulevaisuuden, jossa näiden ei tarvitsisi kerjätä.

Kirjoittaja Mika Paasolainen toimii palvelualuejohtajana Diakonissalaitoksella, jossa hän vastaa kansainvälisestä suojelusta ja integraatiosta.

Artikkeli on julkaistu huhtikuussa 2018.