Diakonissalaitos selvitti traumatisoituneiden pakolaislasten ja -nuorten hoitoa
Terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole saaneet lisäkoulutusta pakolaisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvistä kysymyksistä, ja he kokevat taitonsa ja tietonsa puutteellisiksi lasten ja nuorten sotatraumatisoitumisen tunnistamiseksi ja hoitamiseksi. Halu oppia on kuitenkin suuri. Diakonissalaitoksen selvitys vuodelta 2017 valottaa traumatisoituneiden pakolaislasten ja -nuorten hoitoa Suomessa.
Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuskeskuksen lasten ja nuorten hankkeessa tehty selvitys pohjautuu kyselyyn, johon vastasi 143 terveydenhuollon ammattilaista eri puolilta maata. Siinä kartoitettiin lasten ja nuorten traumojen tunnistamisen, hoitoonohjauksen ja kuntoutuksen tilannetta. Työntekijät kokivat vaikeaksi löytää traumaoireileville pakolaislapsille sopivia hoitopolkuja, ja olivat sitä mieltä, ettei pakolaisten kanssa tehtävän työn erityispiirteitä ole tunnistettu ja huomioitu resursseissa riittävästi.
”Selvityksessä kysyttiin terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä, mutta silti sain ilokseni lukea ammattilaisten tuovan paljon esille myös eettisiä näkökulmia ja arvojaan”, kertoo selvityksen tehnyt projektityöntekijä Sandra Hagman Kidutettujen Kuntoutuskeskuksen lasten ja nuorten hankkeesta.
”Monissa avovastauksissa tuli esille huoli yhteiskunnan arvojen kovenemisesta, kun taas työntekijät toivat esille motivoituneisuuttaan työskennellä juuri pakolaistaustaisten ihmisten kanssa.”
Psykiatrisen hoidon tarve on suuri, mutta se jää huomaamatta
Maailmassa on eniten pakolaislapsia sitten toisen maailmansodan. Suomessakin elää tuhansia pakolaistaustaisia lapsia. Tilastojen mukaan 25–35% pakolaislapsista olisi traumatisoitumisensa takia psykiatrisen hoidon tarpeessa, mutta tämä tarve jää usein huomaamatta.
Kidutettujen kuntoutuskeskuksen työ lasten, nuorten ja perheiden parissa on alkanut jo vuonna 2010. Hankekauden 2016-2018 keskiössä oli kiintiöpakolaisina tulleiden traumatisoituneiden lasten ja nuorten hoito. Lisäksi hankkeessa on koulutettu jo lähes 1700 pääasiassa terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ammattilaista eri puolilla Suomea. Hankkeen rahoitti EU:n Turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahasto (AMIF).
”Koulutustapahtumissamme ympäri Suomea olemme huomanneet, että kentällä on tahtoa ja halua oppia enemmän sotatraumatisoitumisesta ja sen hoidosta. Kunnilla ja kuntayhtymillä on myös selkeä halu muuttaa käytäntöjään ja selkeyttää hoitopolkujaan”, projektipäällikkö Marjo Neste kertoo.
Koulutusta, resursseja ja valtakunnallisia toimintamalleja tarvitaan
Selvityksen, annettujen koulutusten ja potilastyön pohjalta lasten ja nuorten hanke suosittelee kehittämiskohtia, jotta traumatisoituneet pakolaislapset ja -nuoret pääsisivät paremmin hoitoon.
Ensinnäkin terveydenhuollon henkilökuntaa tulisi kouluttaa perustasolla neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa tunnistamaan pakolaislasten traumatisoitumista. Toisekseen tarvitaan valtakunnallisia toimintamalleja ja hoitotyön välineitä lasten ja heidän perheidensä hoitoon, hoitopolkuihin ja työnjakoon. Kolmanneksi terveydenhuollon resursseissa on otettava huomioon työn erityispiirteet, kuten sosiaaliohjauksen ja psykoedukaation suuri tarve, työntekijöiden sijaistraumatisoitumisen mahdollisuus ja tulkkivälitteisen työn vaatima lisäaika. Neljänneksi suositellaan tulkkien kouluttamista terapiatyöskentelyyn.
”Meillä on Suomessa korkeatasoinen koulutus ja vahva ammattitaito. Terveydenhuollon ammattilaisilla on siten kaikki edellytykset kohdata ja hoitaa pakolaistaustaisiakin potilaita. Tarvitaan vain rohkeutta kohdata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä ja uskoa omaan tekemiseen. Ihmisten kesken tehtävä työ on kuitenkin pohjimmiltaan samanlaista”.
Lisätietoja:
Marjo Neste, projektipäällikkö
050 502 7601
Laura Niemi, viestintäjohtaja
050 373 8602
Sandra Hagman: ”Työ on varmasti vielä lapsenkengissä” – Selvitys traumatisoituneiden pakolaislasten ja -nuorten hoidosta (pdf). HDL Raportti # 1/2017. Helsingin Diakonissalaitos 2017
ISBN 978-952-9854-26-4 (nid.)
ISBN 978-952-9854-27-1 (PDF)