Mitä kuuluu kulttuurille Diakonissalaitoksella?

Taide- ja kulttuuritoiminta elää Diakonissalaitoksella. Se on osa toimintakulttuuriamme ja pitkää perinnettämme – jo diakonissojen eli sisarten kuoroista lähtien. Tämäkin toiminta muuttaa muotoaan, kuten muukin toimintamme yhteiskunnan muutosten myötä, kirjoittaa Kirsti Rinta-Panttila.

Sain postia YTYÄ! – Kansallisteatterin yleisötyön Kaarella aluehankkeelta. Lähettäjä kertoi, että aluetaiteilija Mirjami Heikkinen toteuttaa hankkeen Kaarella-podcast sarjaa ja haastattelee yhdessä lähetyksessä Kannelmäen D-aseman kahta kävijää, Amiiraa ja Riittaa. Kehuvat kuulemma sekä toisiaan että D-aseman toimintaa. Lähettäjä arveli haastattelun kiinnostavan minua.

Hanke on osa Helsingin mallia, jonka tarkoitus on tasapainottaa kulttuurin saavutettavuutta ja rohkaista taidelaitoksia jalkautumaan seinien ulkopuolelle. Toiminta on monipuolista, esityksistä päiväkirjojen ja podcastien kautta iltamiin. Pääosassa ovat Kaarelan eli Kannelmäen ja Malminkartanon asukkaat.

Asukkaista yksi, Karolina, fiilistelee toimintaa seuraavasti. ”Kun lakkaa pelkäämästä, arvioimasta, mikä on oikea tapa tehdä, mikä väärä, miettimästä osaanko, riitänkö, mitä tästä tulee. Keskittyy hetkeen ja tekee mitä mieleen juolahtaa. Se on todella vapauttavaa, suorastaan järisyttävä ajatus elämän kuluttamalle, keskellä ruuhkaista elämäänsä säntäilevälle, tummien silmäalusten sävyttämälle lähiömutsille”. Ajatus on tuttu, miten monesti olenkaan kuullut tämän kulttuuritoiminnasta puhuttaessa meidän palveluissamme olevilta ihmisiltä.

Saamani posti ilahdutti minua suuresti. Diakonissalaitoksen Kulttuuri ja diakonia -palvelualueella saamme kaksisuuntaista viestiä talon kulttuurin tilasta. Toisaalta meiltä kysytään, onko taide – ja kulttuuritoiminta kadonnut Diakonissalaitokselta, jossa sen perinteet ovat pitkät. Ja toisaalta saamme hyviä kulttuuriuutisia sekä talon ulkopuolelta että sisältä.

Tiedämme, että muun muassa Kallion D-aseman yhteisötaiteilija Outi Vuoriranta  ja Kontulan ja Kannelmäen yhteisötyöntekijä Annamarika Tamminen virittelevät monenlaisia produktioita sekä yhdessä että erikseen. Kulttuuri ja diakonia tekee yhteistyötä  D-asemien kanssa kirkon kevään ohjelmistoa suunnitellen.

Suomessa taiteilijoiden ja sote-toimijoiden yhteistyö alkoi 2000-luvun alussa. Diakonissalaitos oli ensimmäisten toimijoiden joukossa. Vaikka ilmassa oli epäilyä ja vastustustakin, niin palveluissamme olevien ihmisten keskuudessa syttynyt innostus tarttui myös työntekijöihin.

Kulttuuritoiminta tuo arkeen uusia muotoja

Toiminnan jokapäiväistyessä todettiin yhteisöllisyyden rakentuvan kokijoina yhteisen taidekokemuksen äärellä. Yhdessä tekijöinä ollaan samalla viivalla, sekä asukkaat että henkilökunta. Taiteilijoiden jalkautuminen yksiköihin tuottaa uutta liikettä. Ahtaaksi käynyt arki saa uusia muotoja ja muokkaa yhteisöä tasa-arvoisempaan suuntaan. Kokemus todistaa, että huikeita tekijöitä on kuoriutunut sekä palveluissamme olevista ihmisistä että työntekijöistä.

Taide on arvokasta taiteena, mutta onneksi sen soveltavasta käytöstä on tullut myös Suomessa hyväksyttävää. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että taide ja kulttuuri ovat väline hyvinvointiin liittyviin henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin tavoitteisiin. Taide- ja kulttuuritoiminta antaa meille mahdollisuuden toteuttaa luomisen vapautta ja tehdä kulttuurisia valintoja. Se mahdollistaa oman elämän saamisen parempaan sopusointuun itsen ja ympäröivän todellisuuden kanssa. Me-henki synnyttää sosiaalista pääomaa ja näin kokemuksen terveydestä.

Tämän lisäksi taiteella on mahdollisuus tuoda näkyväksi marginaalissa elävien ihmisten elämän kipupisteet. Muistan esimerkiksi kauniin esityksen Helmi, yksi äiti muiden joukossa, joka oli koottu meidän palveluissamme olevien päihteitä käyttävien äitien tarinoista.

Jos hankerahoitukset ovatkin tällä hetkellä tiukassa, meillä on kuitenkin yhteinen tahtotila pitää yllä arkeamme valaisevaa kulttuurin liekkiä. Iloksemme meillä on myös hyviä yhteistyökumppaneita. Teatterikorkeakoulusta kysyttiin juuri, voivatko meidän kaltaistemme toimijoiden kanssa yhteistyöstä kiinnostuneet opiskelijat tulla tutustumaan Diakonissalaitoksen toimintaan. Oli ilo kuulla, että monet taide – opiskelijat haluavat keskittyä lahjoineen näille areenoille ja on ilo toivottaa heidät tervetulleiksi Diakonissalaitokselle!

Kirjoittaja Kirsti Rinta-Panttila oli Diakonissalaitoksen johtava diakonissa ja työskenteli Kulttuuri ja diakonia palvelualueella 2018-2023.

Voit kuunnella podcastin tästä, ole hyvä!

Artikkelia on päivitetty 8.11.2023.