Omien ihmisoikeuksien vaatiminen uuvuttaa

Diakonissalaitoksen Vamoksessa mukana oleva sateenkaarinuori Vilja Iisala kirjoittaa Pride-kuukauden uuvuttavuudesta ja liittolaisten merkityksestä muutoksessa. Lopussa on vinkkimme kaikille meille, jotka haluamme, että myös sateenkaarivähemmistöillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja samoihin ihmisoikeuksiin kuin muillakin.

Syrjintä uuvuttaa. Vilja Iisala kaipaa liittolaisia sateenkaarivähemmistöjen ihmisoikeustyöhön. Kuva: Taika Lahti

On jälleen Pride-kuukausi. Se kuukausi, kun vähemmistöt muuttuvat markkinointikikaksi (pinkkipesu = osoitetaan tukea vähemmistöille vain yhden kuukauden ajan vuodessa, vaikka muuten yhtiö ei tue aktiivisesti vähemmistöjen oikeuksia ja teot jäävät ainoastaan puheen tasolle, eivätkä esimerkiksi turvallisemman tilan periaatteet toteudu). Myös se kuukausi, kun vähemmistön jäsenien kuuluisi pitää ääntä oikeuksistaan ja olemassaolostaan jollain tavalla “ansaitakseen” oikeutensa olla ja elää samalla tasolla enemmistön kanssa.

Todellisuudessa vähemmistöt joutuvat muutenkin jatkuvasti vähemmistöstressin, eli syrjinnän kokemuksesta tai sen pelosta syntyvän ylimääräisen kuormituksen kohteeksi. Tasa-arvon toteutumisen vaatiminen ei kuuluisi olla ainoastaan vähemmistön harteilla.

Puutu aina epäkohtiin, kun näet niitä

Vähemmistön jäsenillä ei yksinkertaisesti riitä voimavarat. Haluaisin itsekin olla jatkuvasti aktiivisena levittämässä tietoa ja vaatimassa tasa-arvoa, mutta näin Pride-kuukauden aikana se on jopa ehkä vielä uuvuttavampaa kuin yleensä.

Vaikka yhden typerän kommentoijan voi ehkä vielä ohittaa olan kohautuksella, jatkuvan vähemmistöihin kohdistuvan vihapuheen kuuleminen ja lukeminen oikeasti ottaa välillä tosi koville.

Siksi haluaisinkin muistuttaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka itse eivät kuulu vähemmistöön oikeasti puuttumaan asioihin, jos epäkohtia näkee. Pieneenkään yksityiskohtaan puuttuminen ei ole koskaan yhdentekevää. Jokainen pienikin yksittäinen asenne tai ikävä kommentti lisää kuormaa vähemmistön harteilla, mikä lisää edelleen esimerkiksi riskiä sairastua mielenterveyden sairauksiin (mikä on vähemmistöillä muutenkin suurempi).

Muistakaa myös, että tasa-arvo on ihan yhtä tärkeää myös ne muut 11 kuukautta vuodessa, emmekä me katoa mihinkään kivenkoloihin siksi aikaa. Täällä me olemme edelleen, vaatimassa oikeuksiamme kovaan ääneen siihen saakka, että ne ihan oikeasti toteutuvat. Eikä puoliksi, kompromisseja tehden, vaikka se usein ajatellaankin riittäväksi.

Kirjoittaja Vilja Iisala on Vamoksen toiminnassa mukana oleva sateenkaarinuori. Teksti on julkaistu alunperin hänen instagram-tilillään. Kuvan on ottanut Taika Lahti.

Mitä Sinä voisit tehdä vähemmistöjen tilanteen helpottamiseksi? Diakonissalaitoksen selkokieliset vinkit liittolaisena toimimiseen alla.

Liittolaisuus on tekoja

Priden tarkoitus on edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tasa-arvoa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ovat esimerkiksi homoseksuaalit ja transsukupuoliset.

Vähemmistöt kohtaavat syrjintää muita useammin. Syrjintää on se, että ihmistä kohdellaan muita ihmisiä huonommin jonkin ominaisuuden perusteella.

Liittolainen on henkilö, joka ei itse kuulu kyseiseen vähemmistöön, mutta haluaa osoittaa heille tukensa. Sinäkin voit olla liittolainen ja osoittaa tukesi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tekojen avulla.

Tässä on esimerkkejä asioista, joita voit tehdä:

1. Ota vähemmistöjen asia omaksesi. Toimi niin, että toimintasi auttaa vähemmistöjä.
2. Jos kuulut itse enemmistöön, olet etuoikeutettu. Etuoikeus tarkoittaa sitä, että et kohtaa samanlaista syrjintää kuin vähemmistö. Etuoikeutettuna voit olla vähemmistöjen puolella.
3. Rohkaise vähemmistöjä puhumaan omista asioistaan. Kuuntele myös, mitä heillä on sanottavaa.
4. Puutu syrjintään ja ota vähemmistöjen tilanne puheeksi, vaikka se voi tuntua myös vähän pelottavalta.
5. Meillä kaikilla saattaa olla ennakkoluuloja vähemmistöistä. Jos loukkaat vahingossa toista, myönnä virheesi.
6. Etsi tietoa vähemmistöjen tilanteesta. Vähemmistöjen vastuulla ei ole opettaa muita.